Torjunta-aineiden vaikutus peltoekosysteemissä

Torjunta-aineiden kohteena ovat kasvintuhoojat (tuhoeläimet, rikkakasvit, ja kasvitaudit), mutta torjunta-aineet vaikuttavat myös muihin pellolla eläviin eliöihin joko suoraan tai välillisesti. Torjunta-aineiden vaikutusmekanismit vaihtelevat aineesta ja kohde-eliöstä riippuen. Vaikutuksen voimakkuus riippuu altistuksen voimakkuudesta, lajikohtaisista ominaisuuksista ja ympäristötekijöistä. Torjunta-aineiden kokonaisvaikutuksia peltoekosysteemissä tutkittiin Jokioisissa vuosina 1992 1994. Laajamittaisessa peltokokeessa tutkittiin kahden viljelytekniikan (tavanomainen, kevennetty) ja kahden torjunta-aineen käyttötavan (rutiininomainen, tarpeenmukainen) vaikutuksia maan mikrobeihin, maaperäeläimiin, kasvuston niveljalkaisiin ja maaselkärankaisiin viljapellolla. Selvimmin torjunta-aineiden käyttö (insektisidit) vaikutti kasvuston niveljalkaisiin (hyönteisiin ja hämähäkkeihin). Vaikutuksen voimakkuus ja kesto vaihteli eri niveljalkaisryhmien välillä. Herkin ryhmä oli kasvustossa elävät riippuhämähäkit. Torjunta-ainekäsittelyjen vaikutukset maanpinnalla liikkuviin petoniveljalkaisiin (hämähäkit, maakiitäjäiset ja lyhytsiipiset) olivat pidempiaikaisia (3 4 viikkoa) kuin kasvustossa lentäviin hyönteisiin (muutamia päiviä), mikä johtunee erilaisesta palautumisnopeudesta. Kaiken kaikkiaan insektisidien suorat vaikutukset niveljalkaisten määriin ja herbisidien aiheuttamat kasvillisuuden muutokset ovat keskeisimmät torjunta-aineiden vaikutukset peltoekosysteemissä. Torjunta-aineiden kokonaisvaikutuksia peltoekosysteemissä on vaikea selvittää lajien ja niiden välisten vuorovaikutusten suuren määrän vuoksi.