Kalifornianripsiäisen koteloitumisbiologia kivivillasäkki- ja avoturvepedeissä kasvavilla leikkoruusuilla

Kalifornianripsiäisen koteloitumisdynamiikkaa, -paikkoja ja -menestystä kivivillasäkki- ja avoturvepedeissä tutkittiin kahtena eri vuonna osittain taivuttamalla viljellyllä valkokukkaisella Escimo-leikkoruusulla. Yli 99 % ripsiäisistä koteloitui kasvualustaan. Ruusukasvuston poistamisen jälkeen puolet ripsiäisistä kuoriutui 2-3 vrk:ssa, 80 % viikossa ja 90 % noin 9 vrk:ssa ja viimeiset 22 vrk:n kuluttua. Kun ripsiäisiä hävitetään ruusuhuoneesta kasvuston kemiallisilla käsittelyillä, käsittelyjä on jatkettava vähintään kolmen viikon ajan. Avoturvepedeissä ripsiäiset koteloituvat tasaisesti kasvualustan kaikkiin kohtiin. Kivivillasäkkipedeissä kivivillakuutioiden kohdalta kuoriutui suurempi osuus ripsiäisistä (7,7 %) kuin mikä oli kuutioiden pinta-ala (3,9 %) petien kokonaisalasta. Kivivillasäkkipedeissä ripsiäisten tulkittiin joko hakeutuvan koteloitumaan kivivillakuutioihin mieluummin kuin muovien peittämälle alalle tai sitten koteloiden kuolleisuus kuutioissa oli edullisempien kosteusolosuhteiden ansiosta pienempi kuin muovin päällä. Valtaosa ripsiäisyksilöistä oli kuitenkin muovien peittämissä osissa kasvualustaa, koska ne muodostavat yli 95 % pedin pinta-alasta. Avoturvepedeissä olleiden harsohäkkien ripsiäispopulaatioista oli kasvualustassa 34,2 %, mutta kivivillasäkkipedeissä vain 15,2 % huolimatta siitä, että ripsiäisiä oli kasveilla yhtä paljon. Kotelovaiheen kuolleisuuden tulkittiin siksi olevan suuremman kivivillasäkkipedeissä. Tämä voi vaikuttaa ratkaisevasti biologisen torjunnan onnistumiseen, sillä kun kasvintuhoojan populaatiokoon kasvu hidastuu, parantuvat torjuntaeliöiden mahdollisuudet saada tuhooja hallintaansa. Toisaalta koteloiden luontainen korkea kuolleisuus kasvualustassa voi heikentää kasvualustaan levitettyjen petojen lisääntymismahdollisuuksia tai ripsiäiskoteloille haitalliset olosuhteet voivat vaikuttaa haitallisesti myös kasvualustassa eläviin torjuntaeliöihin.