Tyvi- ja märkämädän biologia, epidemiologia ja hallintakeinot

Perunalla tyvi- ja märkämätää aiheuttavat E. carotovora subsp. atroseptica (Eca), E. carotovora subsp. carotovora (Ecc) ja E. chrysanthemi (Ech). Tyvimädäksi kutsutaan emomukulasta alkavaa ja siitä perunan varsiin leviävää mätänemistä. Mukuloiden mätänemistä kutsutaan märkämädäksi. Kaikki mainitut bakteerit aiheuttavat märkämätää. Tavallisesti vain Eca ja Ech tuottavat tyvioireita. Tässä katsauksessa selvitetään, mitä perunan Erwinia-bakteerien biologiasta, epidemiologiasta ja hallintakeinoista tiedetään muualla tehtyjen tutkimusten perusteella. Molemmat taudit ovat siemenlevintäisiä. Emomukuloista tytärmukuloihin leviävä bakteerilima voi aiheuttaa tartunnan kasvukaudella, samoin bakteerien saastuttama kasteluvesi. Satomukulat voivat saada tartunnan noston tai lajittelun yhteydessä joutuessaan kosketuksiin mädäntyvistä mukuloista ja varsiston jätteistä peräisin olevan bakteeriliman kanssa. Mukulan pinnan kastuminen on edellytys bakteeritartunnan kehittymiselle märkämätäoireeksi. Siemenmukulan mätäneminen on puolestaan edellytys tyvimätäoireen kehitykselle. Tärkeimmät tyvi- ja märkämätää ehkäisevät torjuntatoimenpiteet ovat mahdollisimman terve siemenperuna, hygienia tuotannon joka vaiheessa, hyvä pellon kuivatus ja kohtuullinen kastelu, sadon nostaminen kuivissa olosuhteissa ja sen nopea kuivatus ennen varastointia, tarpeeksi viileät varasto-olot, sekä kondenssiveden muodostumisen estäminen varastoinnin aikana.