Maraljuuren (Leuzea carthamoides /Willd./ DC.) kotiutuminen ja viljelytekniikan kehittäminen Suomessa 1989-2002

Maraljuuri (Leuzea carthamoides Willd. DC. (syn. Rhaponticum carthamoides) on Siperiasta kotoisin oleva monivuotinen rohdoskasvi. Se vahvistaa elimistön toimintaa ja parantaa vastustuskykyä. Nämä vaikutukset on todettu entisessä Neuvostoliitossa ja Venäjällä useissa tutkimuksissa. Maraljuuren viljelymahdollisuuksia on tutkittu vuodesta 1989 alkaen Suomessa. Pääasiassa MTT:n Ekologisessa tuotannossa, Mikkelissä, suoritetuissa koesarjoissa kehiteltiin lajin viljelyohjeistoa. Kylmänkestävä maraljuuri talvehtii hyvin ja sitä voi viljellä Suomen eri leveysasteilla. Koetulosten mukaan suorakylvöstä, toisesta vuodesta alkaen, maraljuuri tuottaa 15-35 t/ha tuoretta ja 3-5,5 t/ha kuivaa kasvimassaa. Kolmannesta vuodesta alkaen kuivaa juurisatoa saadaan 1-3 t/ha. Siemensatoa tulee toisesta vuodesta alkaen 30-560 kg/ha. Kasvia voidaan viljellä 5-7 vuotta. Suurin osa viljelystä voidaan myös koneellistaa. Viljelyssä kriittiset vaiheet ovat rikkaruohontorjunta ja juurten nosto. Sateisina vuosina kukinnan aikana esiintyvä Sclerotinia-sienitauti heikentää siemensadon määrää ja laatua. Mikkelissä tehdyissä kokeissa maraljuuren vaikuttavien aineiden pääkomponentin, 20-hydroxyekdisonin, määrä vastasi muiden maiden tutkimuksissa saatuja määriä. Lehdissä sitä oli 0,05-0,1 %, juurissa 0,1-0,25 % ja siemenissä 0,3-0,55 %.