Pikkuvasikoiden kasvatus eristämättömissä olosuhteissa: terveys, tuotanto ja hyvinvointi

Tähän kirjallisuusselvitykseen on koottu tietoa pikkuvasikoiden lämmönsäätelyn fysiologiasta ja kylmässä kasvattamisen vaikutuksista niiden terveyteen, tuotantoon ja hyvinvointiin. Vasikan kyky sietää alhaisia lämpötiloja kehittyy kasvun myötä eristyksen (karvapeite, ihonalainen rasva) parantuessa ja lämmöntuoton lisääntyessä. Vasikan alempi kriittinen lämpötila on vastasyntyneenä (+9) (+13) °C ja kolmen viikon iässä +8 °C. Vasikan kylmänkestävyyttä parantavat muun muassa energiapitoinen ruokinta, runsas olkikuivitus sekä vedoton ja kuiva ympäristö. Termoneutraalilla lämpötila- alueella vasikka säilyttää ruumiinlämpönsä tasaisena fysikaalisen lämmönsäätelyn keinoin vähentämällä tai lisäämällä elimistön lämmönhukkaa. Alemman kriittisen lämpötilan alapuolella vasikan on myös lisättävä aineenvaihdunnallista lämmöntuottoaan (lihasvärinän ja ruskean rasvakudoksen tuottama lämpö) säilyttääkseen tasaisen ruumiinlämpötilan. Vasikat ovat kasvaneet kylmissä olosuhteissa heikommin, yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin lämpimissä olosuhteissa. Kylmissä olosuhteissa kasvatus on lisännyt vasikoiden rehun syöntiä tai ei ole vaikuttanut siihen. Kylmässä vasikat vähentävät lämmönhukkaansa ja säästävät energiaa lisäämällä kokonaismakuuaikaa sekä makaamalla enemmän käpertyneenä ja kiinni toisissaan. Iglukasvatus on usein vähentänyt vasikoiden riskiä sairastua hengitystietulehdukseen ja ripuliin verrattuna perinteiseen sisäkasvatukseen, mutta aiheesta on saatu myös vastakkaisia tutkimustuloksia.