Kyttyrälohen pyyntimenetelmien kehittäminen Tenojoella : Perinteisten lohipyydysten soveltaminen vieraslajin pyyntiin

Abstract

Kyttyrälohi on Tyyneltä valtamereltä tuotu vieraslaji, jota istutettiin 1950-luvulta lähtien Venäjällä Vienanmeren ja Kuolan niemimaan alueelle. Vuodesta 2017 lähtien kyttyrälohen määrä ja levinneisyys ovat olleet kasvussa, ja etenkin Barentsinmeren joissa, myös Tenossa, määrät ovat moninkertaistuneet peräkkäisinä parittomina vuosina. Kesällä 2023 paikallisten kalastajien pyyntiryhmät kehittivät ja kokeilivat Tenolla perinteisiin lohenkalastuspyydyksiin, kulkutusverkkoon (ajoverkko) ja nuottaan, perustuvia kyttyrälohen pyyntiin sovellettuja pyydyksiä. Tavoitteena oli myös kehittää menetelmiä niin, että alkuperäisten lajien, etenkin Atlantin lohen sivusaalis olisi mahdollisimman pieni. Kulkutusverkkokalastus toimi hyvin heinäkuun puolivälin jälkeen matalille kutukarikoille kertyneiden kyttyrälohiparvien pyynnissä. Heinäkuun alkupuolella, kyttyrälohen nousuaikana, kulkutus ei ollut yhtä tehokasta kuin myöhemmin, mikä osittain johtui kesän 2023 poikkeuksellisista olosuhteista, jolloin kesän alkupuolella Tenon vedenkorkeus oli erittäin matala. Kokeilluista verkkotyypeistä parhaiten toimivat hankkeessa itse valmistetut kulkutusverkot ja toisaalta ohuempilankaiset (0,15–0,25 mm) Kivikangas Oy:n valmisverkot, jotka olivat erittäin pyytäviä, alkukesällä parempia kuin paksumpilankaiset itsetehdyt verkot. Valmisverkot olivat kuitenkin kestävyydeltään heikompia kuin itsetehdyt, ja loppukesän terävähampaiset kyttyrälohet myös sotkeutuivat hankalammin ohueen hapaaseen, verrattuna itsepauloitettujen verkkojen 0,40 mm vahvuiseen hapaaseen. Verkkojen pituuksia ja korkeuksia tulisi kokeilla vieläkin laajemmin erilaisilla pyyntipaikoilla ja vedenkorkeuksilla. Myös erilaisia hapaan värivaihtoehtoja tulisi vertailla. Kyttyrälohien päästely verkoista ja pyydysten saattaminen uudelleen pyyntivalmiiksi osoittautui aikaa vieväksi. Mikäli kulkutuspyyntiä kehitettäisiin laajemmaksi poistopyyntimuodoksi, tulisi pyyntiin varautua lisäämällä verkkojen lukumäärää ja verkkoja selvittävää työvoimaa, jotta itse pyyntiä voitaisiin tehostaa. Kulkutuspyynnin sivusaaliina saatiin vain vähän alkuperäistä Atlantin lohta (15 lohta, 4 845 kyttyrälohta). Sivusaaliin välttämiseksi on oleellista valita pyyntipaikat huolella. Matalat karikkoiset alueet, myös lähellä rantaa keräävät kutuun valmistautuvia kyttyrälohia, mutta niillä ei yleensä juuri tavata Atlantin lohta. Nuottapyynti toimi erityisen hyvin kutuajan lähestyessä matalilla karikoilla, joilta kyttyrälohia voitiin poistaa lyhyessä ajassa ajoverkkoa tehokkaammin. Erilaisista kokeilluista nuottarakenteista soveltuvimmaksi osoittautui harvempisilmäinen (40 mm) ilman erillistä perää rakennettu nuotta, jonka liikuttelu virrassa on kevyempää. Nuottapyyntiä voitaisiin kehittää edelleen tehostamalla nuottausryhmän toimintaa sekä kehittämällä dronen käyttöä kalojen paikantamisessa ja kalastajien ja veneiden sijoittumisen ohjaamisessa. Nuottauksen saaliina saatiin yhteensä 703 kyttyrälohta ja seitsemän Atlantin lohta.