Tilastollisia käsitteitä ja työvälineitä maaperän spatiaalisen vaihtelun ymmärtämiseen

vellu parhaalla mahdollisella tavalla maaperän jatkuvanluonteisesti vaihtelevien ominaisuuksien tutkimiseen. Tässä artikkelissa esitellään esimerkkiaineiston avulla tilastollisia työvälineitä, joita voidaan hyödyntää maaperän tilavaihtelun tutkimisessa. Menetelmillä on jo varsin vakiintunut asema maaperätieteissä, mutta ne eivät ilmeisesti vielä ole kaikkialla saaneet osakseen ansaitsemaansa huomiota. Esiteltävät menetelmät perustuvat muuttujan vaihtelun spatiaalisen riippuvuuden tutkimiseen autokorrelaatiokerrointen sekä geostatistisen lähestymistavan avulla. Jälkimmäinen metodologia on erityisen hyödyllinen maaperätutkimuksessa. Siinä näytepisteiden eri etäisyysluokille laskettuihin semivariansseihin perustuva variogrammi mallitetaan, jolloin saadaan selkeä yhteenveto muuttujan tilavaihtelun luonteesta. Mallia käytetään hyväksi interpoloinnissa, jossa ennustetaan muuttujan arvoja näytepisteiden välialueille. Tuloksena saadaan muuttujan tilavaihtelua kuvaava kartta, jonka luotettavuutta on mahdollista arvioida objektiivisesti. Jälkimmäinen ominaisuus on erityisen arvokas paikkatietoon perustuvien maataloudellisten sovellutusten yleistyessä.