Tulokset ja johtopäätökset : Viljakokeet

Eläinperäisistä, muista kuin lannasta, valmistettujen lannoitevalmisteiden, kuten maito ja lihajauhopohjaisten, typpilannoitusvaikutus on mielekästä tarkastella liukoisen typen annokseen perustuvan tarkastelun lisäksi myös kokonaistyppipohjaisesti, koska satovaste saattaa vastata noin puolta kokonaistypen määrästä nopean ja suuren typen mineralisaation takia. Muiden orgaanisten lannoitevalmisteiden osalta tässä ei ole mitään mieltä, koska typen satovaste seuraa varsin tarkasti liukoisen typen määrään, kuten voidaan todeta kuvista 19 ja 27. Orgaanisissa lannoitevalmisteissa on aina merkittävä määrä typpeä ja sen vaikutus sadonmuodostuksessa on hallitseva muiden ravinteiden vaikutukseen nähden. Orgaanisten lannoitevalmisteiden liukoisen typen pitoisuus riippuu voimakkaasti analyysimenetelmästä. Erilaisten orgaanisten lannoitevalmisteiden typpipitoisuus on tyypillisesti vaihteleva ja typen satovaste yleensä selvästi voimakkain. Siten ravinteiden satovasteina orgaanisia lannoitevalmisteita käytettäessä on mielekkäintä tarkastella lähinnä vain typen satovastetta. Kuivarakeita tai -jauheita lukuun ottamatta orgaanisten maanparannusaineiden levittäminen on käytettävissä olevalla kalustolla käytännössä mahdoton oleellisesti pienempinä annoksina kuin 20 t/ha. Lisäksi pienempien annosten käytön logistiset kustannukset ovat suuret. Käytännön levitysmäärät ovat noin 20 t/ha eikä tämän muuttamiseen on tutkimusten tulosten perusteella mitään tarvettakaan. Tuotteen mukaan tulevien muiden ravinteiden kuin typen määrää kannattaa tarkastella useiden vuosien keskiarvona. Samoin kannattaa toimia haitallisten metallien suhteen. Fosforin ja haitallisten metallien tasausjakso on viisi vuotta. Levitysmäärää ei kannata pienentää 170 kg/ha kokonaistyppeä rajan asettamasta määrästä, jos se ei aiheuta viiden vuoden fosforiannoksen tai haitallisten metallien annoksen ylittymistä. On parempi pitää välivuosia. Liukoisen typen tavoitetaso saavutetaan mineraalilannoitteella tehtävällä täydennyslannoituksella, jonka määrän pitäisi olla vähintään 60 kg/ha liukoisen typen tavoitetason ollessa noin 100 kg/ha. Tutkimus ei anna perusteita ottaa kantaa täydennyslannoitustarpeeseen typpilannoituksen tavoitetason ollessa hyvin pieni, esimerkiksi alle 50 kg/ha, koska sellaisia kokeita ei ollut. Orgaanisten lannoitevalmisteiden liukoisen typen osuutta typpilannoituksesta ei myöskään kannata kasvattaa senkään tähden, että se johtaisi kasvuston epätasaisuuteen epätasaisen typpilannoituksen takia. Sijoittamalla annetun liukoisen typen osuuden pitää myös olla riittävä, jotta vilja ei kärsi typen puutteesta kasvukauden alussa. Periaatteessa nestemäisillä tuotteilla, jotka voidaan ja tosiasiallisesti sijoitetaan, liukoisen typen osuus orgaanisesta lannoitevalmisteesta voi olla suurempi tässä mielessä. Yleensä nestemäisten tuotteiden levitystarkkuus on parempi kuin kiinteiden ja ne voidaan sijoittaa, mikä omalta osaltaan parantaa mahdollisuuksia suurempien annosten käyttöön. Kuivarakeet tai -jauheet levitetään yleensä keskipakoisperiaatteella toimivilla kalkinlevittimellä, jotka on tarkoitettu noin 5 t/ha annoksen levittämiseen. Tavanomaisten lannoitteen levittämiseen tarkoitetut keskipakoislevittimet on yleensä tarkoitettu alle 1000 kg/ha levitykseen. Tarkoituksen mukainen levitysmäärä määräytyy myös näillä tuotteilla kokonaistyppiannoksen mukaan ja se on noin 5 t/ha, minkä mukainen levitysmäärä on varsin sopiva kalkinlevittimille eikä se yleensä johda myöskään fosforinkäyttörajojen ylitykseen tasausjakso huomioon ottaen, jos fosforiluku on korkeintaan huononlainen. Jos fosforiluku on välttävä, levitysmäärää on ympäristökorvauksen puitteissa pakko pudottaa tasoon 2 - 3 t/ha. Korkeammissa fosforiluokissa näiden fosforituotteiden käyttö ei välttämättä ole mielekästä. Levitysmäärät jäisivät tasoon 1 t/ha tasausjakso huomioon ottaenkin. Hankkeessa mukana olleiden kuivarakeiden tai -jauheiden levitys oli varsin haasteellista tavanomaisella yleisesti saatavilla olevilla mineraalilannoitteiden keskipakoislevittimellä, koska ne eivät tahtoneet läpäistä niitä ja levityskuvio oli hyvin huipukas. Kalkinlevitintä ei testattu näin pienillä levitysmäärillä. Koska noin 5 t/ha levitysmäärilläkin liukoisen typen annos jää alle 30 kg/ha, ei ole käytännössä eikä siis myös tutkimuksellisessa mielessä käyttää 1000 kg/ha suuruisia levitysmääriä typenlähteenä. Niille ei olisi odotettavissa mitään havaittavaa satovastetta. Periaatteessa myös kuivarakeet voisi sijoittaa esimerkiksi kylvölannoittimella, jos levitysmäärä on selvästi alle 1000 kg/ha riippuen tilavuuspainosta. Samalla pitäisi kuitenkin pystyä antamaan typpilannoitus mineraalilannoitteena. Typpilannoitteen sijoittaminen on kuitenkin selvästi oleellisempaa, joten todennäköisesti on tyydyttävä pintalevitykseen ja vieläpä eri ajokerralla. Suuremmille levitysmäärille ei ole olemassa olevaa kalustoa, vaan se pitäisi rakentaa erikseen. Tarkoituksenmukaisinta lienee keskittää näiden tuotteiden levitys pelloille, joilla voidaan käyttää kalkinlevittimille sopivia levitysmääriä.