Insektisidiruiskutusten vaikutuksista peltoympäristön pölyttäjiin : Pienpöly-hanke

Hyönteisten merkitys pölyttäjinä ja ruokaturvan varmistajina on kiistaton. Suuri osa maapallon tärkeimpien ravintokasvien sadosta hyötyy eläinpölytyksestä. Hyönteiset ovat lajimäärältään suurin biologinen luokka. Jotkin hyönteislajit runsain määrin esiintyessään voivat olla viljelykasveja ja niiden sadonmuodostusta haittaavia, jolloin ne ovat tuhohyönteisiä. Silloin ne ovat kasvintuhoojia kuten kasvitaudit ja rikkakasvit. Useista varotoimista huolimatta tuhohyönteisten kemiallinen torjunta aiheuttaa usein riskiä ja suoraa sekä välillistä altistumista myös monille pellon ja peltoympäristön hyönteisille kuten pölyttäjille. Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa pureuduimme yhteen tunnistettuun pölyttäjäkantojen vähenemisen syyhyn: kemiallisiin kasvinsuojeluaineisiin. Hankkeemme tavoitteena oli tutkia lambda-syhalotriini –nimisen insektisidin (tuhohyönteisten torjuntaan käytetty kasvinsuojeluaine) jäämiä tarhamehiläisen keräämässä siitepölyssä ja läheisessä vesistössä. Ruiskutukset tehtiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymien käyttöohjeiden mukaan. Teimme tutkimuksen kahdella öljykasvilohkolla ja kahdella kuminalohkolla, joiden välittömään läheisyyteen asetimme kaksi tarhamehiläispesää. Analysoimme kasvinsuojeluaineiden jäämät tarhamehiläisten keräämästä siitepölystä, jota otimme näytteeksi kasvinsuojeluainekäsittelyn jälkeisinä päivinä. Lisäksi otimme yhden lohkon läheisestä vesistöstä vesinäytteitä, joista tutkimme kasvinsuojeluaineet. Hankkeemme tulosten perusteella lambda-syhalotriinin pitoisuus siitepölyssä jäi koepelloillamme pölyttäjille turvalliselle tasolle. Havaitsimme kuitenkin siitepölyssä korkeita pitoisuuksia koepeltojemme ulkopuolella käytettyä tiaklopridi-nimistä insektisidiä. Kyseisellä pitoisuudella on saattanut olla välittömästi tappavaa annosta pienempiä vaikutuksia eli kroonisia ja subletaaleja vaikutuksia siitepölyä syöneisiin tarhamehiläisiin ja mahdollisesti myös muihin pölyttäjiin. Kasvinsuojeluaineiden kroonisia ja subletaaleja vaikutuksia, kuten esimerkiksi heikentynyttä ruoanhankintakykyä, on kuitenkin tutkittu vähän. Krooninen ja subletaali altistuminen kasvinsuojeluaineille saattaa välillisesti heikentää pölyttäjäkantoja, vaikka pölyttäjät eivät välittömästi kuolisikaan. Varsinaisen tutkimuskokonaisuuden lisäksi tuotimme tähän raporttiin taustatietoa kasvinsuojeluaineiden käyttömääristä Suomessa, kasvinsuojeluaineiden riskinarviointi- ja hallintatoimenpiteistä sekä pölyttäjien altistumisreiteistä kasvinsuojeluaineille. Näiden kokonaisuuksien kirjoittajat on mainittu erikseen kyseisten kappaleiden alussa aihealueen asiantuntijoina. Lopuksi koostimme selkeitä toimenpidesuosituksia, joiden avulla paikattaisiin akuutteja tiedonpuutteita torjunta-aineiden käytössä ja niiden vaikutusten seurannassa.