Munaitiöt ovat vaarallinen perunaruton tartuntalähde pellossa

Tutkimuksessa selvitettiin perunaruton (Phytophthora infestans) tarttumista maasta kasveihin ja kasveihin iskeytyneiden ruttokantojen ominaisuuksia kasvihuoneessa ja koekentällä Jokioisilla. Perunapelloilta löydettiin ruttopesäkkeitä, joissa ensimmäiset oireet ilmaantuivat alalehtiin mosaiikkimaisesti. Laboratoriossa näissä lehdissä muodostui runsaasti munaitiöitä. Sekä A1- että A2-pariutumistyypin edustajia oli pesäkkeistä eristetyissä ruttokannoissa lähes yhtä paljon. Havaitut tautipesäkkeet olivat todennäköisesti peräisin maassa säilyneistä munaitiöistä, koska munaitiöstä alkunsa saavat ruttokannat jakautuvat keskimäärin tasan molempiin pariutumistyyppeihin. Pesäkkeistä kerättyjen multanäytteiden osoitettiin infektoivan perunan lehdyköitä kasvihuoneessa. Samalta lohkolta seuraavana keväänä kerätyt maanäytteet olivat edelleen tartutuskykyisiä, joten munaitiöt säilyivät maassa talven yli. Suotuisissa olosuhteissa tartunta maasta puhkesi näkyviksi oireiksi kasvihuoneessa biotestissä 2 viikossa. Maasta alkavan tartunnan etenemistä säätelevät tekijät tulisi selvittää nykyistä tarkemmin, sillä luotettavia toimintaohjeita tartuntariskin vähentämiseksi ei muuten voi laatia.