Patoaltaiden kalayhteisöt : Kolmen seurantamenetelmän vertailu

Tässä työssä testattiin verkkokoekalastuksen, venesähkökalastuksen ja eDNA-menetelmän soveltuvuutta patoaltaiden kalayhteisöjen seurantaan sekä tuotiin esille eDNA-menetelmän jatkokehittämiseen tarvittavia toimenpiteitä ja suosituksia. Samalla rakennettiin tietopohjaa vesipuitedirektiivin mukaisissa kalastoseurannoissa käytettyjen indeksien kehittämistyöhön. Menetelmien väliseen vertailuun valittiin Kemijoen, Iijoen, Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueiden alaosien kaksi patoallasta, missä jokaisessa toteutettiin venesähkökalastus, koeverkkokalastus sekä eDNA-näytteenotto vuosina 2021–2023. Kolmesta menetelmästä eniten, eli 26 taksonia havaittiin eDNA-menetelmällä. Näihin taksoneihin sisältyi kuitenkin myös heimo- tai sukutasolle jääneitä tuloksia, joten todellinen lajimäärä on pienempi. Koeverkkokalastuksessa havaittiin 15 lajia ja sähkökoekalastuksessa 14 lajia, ja näissä lajimääritys on varmempaa. eDNA-menetelmällä havaittiin kuitenkin myös tavallisesti kalastoseurantojen ulkopuolelle jääviä lajeja, esimerkiksi ankerias. Lisäksi vaikka lajimäärät ovat pienempiä sähkö- ja verkkokalastuksissa, niissä saadaan samalla tietoa myös kalaston runsaussuhteista sekä ikärakenteesta. eDNA-menetelmien käyttäminen vaatii vielä toteutustapojen vertailua ja vakioimista erilaisissa ympäristöissä sekä erityisesti kansallisen kalatietokannan toteuttamista ennen menetelmien käyttämistä esimerkiksi biodiversiteettitutkimuksissa tai VPD:n mukaisissa seurannoissa. Työssä sovellettiin myös luonnonvesiin kehitettyjä ekologisen luokittelun indeksejä patoaltaiden tilan arviointiin. Koeverkkokalastuksiin pohjautuvalla ELS4-indeksillä laskettuna patoaltaat vastasivat hyvää tai erinomaista tilaa, kun vertailuarvoina käytettiin suurten humusjärvien arvoja. Sähkökalastuksiin pohjautuvalla FiFI-jokikalaindeksillä laskettuna tarkastellut alueet luokittuivat välttävään tai tyydyttävään ekologiseen tilaan. Näissä arvioissa täytyy kuitenkin muistaa, että voimakkaasti muutetuissa vesissä tilatavoitteet ovat erilaisia kuin luonnonvesissä ja tässä raportissa esitetyt luvut eivät ole todellisia arvioita tai laskelmia patoaltaiden tavoitetilasta. Vastaavia indeksejä ei vielä ole olemassa eDNA-menetelmälle, joten laskelmia ei voitu siihen pohjautuen tehdä. Em. jokikalaindeksiä kehittämällä voitaisiin kuitenkin saavuttaa myös eDNA-menetelmiin tai venesähkökalastukseen pohjautuvia indeksejä perinteisten menetelmien rinnalle. Työn toteutti Luonnonvarakeskus kuitenkin siten, että alueelliset konsultit vastasivat verkkokalastuksien käytännön toteutuksesta. Työn rahoittajina toimivat Fortum Oy, Kemijoki Oy, PVO-vesivoima, Energiateollisuuden ympäristöpooli, Ympäristöministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö sekä Luonnonvarakeskus.