Lohi Iijokeen : Lohen vaelluspoikasten seuranta

Vaelluskalojen alasvaellusongelmien vähentämiseksi alasvaellusratkaisujen kehittäminen on Suomessa käynnistynyt aktiivisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Iijoki on ollut tässä kehitystyössä yksi keskeinen kohde ja Haapakosken voimalaitokselle onkin rakennettu Pohjois-Pohjanmaan liiton koordinoimissa vaelluskalahankkeissa maamme ensimmäinen alasvaellusyhteys. Haapakosken ohjausaidan ja alasvaellusväylän sisäänkäynnin toimivuuden ensimmäiset pilottitutkimukset on tehty vuosina 2020–2023. Kesällä 2023 toteutettiin jatkotutkimus akustisella telemetriatekniikalla, jossa selvitettiin lohen vaelluspoikasten selviytymistä Iijoen Haapakosken ja Pahkakosken voimalaitosten välisellä alueella ja koko voimalaitosketjun läpi Iijokisuulle. Tutkimuksessa vertailuerinä olivat Haapakosken alasvaellusväylän ja Haapakosken turbiinien läpiuineet lohenpoikaset. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin tarkemmin vaelluspoikasten käyttäytymistä niiden lähestyessä Pahkakosken voimalaitosta. Jokisuulle selviytyi keskimäärin 7 % (vaihteluväli 2–14 %) vaelluspoikasista. Haapakosken alasvaellusväylän käyttämisen ei havaittu lisäävän vaelluspoikasten selviytymistä Pahkakoskelle tai jokisuulle suhteessa kaloihin, jotka uivat Haapakosken turbiinien läpi. Pahkakosken voimalaitospadolla havaittiin olevan merkittävä vaellusta pysäyttävä vaikutus (57–65 %) riippumatta siitä, oliko se ensimmäinen vai toinen vaelluspoikasten kohtaama voimalaitos. Lisäksi Pahkakosken voimalaitoksen läpi menneillä vaelluspoikasilla viipymäaika laitoksen yläpuolella oli keskimäärin useita vuorokausia. Haapakosken ja Pahkakosken voimalaitosten välisellä jokiosuudella kuolleisuus oli keskimäärin 1,9–2,5 %/km. Tutkimuksessa saatujen havaintojen perusteella vaelluspoikaset lähestyivät Pahkakosken voimalaitosta ensimmäisen kerran useimmiten pohjoisrannan puolelta virtaamatilanteesta riippumatta ja vain harvat vaelluspoikasista jäivät lähestymisensä päätteeksi pysyttelemään padon yläpuolelle. Pahkakoskelle tarvittavan alasvaellusratkaisun suunnittelussa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota virtausolosuhteisiin alasvaellusyhteyden sisäänkäynnin lähialueella, jotta poikaset saadaan ohjattua sinne. Tulosten perusteella vaelluspoikasten selviytymisen parantamiseksi keskeisimpänä toimenpiteenä Iijoella on parantaa vaelluspoikasten selviytymistä voimalaitospatojen ohi. Alkuvaiheessa vaelluspoikasten kiinniottoa Haapakoskella ja kuljetusta jokisuulle voidaankin käyttää vaelluspoikasten selviytymistä parantavana tukitoimenpiteenä. Kuljetuksen vaikutusta siirrettyjen kalojen selviytymiseen elinkierron myöhemmissä vaiheissa tulisi kuitenkin selvittää seurantatutkimuksilla, jotta varmistutaan niiden toimivuudesta.