Öljykasvien tuhoeläinten kemikaaliton hallinta : JUOTVAI-hankkeen loppuraportti, osa 2

Abstract

Rypsin (Brassica rapa subsp. oleifera) ja rapsin (Brassica napus subsp. oleifera) viljelyala Suomessa on pienentynyt viime vuosina merkittävästi. Yksi suurimmista syistä laskeneisiin kylvöaloihin on tuhohyönteisten torjunnan vaikeutuminen. Edes intensiivinen kemiallinen torjunta ei runsaina tuholaisvuosina takaa hyvää satoa, saati viljelyn kannattavuutta. Lisäksi tuhohyönteisten torjunta-aineiden haittavaikutukset pellon ja sen ympäristön eliöstölle voivat olla merkittäviä. Rypsin ja rapsin merkittävimmät tuhoeläimet Suomessa ovat rapsikuoriainen (Brassicogethes (aik. Meligethes) aeneus) ja lehtikirpat. Rapsikuoriaisen luontaisten vihollisten, rapsikuoriaispistiäisen (Phradis morionellus) ja rapsikuoriaisvainokaisen (Diospilus capito), elinolosuhteiden parantaminen viljelytoimenpiteiden avulla voi olla keino hallita rapsikuoriaiskantoja. Esimerkiksi P. morionellus -lajin on oletettu kärsivän insektisidien lisäksi voimakkaasta maanmuokkauksesta kevätrypsin- ja -rapsin sadonkorjuun jälkeen, sillä laji jää talvehtimaan öljykasvipeltoon sadonkorjuun jälkeen. Luonnonvarakeskus ja Nylands Svenska Lantbrukssällskap toteuttivat Juolavehnän ja öljykasvien tuhoeläinten vaihtoehtoiset hallintamenetelmät (JUOTVAI) -tutkimushankkeen vuosina 2020–2023. Hankkeen puitteissa perustettiin kahdeksan peltolohkoa, joilla seurattiin kolmen vuoden ajan (2021–2023) rapsikuoriaisten sekä niiden luontaisten vihollisten määriä. Kokeessa oli mukana neljä eri maanmuokkauskäsittelyä, joista jokaisesta oli insektisidillä (tau-fluvalinaatti) käsitelty lohko ja sen käsittelemätön vastinlohko. Tavoitteena oli selvittää peltomittakaavassa, vaikuttaako syysmuokkaus yhdessä seuraavan kevään kylvömuokkauksen kanssa maassa olevien loispistiäisten talvehtimiseen, ja välillisesti sitä kautta uuden loispistiäissukupolven runsauteen seuraavana kesänä. Kun rapsikuoriaispistiäisen (P. morionellus) lukumääriä tarkasteltiin yli vuosien, nähtiin että torjunta insektisidillä vähensi loispistiäisten lukumääriä koelohkoilla. Vaikka myös voimakkaan muokkauksen oletettiin vähentävän rapsikuoriaispistiäisten määrää, oli P. morionellus yllättäen runsaslukuisin torjumattomalla kynnetyllä lohkolla. Insektisidillä käsitellyistä koelohkoista P. morionellusta tavattiin eniten muokkaamattomalla koelohkolla. Rapsikuoriaisvainokaisen (Diospilus capito) lukumäärät seurasivat rapsikuoriaisten lukumääriä. Öljykasvin puinnin jälkeen tehtävät sekä kylvöä edeltävät muokkaustoimet vähensivät myös D. capiton lukumääriä, mikä viittaisi siihen, että D. capito talvehtii rypsi- ja rapsipelloissa. Rapsikuoriaisten torjuntaruiskutus ei vaikuttanut D. capitoon yhtä haitallisesti kuin P. morionellukseen. Tämä johtuu todennäköisimmin D. capiton myöhäisemmästä pellolle tulosta, jolloin ruiskutuksesta on kulunut enemmän aikaa. Rapsisatojen erot yli vuosien olivat torjutun ja torjumattoman lohkon välillä tilastollisesti merkitseviä kaikilla muokkausmenetelmillä, torjuttujen lohkojen satojen ollessa yleisesti suurempia. Huomionarvoista on kuitenkin, että muokkaamaton koelohko, jota ei ollut käsitelty insektisidillä tuotti merkitsevästi suuremman sadon kuin vastaava torjuttu koelohko. Ilman rapsinpuinnin jälkeistä muokkausta ja ilman satovuosina tehtyä kemiallista rapsikuoriaisten torjuntaa rapsinviljelyn taloudellinen kannattavuus oli kolmantena koevuotena yhtä hyvä kuin koelohkolla, jolla ei tehty syysmuokkausta, mutta jolta rapsikuoriaiset torjuttiin kemiallisesti satovuosien aikana. Kun kemiallista rapsikuoriaisten torjuntaa ei käytetä, rapsikuoriaiskannat runsastuvat ainakin alkuvuosina, jolloin loispistiäiskannat eivät vielä riitä vähentämään tai edes pitämään rapsikuoriaismääriä ’aisoissa’ alueella. Torjumattomat alueet voivat kuitenkin toimia niin sanottuina uhrilohkoina, joilla tuhon annetaan tapahtua vapaasti. Nämä alueet voivat ajan myötä tarjota ’loispistiäispankin’ rapsikuoriaisia vastaan. Pellon muokkaamattomuus yhdistettynä torjumattomiin alueisiin auttaa luomaan suotuisampia elinolosuhteita loispistiäisille, mikä puolestaan edistää vahvempaa luonnollista rapsikuoriaisten hallintaa.