Vaelluspoikasten alasvaellus Kemijoella : Kumulatiivinen kuolleisuus ja vaelluksen pullonkaulat

Luonnonvarakeskus (Luke) toteutti kesällä 2024 lohen vaelluspoikasten radiotelemetriaseurannan Kemijoen rakennetulla alajuoksulla Valajaskosken voimalaitoksen yläpuolelta Isohaaran voimalaitosten alapuolelle. Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää lohen vaelluspoikasten alasvaelluskuolleisuutta sekä arvioida mahdollisia voimalaitos- ja patoallaskohtaisia eroja vaelluspoikasten selviytymisessä erilaisissa ympäristöolosuhteissa. Tutkimushanke oli jatkoa Kemijoella vuonna 2023 toteutetulle alasvaellustutkimukselle. Tutkimuksessa vapautettiin kaikkiaan 333 kpl radiolähettimillä merkittyä viljeltyä lohen vaelluspoikasta Valajas-, Petäjäs-, Ossaus- ja Taivalkoskien sekä Isohaaran voimalaitosten yläpuolelle. Vapautukset toteutettiin kolmessa erillisessä erässä touko-kesäkuussa vajaan kahden viikon aikana. Merkittyjen vaelluspoikasten seurantaa varten Kemijoen voimalaitokselle asennettiin kiinteitä radiovastaanottimia voimalaitosten sekä ohijuoksutuspatojen ylä- ja alapuolille. Lisäksi tutkimuksen aikana suoritettiin manuaalisia paikannuksia voimalaitosten välisillä patoaltailla. Padoista ja patoaltaista johtuva kuolleisuus kertautui jokaisen voimalaitoksen kohdalla. Valajaskosken yläpuolen vapautuspaikalta jokisuulle selviytyi keskimäärin vain 10 % merkityistä poikasista. Petäjäskoskelta selviytyminen oli 21 %, Ossauskoskelta 34 %, Taivalkoskelta 53 % ja Isohaarasta 75 %. Keskimäärin parhaiten Kemijokisuulle selviytyvät toisen vapautuserän vaelluspoikaset. Voimalaitoksen läpi vaeltaneet poikaset selvisivät yhtä todennäköisesti seuraavalle voimalaitokselle kuin ohijuoksutusuoman kautta uineet. Paikannustietojen perusteella vaelluspoikasten kuolleisuus patoaltailla keskittyi voimakkaasti voimalaitosten läheisyyteen. Merkittävimmät ongelmat havaittiin aiempien tutkimusten tapaan Petäjäskosken voimalaitoksella, jonka vaelluspoikaset läpäisivät Kemijoen voimalaitoksista selvästi heikoiten, ja joka aiheutti pisimmän hidasteen vaelluspoikasten alasvaelluksen jatkumiselle. Vaelluskalakantojen elvyttämispyrkimysten kannalta alasvaellusta parantavia toimenpiteitä kannattaa Kemijoella siten ainakin alkuvaiheessa priorisoida voimalaitosketjun yläosaan Valajas- ja aivan erityisesti Petäjäskoskelle. Kyseiset laitokset ja patoallas ovat samalla ensimmäiset, jotka mahdolliset Ounasjoessa kasvaneet vaelluspoikaset joutuvat alasvaelluksellaan kohtaamaan. Tutkimuksen ensimmäinen vapautuserän vaelluspoikasilla havaittiin kaasukuplatautia, joka tappoi merkittävän osan alimpien vapautuspaikkojen poikasista jo sumputuksen aikana. Kaasujen ylikyllästymisestä aiheutuva kaasukuplatauti voi olla merkittävä Kemijoen istutusten tuloksellisuutta ja vaelluspoikasten selviytymistä heikentävä tekijä. Tietoa kaasukuplataudin vaikutuksista ja seurauksista on kuitenkin erittäin vähän.