Ruisvehnä lihasikojen rehuna

Ruisvehnä on kiinnostava tulokas lihasikojen rehuvalikoimaan. Moreno- ja Ulrika-ruisvehnät sisälsivät vähemmän raakavalkuaista ja raakakuitua ja enemmän tärkkelystä kuin ohra. Sioille tärkeimpien aminohappojen osuus ruisvehnän ja ohran valkuaisesta oli lähes samanlainen. Ruisvehnän kuiva-aineen ohutsuoli- ja kokonaissulavuus olivat paremmat kuin ohran. Lysiinin ohutsuolisulavuus oli myös noin 5 %-yksikköä parempi kuin ohran, mutta ero ei ollut merkitsevä. Ruisvehnän rehuyksikköarvo oli 5 % parempi kuin ohran. Sioille tärkeimpiä aminohappoja oli rehuyksikköä kohti hiukan vähemmän kuin ohrassa. Ruisvehnälajikkeiden rehuarvossa ei ollut suuria eroja. Ohran korvaus ruisvehnällä vaikutti käyräviivaisesti sikojen kasvuun ja rehuhyötysuhteeseen. Kun ohraa korvattiin Morenolla 25-75 %, siat kasvoivat paremmin kuin ohraryhmässä. Rehuhyötysuhde parani ohraan verrattuna korvauksen ollessa 25-50 %. Morenolla ruokitut siat kasvoivat nopeammin kuin Ulrikalla ruokitut. Ruisvehnäkorvaukset eivät vaikuttaneet rehun maittavuuteen. Ruisvehnän osuuden lisääntyessä sikojen lihaprosentti huononi suoraviivaisesti, mikä voi aiheutua rehun sulavien aminohappojen vajauksesta energiaan nähden. Käytännön ruokinnassa ainakin puolet, jopa enemmänkin ohrasta voidaan korvata ruisvehnällä. Ruhon lihakkuuden huononemista voidaan ehkäistä sopivalla valkuaisrehutäydennyksellä.