Glyfosaattinäytteenoton kehittäminen puintijäte- ja savimaa-näytteille

Mestariluokka -täydennyskoulutuksen kehitystyö

Kehitystyöni on osa tutkimushanketta: Glyfosaatin käytön aiheuttamat ympäristöriskit: aineen kulkureitit savimaalla ja päätyminen vesistöön (GlyFos). Hankkeen vastaavana tutkijana ja toisena ohjaajanani toimi Jaana Uusi-Kämppä. Tilaus työlleni syntyi pellolla. Ohjaajani Sari Rämö havaitsi, että tiedot siitä, milloin näytteet ruiskutuksen jälkeen tulee ottaa olivat puutteellisia. Oli laadittava yhtenäinen näytteenotto-ohje. Rutinoituneessa työympäristössä, jossa mukana on paljon harjoittelijoita ja ei-vakituisesti pellolla työskenteleviä, esimerkiksi työturvallisuusohjeistus oli tärkeää päivittää. Ohjeen ohella oli muutettava maakairojen mitoitus tähän tutkimukseen sopivaksi ja etsittävä kairoihin ja esikäsittelyn työstövälineisiin soveltuvammat materiaalit. Tavoitteena oli kehittää jäämätutkimukseen ergonomisempi näytteenottotekniikka, joka vastaisi MTT:n tuottavuusohjelmaan, olemalla nopea ja tehokas. Puintijätenäytteet otettiin suorakylvö- ja kyntölohkoilta. Maanäytteet otettiin pääasiassa suorakylvölohkoilta, tämän työn aikana valmistetuilla polyasetaalimännällisillä jäämänäytekairoilla. Näytteistä on tarkoitus määrittää glyfosaatti ja sen hajoamistuotteen aminofosfonimetyylihapon (AMPA:n ) jäämät. Näytteistä määritettiin tilavuuspainot, jotta tuloksia voisi verrata fosforipitoisuuksiin, jotka vaikuttavat glyfosaatin sitoutumiseen maahan. Työssä kehitettiin näytteenottotapa, joka on nopeampi ja helpompi pintasyvyyksillä. Kannettavan välineistön määrä saatiin myös minimoitua. Jos näytteenotto-ohjeistusta noudatetaan, edistää näytteenottomenetelmä työturvallisuutta ja vähentää kontaminaatioriskiä. Pitkän tähtäimen kehittämistavoitteena on pyrkiä koneelliseen joko hydraulisesti tai sähköisesti toimivaan näytteenottoon. Syvänäytteiden ottaminen käytössä olevilla menetelmillä ei ole työntekijää säästävää.