Nurmipalkokasviviljelyn optimointi Pohjois-Pohjanmaan nautakarjatiloilla : OptiPalko
Franco, Marcia; Hietala, Sanna; Huuskonen, Arto; Hyvönen, Juha; Joki-Tokola, Erkki; Manni, Katariina; Pesonen, Maiju; Rinne, Marketta; Salo, Tapio (2025)
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
11/2025
Sivut
78 s.
Luonnonvarakeskus
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-017-6
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-017-6
Tiivistelmä
Raportti kokoaa yhteen Nurmipalkokasviviljelyn optimointi Pohjois-Pohjanmaan nautakarjatiloilla -hankkeen tutkimusten tulokset. Raportissa keskitytään erityisesti puna-apilan viljelyyn ja rehukäyttöön. Raportissa käsitellään puna-apilan viljelyä puhdas- ja seoskasvustoina eri lannoitustasoilla, puna-apilan säilöntää sekä puna-apilasäilörehun käyttöä loppukasvatettavien sonnien ruokinnassa.
Ensimmäinen tutkimus käsitteli puna-apilan viljelyä kivennäismaalla puhdaskasvustona ja apila-heinäkasviseoksissa eri lannoitustasoilla. Luke Siikajoen tutkimusasemalla Ruukissa vuosina 2021–2023 tehdyssä ruutumittakaavan kokeessa oli timoteitä ja puna-apilaa puhdaskasvustoina ja niiden lisäksi mukana oli timotein ja puna-apilan sekä timotein, nurminadan ja puna-apilan seosnurmet. Typpilannoitustasot olivat 0, 50, 100, 150 ja 200 kiloa typpeä hehtaarille. Nurmet perustuivat hyvin, mutta puna-apila kärsi merkittäviä talvituhoja. Molempina vuosina nurmen kokonaiskuiva-ainesadot lisääntyivät typpitasoon 150 kg/ha saakka. Typen satovaste oli molempina vuosina ensimmäisessä nurmisadossa toista satoa suurempi. Typpilannoitus vähensi selkeästi apilan osuutta seoskasvustoissa. Typpitase oli negatiivinen kaikilla typpitasoilla nurmen ensimmäisen satovuoden kahta korkeinta typpitasoa lukuun ottamatta. Tulosten perusteella typpilannoituksessa kannattaa panostaa ykkössatoon. Kokeessa korostui apilan talvenkestävyyden merkitys. Suuret talvituhot altistivat rikkakasveille. Typen huuhtoutumisriski oli syksyllä mitattujen alhaisten maan epäorgaanisen typen pitoisuuksien perusteella vähäinen.
Toisessa tutkimuksessa keskityttiin puna-apilan säilönnälliseen laatuun. Tutkittavia tekijöitä olivat kasvilaji (puhdas puna-apila, puhdas timotei ja niiden 1:1 seos), säilöntä tuoreena tai esikuivattuna ja eri säilöntäaineiden käyttö (kontrolli ilman säilöntäainetta, heterofermentatiivinen maitohappobakteeriymppi sekä kolme muurahaishappopohjaista säilöntäainetta AIV2 Plus Na, AIV VIA ja AIV OIVA). Sateisen korjuusään vuoksi molempien kasvilajien kuiva-ainepitoisuus tuoreena oli erittäin matala. Esikuivaus tasokuivurissa nosti kuiva-ainepitoisuutta. Sokereita oli niukasti kaikissa säilöttävissä raaka-aineissa, ja säilönnän jälkeen ne olivat kuluneet loppuun kaikista ilman muurahaishappopohjaista säilöntäainetta tehdyistä rehuista. Kasvilajien väliset erot jäivät vähäisiksi. Märkien ilman säilöntäainetta tehtyjen rehujen säilönnällinen laatu oli huono. Esikuivaus ja happosäilöntäaine paransivat säilönnän onnistumista. Puna-apilan säilöntä onnistuu haastavissakin olosuhteissa, kun valitaan oikeat menetelmät. Happosäilöntäaineiden käyttö varmistaa säilöntälaadun erityisesti, jos rehu jää märäksi.
Kolmannessa tutkimuksessa selvitettiin puna-apilasäilörehun tuotantovaikutuksia kasvavien sonnien ruokinnassa. Kokeessa oli 50 simmental-sonnia ja 50 hereford-sonnia. Koe sisälsi kaksi ruokintakoetta, joista ensimmäisessä puna-apilasäilörehua verrattiin timoteisäilörehuun ja toisessa ohrakokoviljasäilörehuun. Säilörehun osuus seosrehun kuiva-aineesta oli 60 %. Molemmissa kokeissa väkirehuna oli ohra. Kokeessa 1 laskettiin tuotantotulosten lisäksi kokeen aikana tuotetun naudanlihan ilmastovaikutus sekä rehevöittävät ja happamoittavat päästöt. Korjuuajan sateisen sään takia puna-apila- ja timoteisäilörehut olivat tavoitetta märempiä ja D-arvot jäivät tavoiteltua matalammiksi. Lisäksi puna-apilan valkuaispitoisuus oli odotettua matalampi. Ohrakokoviljasäilörehun rehuarvot edustivat melko tyypillisiä kokoviljasäilörehujen arvoja. Kokeessa 1 ruokinta ei vaikuttanut sonnien rehun syöntiin eikä tuotantotuloksiin muutoin kuin että puna-apilasäilörehun korvaaminen timoteisäilörehulla lisäsi hieman ruhojen rasvaisuutta. Puna-apilasäilörehun sisällyttäminen ruokintaan vähensi tuotetun naudanlihan ilmastovaikutusta ja rehevöittäviä päästöjä. Kokeessa 2 puna-apilasäilörehun korvaaminen ohrakokoviljasäilörehulla lisäsi sonnien rehun syöntiä ja energian saantia. Parhaat kasvut saavutettiin ruokinnalla, jossa oli puna-apilasäilörehua seoksena ohrakokoviljasäilörehun kanssa. Heikointa kasvu oli ruokinnalla, jossa ohrakokoviljasäilörehu oli ainoana karkearehuna. Muihin tuotantotuloksiin ruokinnalla ei ollut vaikutusta. Puna-apilan suurimmat edut lienevätkin naudanlihantuotannossa lunastettavissa peltoviljelyn kautta typpilannoituksen tarpeen vähenemisen ja viljelykierron monipuolistumisen kautta.
Ensimmäinen tutkimus käsitteli puna-apilan viljelyä kivennäismaalla puhdaskasvustona ja apila-heinäkasviseoksissa eri lannoitustasoilla. Luke Siikajoen tutkimusasemalla Ruukissa vuosina 2021–2023 tehdyssä ruutumittakaavan kokeessa oli timoteitä ja puna-apilaa puhdaskasvustoina ja niiden lisäksi mukana oli timotein ja puna-apilan sekä timotein, nurminadan ja puna-apilan seosnurmet. Typpilannoitustasot olivat 0, 50, 100, 150 ja 200 kiloa typpeä hehtaarille. Nurmet perustuivat hyvin, mutta puna-apila kärsi merkittäviä talvituhoja. Molempina vuosina nurmen kokonaiskuiva-ainesadot lisääntyivät typpitasoon 150 kg/ha saakka. Typen satovaste oli molempina vuosina ensimmäisessä nurmisadossa toista satoa suurempi. Typpilannoitus vähensi selkeästi apilan osuutta seoskasvustoissa. Typpitase oli negatiivinen kaikilla typpitasoilla nurmen ensimmäisen satovuoden kahta korkeinta typpitasoa lukuun ottamatta. Tulosten perusteella typpilannoituksessa kannattaa panostaa ykkössatoon. Kokeessa korostui apilan talvenkestävyyden merkitys. Suuret talvituhot altistivat rikkakasveille. Typen huuhtoutumisriski oli syksyllä mitattujen alhaisten maan epäorgaanisen typen pitoisuuksien perusteella vähäinen.
Toisessa tutkimuksessa keskityttiin puna-apilan säilönnälliseen laatuun. Tutkittavia tekijöitä olivat kasvilaji (puhdas puna-apila, puhdas timotei ja niiden 1:1 seos), säilöntä tuoreena tai esikuivattuna ja eri säilöntäaineiden käyttö (kontrolli ilman säilöntäainetta, heterofermentatiivinen maitohappobakteeriymppi sekä kolme muurahaishappopohjaista säilöntäainetta AIV2 Plus Na, AIV VIA ja AIV OIVA). Sateisen korjuusään vuoksi molempien kasvilajien kuiva-ainepitoisuus tuoreena oli erittäin matala. Esikuivaus tasokuivurissa nosti kuiva-ainepitoisuutta. Sokereita oli niukasti kaikissa säilöttävissä raaka-aineissa, ja säilönnän jälkeen ne olivat kuluneet loppuun kaikista ilman muurahaishappopohjaista säilöntäainetta tehdyistä rehuista. Kasvilajien väliset erot jäivät vähäisiksi. Märkien ilman säilöntäainetta tehtyjen rehujen säilönnällinen laatu oli huono. Esikuivaus ja happosäilöntäaine paransivat säilönnän onnistumista. Puna-apilan säilöntä onnistuu haastavissakin olosuhteissa, kun valitaan oikeat menetelmät. Happosäilöntäaineiden käyttö varmistaa säilöntälaadun erityisesti, jos rehu jää märäksi.
Kolmannessa tutkimuksessa selvitettiin puna-apilasäilörehun tuotantovaikutuksia kasvavien sonnien ruokinnassa. Kokeessa oli 50 simmental-sonnia ja 50 hereford-sonnia. Koe sisälsi kaksi ruokintakoetta, joista ensimmäisessä puna-apilasäilörehua verrattiin timoteisäilörehuun ja toisessa ohrakokoviljasäilörehuun. Säilörehun osuus seosrehun kuiva-aineesta oli 60 %. Molemmissa kokeissa väkirehuna oli ohra. Kokeessa 1 laskettiin tuotantotulosten lisäksi kokeen aikana tuotetun naudanlihan ilmastovaikutus sekä rehevöittävät ja happamoittavat päästöt. Korjuuajan sateisen sään takia puna-apila- ja timoteisäilörehut olivat tavoitetta märempiä ja D-arvot jäivät tavoiteltua matalammiksi. Lisäksi puna-apilan valkuaispitoisuus oli odotettua matalampi. Ohrakokoviljasäilörehun rehuarvot edustivat melko tyypillisiä kokoviljasäilörehujen arvoja. Kokeessa 1 ruokinta ei vaikuttanut sonnien rehun syöntiin eikä tuotantotuloksiin muutoin kuin että puna-apilasäilörehun korvaaminen timoteisäilörehulla lisäsi hieman ruhojen rasvaisuutta. Puna-apilasäilörehun sisällyttäminen ruokintaan vähensi tuotetun naudanlihan ilmastovaikutusta ja rehevöittäviä päästöjä. Kokeessa 2 puna-apilasäilörehun korvaaminen ohrakokoviljasäilörehulla lisäsi sonnien rehun syöntiä ja energian saantia. Parhaat kasvut saavutettiin ruokinnalla, jossa oli puna-apilasäilörehua seoksena ohrakokoviljasäilörehun kanssa. Heikointa kasvu oli ruokinnalla, jossa ohrakokoviljasäilörehu oli ainoana karkearehuna. Muihin tuotantotuloksiin ruokinnalla ei ollut vaikutusta. Puna-apilan suurimmat edut lienevätkin naudanlihantuotannossa lunastettavissa peltoviljelyn kautta typpilannoituksen tarpeen vähenemisen ja viljelykierron monipuolistumisen kautta.
Collections
- Julkaisut [87052]