Peltomaiden vesieroosion arviointi RUSLE-mallilla ja vuoden 2023 kasvi- ja toimenpidetiedoilla

Abstract

Peltomaiden vesieroosion torjunta on keskeinen tekijä pintavesien hyvän laadun ja ekologisen tilan sekä peltojen kasvukunnon ylläpitämisessä. Suomessa on toteutettu toimenpiteitä eroosion ja sen haittojen vähentämiseksi osana yhteistä eurooppalaista maatalouspolitiikkaa. Tässä raportissa arvioidaan eroosion suuruutta ja erityisesti talviaikaisen kasvipeitteen vaikutusta eroosioon koko maan tasolla hyödyntäen RUSLE-eroosiomallia sekä vuoden 2023 kasvi- ja toimenpidetietoja. Arvio perustuu kolmeen indikaattoriin: eroosio (kg ha⁻¹ v⁻¹), kokonaiseroosio (t v⁻¹) ja RUSLE:n alatekijän CToimenpide (-) kuvaama talviaikaisen kasvipeitteen tehokkuus eroosion torjunnassa. Koko maan peltomaiden keskimääräiseksi eroosioksi arvioitiin 570 kg ha⁻¹ vuodessa, ja kokonaiseroosioksi yli 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Kuntatasolla eroosio vaihteli välillä 120–1 760 kg ha⁻¹ vuodessa. Arvioitu eroosion suuruus on hieman suurempi kuin aiemmissa arvioissa, mutta RUSLE:n uudelleen kalibroinnin vuoksi tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia. Eri arvioiden perusteella kuitenkin tunnistettiin samat korkean eroosion alueet. Vuoden 2023 talviaikaisen kasvipeitteen arvioitiin vähentävän eroosiota koko maan tasolla 50 % (44–56 %) verrattuna tilanteeseen, jossa talviaikaista kasvipeitettä ei ole. Kuntatasolla arvio kasvipeitteen eroosiota vähentävästä vaikutuksesta vaihteli välillä 21 % (18–24 %) ja 61 % (54–70 %). CToimenpide-alatekijän analyysin perusteella havaittiin, että toimenpiteet eivät kohdistuneet erityisesti kuntiin, joissa on korkea eroosio, suuri kokonaiseroosio tai laaja suhteellinen peltopinta-ala. Näiden kuntien keskimääräinen CToimenpide-arvo vastasi koko maan keskiarvoa. Kuntatasolla CToimenpide korreloi myös heikosti eroosion, kokonaiseroosion ja suhteellisen peltopinta-alan kanssa. Eroosion torjunnan tehokkuus oli yleisesti matalinta Länsi-, Lounais- ja Etelä-Suomen rannikkokunnissa, mikä saattaa osittain johtua maatalouden tuotantosuuntien alueellisesta jakautumisesta. Raportissa käsiteltiin myös RUSLE-arvioihin liittyviä epävarmuuksia ja tunnistettiin kuusi kehitystarvetta niiden vähentämiseksi. Kehitystarpeet sisältävät RUSLE-tekijöiden uudelleenarviointia ja kehittämistä, viljelytoimenpiteiden ja ympäristöolosuhteiden alueellisen vaihtelun tarkempaa huomioimista mallin parametrisoinnissa, sekä RUSLE:n tarkempaa ja laajempaa arviointia koepeltojen mittaustuloksia vasten. Kokonaisuutena tulokset osoittavat, että talviaikaisella kasvipeitteellä on koko maan tasolla merkittävä eroosiota vähentävä vaikutus, ja sen kohdentamista voidaan mahdollisesti kehittää tehokkaammaksi. Raportin tulokset mahdollistavat tarkempien jatkoanalyysien toteuttamisen ja antavat suuntaa toimenpiteiden kohdentamisen tehostamiselle.