Metsien ennallistamisen vaikutukset hakkuumahdollisuuksiin, metsien rakenteeseen sekä arvonlisäykseen ja työllisyyteen : kansallisen ennallistamissuunnitelman laadintaa tukeva raportti

EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteena on luonnon tilan parantaminen laajasti eri ekosysteemeissä niin suojelualueilla kuin niiden ulkopuolella. Ennallistamisasetuksen toimeenpanemiseksi jokaisessa EU:n jäsenvaltiossa laaditaan kansallinen ennallistamissuunnitelma. Tämä raportti on tehty Suomen ennallistamissuunnitelman laadinnan tueksi. Raportissa arvioidaan skenaarioiden avulla Manner-Suomen boreaalisen vyöhykkeen metsissä tehtävien ennallistamistoimien vaikutuksia metsäsektoriin hakkuumahdollisuuksien, arvonlisäyksen ja työllisyyden näkökulmista. Lisäksi arvioidaan kerrannaisvaikutuksia kansantalouteen sekä ennallistamistoimien vaikutusta metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeiden rakennepiirteiden kehittymiseen. Raportissa laadittiin neljä ennallistamisskenaariota, joita verrattiin perusuraan. Perusurassa metsien käyttöön ei kohdistunut uusia rajoituksia nykytilanteeseen verrattuna. Skenaarioista kahdessa (S1 ja S2) ennallistamistoimet kohdistuivat ainoastaan luontodirektiivin mukaisiin laaja-alaisiin metsäisiin luontotyyppeihin (boreaaliset luonnonmetsät, puustoiset suot, lehdot ja harjumetsät) sekä luontotyypin boreaaliset luonnonmetsät suojelupinta-alan kasvattamiseen. Suppeammassa luontotyyppien ennallistamisskenaariossa S1, jossa yhtenä tavoitteena oli kasvattaa boreaalisten luonnonmetsien pinta-alaa kohti vuoden 1995 arvioitua pinta-alaa (Kukkala ym. 2025) ja toisaalta lisätä suojelua myös puustoisilla soilla ja lehdoissa, puuntuotannon ulkopuolelle siirrettiin kaikkiaan 0,5 miljoonaa hehtaaria metsämaata (0,7 milj. ha metsä- ja kitumaata). Laajemmassa luontotyyppien ennallistamisskenaariossa S2, jossa tavoiteltiin boreaalisten luonnonmetsien pinta-alan lisäämistä miljoonalla hehtaarilla sekä lisättiin myös puustoisten soiden ja lehtojen suojelua skenaarioon S1 verrattuna, metsämaan suojelupinta-ala kasvoi 1,4 miljoonaa hehtaaria (2,0 milj. ha metsä- ja kitumaata). Suojelun lisäksi skenaarioissa S1 ja S2 harjumetsille (tuoreimman luontodirektiivin raportoinnin esittämässä, laajassa merkityksessä) simuloitiin säästöpuumäärien lisäämistä ja valorinteillä myös paahdeympäristöjen käsittelyä, puustoisilla soilla lisättiin jatkuvan kasvatuksen määrää nykyiseen verrattuna ja lehdoissa käytettiin siemen- ja suojuspuuhakkuita sekä suosittiin lehtipuita metsänkäsittelyssä. Kun skenaarioissa S1 ja S2 ennallistamistoimia toteutettiin vain luontotyypeillä, skenaarioissa S3 ja S4 toimia kohdistettiin tämän lisäksi myös talousmetsiin. Talousmetsien ennallistamistoimet sisälsivät jatkuvaa kasvatusta, säästöpuiden määrän lisäämistä ja monipuulajisuuden suosimista metsänkäsittelyssä. Toimien yhtenä tavoitteena oli ennallistamisasetuksen mukaisesti lisätä talousmetsien ominaispiirteitä sekapuustoisuudesta, monipuulajisuudesta, kuolleen puun määrästä ja eri-ikäisrakenteisuudesta, joten skenaariot S3 ja S4 ottavat skenaarioita S1 ja S2 paremmin huomioon ennallistamisasetuksen tavoitteet ja velvoitteet metsäekosysteemien ennallistamiselle. Kansantaloudellisia vaikutuksia arvioitiinkin ainoastaan vain skenaarioiden S3 ja S4 osalta. Vaikutuksia hakkuumahdollisuuksiin ja metsien rakenteeseen arvioitiin lähimmän 30 vuoden ajanjaksolla Luonnonvarakeskuksen MELA-ohjelmistolla tehtyihin laskelmiin ja valtakunnan metsien 13. inventoinnin mittausaineistoon perustuen. Arvonlisäys- ja työllisyysvaikutuksia arvioitiin panos-tuotosanalyysin avulla. Odotetusti ennallistamistoimien toteutuspinta-alalla oli merkitystä hakkuumahdollisuuksiin sekä taloudellisten vaikutusten suuruuteen. Luontotyyppien ennallistamisen osalta vaikutukset tulevat ennen kaikkea nykyisten puuntuotannossa olevien boreaalisten luonnonmetsien suojelun sekä boreaalisten luonnonmetsien pinta-alan kasvattamiseksi tehtävän talousmetsien lisäsuojelun kautta. Boreaalisia luonnonmetsiä on nykyisten suojelualueiden ulkopuolella noin 0,2 miljoonaa hehtaaria. Skenaarioissa boreaalisten luonnonmetsien pinta-alan lisäystavoitteiden täyttämiseksi lisäsuojelukohteiksi valittiin luontotyyppiin kuulumattomia puustoltaan vanhimpia talousmetsiä, joissa hakkuita ei ollut tehty vähintään 30 vuoteen. Pelkästään luontotyyppien ennallistamiseen tähtäävät toimet pienensivät skenaariossa S1 runkopuun vuotuisia suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymäarvion mukaisia hakkuumahdollisuuksia tarkasteluajanjaksosta riippuen 2–4 miljoonaa kuutiometriä suhteessa perusuraan. Skenaariossa S2, jossa luontotyyppien ennallistamistoimet olivat skenaariota S1 kunnianhimoisempia, runkopuun vuotuiset hakkuumahdollisuudet pienenivät 6–9 miljoonaa kuutiometriä. Skenaariossa S3, jossa skenaarioon S1 lisättiin myös talousmetsien ennallistamistoimet, runkopuun vuotuiset hakkuumahdollisuudet pienentyivät 8–10 miljoonaa kuutiometriä perusuraan verrattuna. Skenaariossa S4, jossa skenaarioon S2 lisättiin talousmetsien ennallistamistoimet, runkopuun vuotuiset hakkuumahdollisuudet supistuivat 12–15 miljoonaa kuutiometriä, ja runkopuun hakkuumahdollisuudet jäivät koko 30 vuoden tarkastelujaksolla viime vuosien keskimääräistä hakkuutasoa alhaisemmiksi. Erityisesti skenaarion S4 mukaista hakkuumahdollisuuksien pienentymistä voidaan pitää metsäteollisuuden puuntarpeen näkökulmasta huomattavana pudotuksena. Ennallistamisasetusta toteutettaessa vaikutukset hakkuumahdollisuuksiin eivät tule pelkästään luontotyyppien ennallistamisesta ja suojelupinta-alan lisäämisestä, vaan myös talousmetsissä toteutetuilla ennallistamistoimilla (jatkuva kasvatus, säästöpuut ja lehtipuiden suosiminen) ja niiden kohdentamisella on merkitystä. Aiemmissa selvityksissä talousmetsissä toteutettavien ennallistamistoimien vaikutuksia hakkuumahdollisuuksiin ei ole arvioitu. Talousmetsien käsittelyä muuttamalla voidaan vaikuttaa metsien rakenteeseen, esimerkiksi lehtipuiden ja lahopuuston määrään ja laatuun. Muutokset puulajisuhteissa ovat kuitenkin hitaita ja jäivät tässä tarkastelussa 30 vuoden jaksolla melko vähäisiksi. Toisaalta ennallistamistoimilla voidaan säilyttää nykypuustojen kaltaiset puulajisuhteet toisin kuin perusurassa pelkästään taloudellisin perustein tehdyillä metsänkäsittelyillä. Metsien suojelu ennallistamistoimena lisää vähitellen vanhempien puustojen osuutta tulevaisuuden metsissä. Jatkuvan kasvatuksen osuuden kasvattaminen voi lisätä kuitenkin hakkuiden kokonaispinta-alaa, vaikka kokonaishakkuukertymät pienentyisivät. Tämä on seurausta siitä, että jatkuvan kasvatuksen hakkuissa hehtaarikohtaiset korjuumäärät jäävät uudistushakkuita pienemmiksi ja siten saman hakkuukertymän saavuttamiseksi hakkuita on tehtävä suuremmalla pinta-alalla. Skenaarioita S3 ja S4, joissa otetaan huomioon sekä metsäisten luontotyyppien että niiden ulkopuolisten metsien ennallistamistavoitteet ja -velvoitteet, voidaan pitää tarkastelluista skenaarioista eniten ennallistamisasetuksen tavoitteiden ja velvoitteiden mukaisina metsien ennallistamisskenaarioina. Skenaariossa S3 metsäsektorin suorat ja kerrannaisvaikutukset sisältävä vuotuinen kokonaisarvonlisäys pieneni 1,6–1,8 miljardia euroa ja skenaariossa S4 2,5–2,9 miljardia euroa perusuraan verrattuna. Suhteellinen arvonlisäyksen supistuminen oli skenaariosta ja ajankohdasta riippuen 9–17 prosenttia. Vuoden 2023 tilastotietoihin verrattuna esimerkiksi 2,9 miljardin euron arvonlisäyksen väheneminen tarkoittaisi noin prosenttia Suomen koko kansantalouden arvonlisäyksestä. Skenaariossa S3 työllisyys supistui 9 000–14 000 henkilöä ja skenaariossa S4 15 000–23 000 henkilöä perusuraan verrattuna. Arvonlisäys- ja työllisyystarkastelujen tuloksia voidaan pitää shokkina, joka toisaalta kohdistuu tiettyihin toimialoihin mutta joka samalla vapauttaa tuotannontekijöitä muiden toimialojen käyttöön. Kansantalouden tasolla shokin vaikutukset tasaantuvat talouden sopeutumisen myötä. Aluetalouksissa tilanne voi kuitenkin olla toinen, sillä metsäsektorin merkitys ja mahdollisuudet kompensoida metsäsektorin negatiivisia muutoksia vaihtelevat suuresti. Arviot metsien ennallistamisen talousvaikutuksista perustuvat aggregaattitason staattiseen panos-tuotos-analyysiin, johon sisältyy monia oletuksia liittyen esimerkiksi tuotantoteknologioiden tai reaalisten hintojen ja kustannusten muuttumattomuuteen yli ajan. Merkitystä on myös oletuksella tuotannon tulevasta kehityksestä eli perusuralla, johon ennallistamisskenaarioiden vaikutuksia verrataan. Esimerkiksi, jos metsäteollisuuden tuotannon määrä poikkeaa perusurassa oletusta, tuotantoteknologiat muuttuvat merkittävästi tai puuntuonti elpyy, ennallistamisen vaikutukset arvonlisäykseen ja työllisyyteen voivat jäädä esitettyä pienemmiksi, mutta on myös mahdollista, että ne olisivat esitettyä suurempia. Ennallistamisskenaarioita onkin hyvä verrata perusuran lisäksi myös suhteessa toisiinsa. Skenaarion S4 talousvaikutukset olivat tulosten mukaan noin 1,5-kertaisia skenaarioon S3 verrattuna, mikä kertoo talousvaikutusten suuruusluokasta siirryttäessä skenaarion S3 mukaisesta ennallistamisesta skenaarion S4 mukaiseen ennallistamiseen. Tämän raportin tulokset ovat samansuuntaisia Metsäbiotalouden tiedepaneelin vuonna 2025 julkaiseman selvityksen tulosten kanssa. Tiedepaneelin selvityksessä arvioitiin laajempaa skenaariojoukkoa ennallistamisen toteutuksesta metsäisissä luontotyypeissä sekä mahdollisuuksia kompensoida vähenevä hakkuukertymä ja arvonlisäys metsäteollisuuden tuotantorakennetta muuttamalla. Selvityksessä ei kuitenkaan arvioitu luontotyyppien ulkopuolisissa metsissä toteutettavien toimien vaikutuksia, jotka tämän raportin mukaisesti luontotyyppien ennallistamistoimiin lisättäessä vähensivät vuotuisia hakkuumahdollisuuksia 4–5 miljoonaa kuutiometriä. Tiedepaneelin selvityksessä sekä vaikutuksia hakkuukertymiin että kansantalouteen tarkasteltiin myös erilaisin menetelmin kuin tässä raportissa.