Sika- ja siipikarjatuotannon vesistövaikutusten vähentäminen : Lannan käytön tarkentaminen

Abstract

Ravinteiden käyttö on ruuantuotannossa välttämätöntä riittävän korkeiden satotasojen varmistamiseksi. Kuitenkin liian suuri lannoitus aiheuttaa sekä tarpeettomia kustannuksia ja luonnonvarojen käyttöä, että riskin ravinnepäästöihin ilmaan ja vesiin. Ravinteiden liikakäyttöä on vähennettävä täsmällisellä lannoitussuunnittelulla ja ravinteiden kierrätyksen lisäämisellä. Tämä liittyy voimakkaasti kotieläintuotannon lannan käsittelyyn ja käytön ratkaisuihin, sillä lanta on suurin kierrätettävissä oleva ravinnepitoinen biomassa, jonka nykyistä tehokkaammalla kierrätyksellä voidaan vaikuttaa monipuolisesti ruuantuotannon ravinnepäästöihin. Korkea eläintiheys ja siitä seuraava suuri lantafosforin määrä peltoalaa kohti nostavat maan fosforipitoisuutta ja sitä kautta myös fosforikuormitusta. Ilmiö ei liity tuotantosuuntaan, vaan enemmänkin yksittäisen tilan lannoitusratkaisuihin. Maan fosforipitoisuuden vaihtelu eri peltojen välillä ja myös peltolohkojen sisällä on suurta. Vaikka kipsin havaittiin vähentävän fosfori- ja kiintoainekuormitusta hienojakoisilla mailla, se ei toimi kaikilla pelloilla yhtä tehokkaasti. Peltomaan fosforipitoisuuden aleneminen on varmin keino vähentää fosforikuormitusta, ja sen tarve käy yhä välttämättömämmäksi lisääntyvien talvisateiden myötä. Hankkeen tulosten mukaan lannan käyttö pelkästään kotieläintuotannon peltoalalla nostaa peltojen fosforilukua ja siten fosforikuormitusta vesiin. Lannalla lannoittamista tulisikin jakaa tilojen ja alueiden kesken uudelleen siten, että lantafosforia käytettäisiin myös kasvintuotantotiloilla ja tarvittaessa myös kuljetettaisiin keskittymien ulkopuolelle. Hankkeen tulosten mukaan fosforiasetus (64/2023) on välttämätön, jotta lantafosforin lisäys peltomaahan rajoitetaan tasolle, jolla se ei enää voi nostaa maan korkeita fosforilukuja. Kuitenkin fosforiasetuksen lantapoikkeuksen säilyttäminen heikentäisi suotuisaa muutosta hidastamalla maan fosforilukujen laskua ja pienentäisi saavutettavissa olevaa fosforikuormituksen vähenemää kaikilla Suomen vesialueilla. Poikkeuksesta tulisi siksi luopua. Tässä raportissa esitetään tulokset hankkeesta ”Sika- ja siipikarjatuotannon vesistövaikutusten vähentäminen (SiKaSimu)”, joka toteutettiin 1.4.2022–31.3.2025 maa- ja metsätalousministeriön Makera-rahoituksen tukemana. Hankkeessa selvitettiin mahdollisuuksia vähentää vesistöjen ravinnekuormitusta erityisesti Lounais-Suomessa tehostamalla sika- ja siipikarjatuotannon lannan kierrätystä ja käyttöä lannoituksessa. Hankkeen toteuttivat yhteistyössä Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (Syke).