Öljykasvien resistenssigeenien paikantaminen ja merkkiavusteinen valinta

Taudinkestävyysjalostuksessa voidaan soveltaa merkkiavusteista valintaa. Tällöin kasveja ei tarvitse saastuttaa taudinaiheuttajalla, vaan kestävät yksilöt tunnistetaan geenimerkin perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena oli paikantaa rypsin kalkkihomeen (aiheuttaja Albugo candida) kestävyyteen vaikuttava geeni käyttäen BSA-menetelmää (Bulked Segregant Analysis) sekä soveltamalla kestävyysgeenien samankaltaisuutta, resistenssigeenianalogiaa. Lopullisena päämääränä on kehittää geenimerkki kalkkihomekestävyydelle. Aineistona käytettiin F2-populaatiota, jonka vanhempina olivat kestävä kevätrypsi ja altis kevätrypsi. F2-yksilöiden taudinkestävyys arvioitiin niiden itsepölytysjälkeläisten perusteella. Kestävien kasvien osuus 20 yksilön itsepölytysjälkeläistöissä oli 0 67 %. BSA-menetelmää varten tehtiin kestävä yhdistelmänäyte (9 mahdollisimman kestävää kasvia) ja altis yhdistelmänäyte (9 altista kasvia). RAPD-geenimerkkien olemassaoloa tutkittiin näissä kahdessa näytteessä 400 alukkeen avulla, mutta yhtään mahdollisesti kalkkihomeen kestävyyteen liittyvää merkkiä ei löytynyt. Useita muita taudinkestävyysgeenejä on aikaisemmin eristetty ja sekvensoitu. Niistä on löydetty samankaltaisia alueita, vaikka geenit olisivat peräisin eri lajeilta tai kestävyys kohdistuisi erilaisiin tauteihin. Tätä taudinkestävyysgeenien samankaltaisuutta soveltaen rypsiltä löydettiin kuusi erilaista mahdollista taudinkestävyysgeeniä, joissa kaikissa on kestävyysgeeneille tyypillisiä säilyneitä alueita. Nyt tutkitaan geenejä ja niiden liittymistä kalkkihomekestävyyteen.