Suurpetojen ruokinnan vaikutus porotalouteen
Kojola, Ilpo; Hallikainen, Ville; Heikkinen, Samuli; Hiedanpää, Juha; Jokinen, Mikko; Kumpula, Jouko; Nivala, Vesa; Valkonen, Jarno; Vinkka, Birgitta (2024)
Kojola, Ilpo
Hallikainen, Ville
Heikkinen, Samuli
Hiedanpää, Juha
Jokinen, Mikko
Kumpula, Jouko
Nivala, Vesa
Valkonen, Jarno
Vinkka, Birgitta
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
50/2024
Sivut
41 s.
Luonnonvarakeskus
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-927-7
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-927-7
Tiivistelmä
Tutkimushankkeessa tarkasteltiin suurpetojen ruokinnan mahdollisia haittoja porotaloudelle kaakkoisen poronhoitoalueen kolmessa paliskunnassa: Kuusamon Oivangissa sekä Suomussalmen Hossa-Irnissä ja Hallassa vuosina 2020–2022. Taustalla on poroelinkeinon ja kaupallisen kuvaustoimintaan perustuvan matkailun välinen kiista alueiden käytöstä. Ruokintapaikat voivat heikentää porojen optimaalista laiduntamista ja liikkumista hyvien kesälaidunten sijainnin mukaisesti. Ruokintapaikkoja ympäröivissä maastoissa liikkuu keskimääräistä tiheämmin karhuja, ja nämä alueet voivat olla petojen runsaammasta esiintymisestä juontuen nk. pelon maisemaa, jota porot välttelevät. Karhun tappamien porojen sijainti suhteessa ruokintapaikkoihin kuvastaa osaltaan sekä petoriskiä että porojen reagointia petoriskiin. Porotalouden harjoittajat epäilevät suurpetojen ruokinnan olevan yhtenä syynä petovahinkojen kasvuun ja kokeneet ruokinnan heikentävän työturvallisuuttaan juontuen toiminnan ihmisarkuutta vähentävästä vaikutuksesta.
Tärkeimpinä aineistoina olivat karhujen arvioidut määrät tunnetuilla ruokintapaikoilla, GPS-pannoilla varustettujen porojen paikannukset, karhujen tappamiksi ilmoitettujen porojen sijainnit, porolaidunluokitus sekä porotalouden edustajien ja haaskakuvausyrittäjien haastattelut. Tutkimuspaliskuntien tunnetuilla suurpetojen ruokintapaikoilla vieraili varovaisesti arvioiden noin 70 eri karhua. Ruokintapaikoista vastaavien henkilöiden arviot karhujen yksilömääristä olivat samaa suuruusluokkaa kuin tulokset myöhemmin valmistuneista geneettisestä yksilöntunnistuksesta. Tilastollisessa mallissa analysoitiin porojen paikannusten, eri poroyksilöiden sekä karhujen tappamien porojen määrää neliökilometrin suuruisilla ruuduilla. Porojen paikannuksia oli vähän ruokintapaikkojen lähimaastoissa, mutta etäisyyden ollessa yli 10 km, ruutukohtaisella paikannusten tai poroyksilöiden määrällä ei ollut yhteyttä etäisyyden kasvuun. Koska etäisyys ruudun lähimpään ruokintapaikkaan oli sellaisenaan yksin sopimaton suure tilastolliseen malliin, jokaisen ruokintapaikan ympärille tehtiin 10 km:n säteinen ympyrä, jonka jokainen ruutu sai ruokintapaikan karhumäärän mukaisen lukuarvon. Näin oli mahdollista arvioida ruokintapaikan karhumäärän mahdollista vaikutusta porojen liikkumiseen. Koska vuodet erosivat vain vähän toisistaan, tulokset yhdistävät kaikki kolme tutkimusvuotta. Tutkimuksen lähtökohdissa oli huomioon otettavaa se, että porojen paikannusaineistoa oli Oivangista olennaisesti runsaammin kuin Suomussalmen paliskunnista. Paikannusaineiston tarkastelussa kaikki kuvatut tulokset tulivat esiin jo pelkästään Oivangin paliskunnan aineiston pohjalta. Oivangin aineistoon perustuvassa mallissa havaittiin myös ruutukohtainen poroyksilöiden määrän vähentyminen ruokintapaikan karhumäärän kasvaessa, vaikka mallissa oli mukana myös ruudun etäisyys itärajasta.
Suurin haaste tulosten tulkinnan kannalta on se, että kaikki vakiintuneimmat ja eniten karhuja houkuttelevat ruokintapaikat sijaitsivat aivan itäisen valtakunnanrajan pinnassa. Porot näyttävät välttelevän vahvimmin tällaisia ruokintapaikkoja, mutta yksiselitteistä johtopäätöstä tällaisten ruokintapaikkojen lähiseutujen voimakkaammasta välttelystä haastaa se, että porot ylipäätään karttoivat itärajan tuntumaan sijoittuvia alueita, vaikka paliskunnan itäosissa ja itärajan läheisyydessä sijaitsee hyviä kesälaidunalueita. Karhun tappamia poroja oli myös kirjattu keskimääräistä vähemmän lähelle itärajaa sijoittuvilta ruuduilta, mikä sopii periaatteessa yhteen sen havainnon kanssa, että lähellä itärajaa liikkui vähän poroja. Vahinkoaineiston suhteen on kuitenkin huomattava, että karhun aiheuttamista vahingoista jää suuri valtaosa kirjautumatta, koska ne tyypillisesti useimmiten koskevat vuotta nuorempia vasoja, joihin kohdistuvia vahinkoja ei vahinkotapauspohjaisesti korvata.
Nykyinen tilanne on luonut konfliktiasetelman, jossa porotalouden edustajat ja karhukuvausyrittäjät ovat näkemyksissään tilanteesta ja sen korjaamisesta kaukana toisistaan. Keskusteluyhteys puuttuu, mikä vie pohjaa neuvottelupohjaiselta ongelmanratkaisulta. Muun maankäytön kumulatiiviset vaikutukset lisäävät porotalouden haasteita ja osaltaan vaikuttavat kiristyneeseen ilmapiiriin.
Suomessa ehtoja ravinnolla houkutteluun pohjautuvalle karhuturismin aloittamiselle on vähemmän selvästi vähemmän kuin Ruotsissa, missä toiminnan aloittaminen edellyttää sopimista lääninhallituksen, porotalouden harjoittajien ja paikallisten metsästäjien kanssa. Tutkimuksessamme esiin nousivat näkemyserot ja keskusteluyhteyksien vähäisyys porotalouden harjoittajien ja haaskayrittäjien välillä. Keskusteluyhteyttä olisi hyvä parantaa. Suosittelemme valtakunnallisen työryhmän perustamista pohtimaan toimintaa ohjaavaa säädöspohjaa ja sen kehittämistä, huomioon ottaen poronhoitoalueen erityisluonne.
Päätulokset
• Karhujen kaupallisilla turismiin liittyvillä ruokintapaikoilla esiintyy merkittäviä karhutihentymiä ja kuvauspaikat sijaitsevat pääsääntöisesti itärajan tuntumassa.
• Porot välttelevät itärajaa todennäköisesti korkean luontaisen petoriskin takia, mutta myös ruokintapaikkoja noin 10 kilometrin säteellä.
• Oivangin aineistoon perustuvassa mallissa havaittiin myös poroyksilöiden määrän vähentyminen ruokintapaikan karhumäärän kasvaessa, vaikka tarkastelussa oli samaan aikaan mukana myös ruudun etäisyys itärajasta.
• Tutkimuksen perusteella ei voida varmuudella sanoa mikä osuus kaupallisella karhukuvastoiminnalla on poroiltaan vähäisten alueiden muodostumisessa, porot väistävät petoja, mutta saattavat myös hakeutua muuten suotuisempiin ympäristöihin.
• Nykytilanne on muodostanut elinkeinojen ja ihmisten välille konfliktitilanteen, kaupallisen karhukuvaustoiminnan sääntelyä tulisi tarkastella valtakunnan tasolla ja erikseen poronhoitoalueella.
Tärkeimpinä aineistoina olivat karhujen arvioidut määrät tunnetuilla ruokintapaikoilla, GPS-pannoilla varustettujen porojen paikannukset, karhujen tappamiksi ilmoitettujen porojen sijainnit, porolaidunluokitus sekä porotalouden edustajien ja haaskakuvausyrittäjien haastattelut. Tutkimuspaliskuntien tunnetuilla suurpetojen ruokintapaikoilla vieraili varovaisesti arvioiden noin 70 eri karhua. Ruokintapaikoista vastaavien henkilöiden arviot karhujen yksilömääristä olivat samaa suuruusluokkaa kuin tulokset myöhemmin valmistuneista geneettisestä yksilöntunnistuksesta. Tilastollisessa mallissa analysoitiin porojen paikannusten, eri poroyksilöiden sekä karhujen tappamien porojen määrää neliökilometrin suuruisilla ruuduilla. Porojen paikannuksia oli vähän ruokintapaikkojen lähimaastoissa, mutta etäisyyden ollessa yli 10 km, ruutukohtaisella paikannusten tai poroyksilöiden määrällä ei ollut yhteyttä etäisyyden kasvuun. Koska etäisyys ruudun lähimpään ruokintapaikkaan oli sellaisenaan yksin sopimaton suure tilastolliseen malliin, jokaisen ruokintapaikan ympärille tehtiin 10 km:n säteinen ympyrä, jonka jokainen ruutu sai ruokintapaikan karhumäärän mukaisen lukuarvon. Näin oli mahdollista arvioida ruokintapaikan karhumäärän mahdollista vaikutusta porojen liikkumiseen. Koska vuodet erosivat vain vähän toisistaan, tulokset yhdistävät kaikki kolme tutkimusvuotta. Tutkimuksen lähtökohdissa oli huomioon otettavaa se, että porojen paikannusaineistoa oli Oivangista olennaisesti runsaammin kuin Suomussalmen paliskunnista. Paikannusaineiston tarkastelussa kaikki kuvatut tulokset tulivat esiin jo pelkästään Oivangin paliskunnan aineiston pohjalta. Oivangin aineistoon perustuvassa mallissa havaittiin myös ruutukohtainen poroyksilöiden määrän vähentyminen ruokintapaikan karhumäärän kasvaessa, vaikka mallissa oli mukana myös ruudun etäisyys itärajasta.
Suurin haaste tulosten tulkinnan kannalta on se, että kaikki vakiintuneimmat ja eniten karhuja houkuttelevat ruokintapaikat sijaitsivat aivan itäisen valtakunnanrajan pinnassa. Porot näyttävät välttelevän vahvimmin tällaisia ruokintapaikkoja, mutta yksiselitteistä johtopäätöstä tällaisten ruokintapaikkojen lähiseutujen voimakkaammasta välttelystä haastaa se, että porot ylipäätään karttoivat itärajan tuntumaan sijoittuvia alueita, vaikka paliskunnan itäosissa ja itärajan läheisyydessä sijaitsee hyviä kesälaidunalueita. Karhun tappamia poroja oli myös kirjattu keskimääräistä vähemmän lähelle itärajaa sijoittuvilta ruuduilta, mikä sopii periaatteessa yhteen sen havainnon kanssa, että lähellä itärajaa liikkui vähän poroja. Vahinkoaineiston suhteen on kuitenkin huomattava, että karhun aiheuttamista vahingoista jää suuri valtaosa kirjautumatta, koska ne tyypillisesti useimmiten koskevat vuotta nuorempia vasoja, joihin kohdistuvia vahinkoja ei vahinkotapauspohjaisesti korvata.
Nykyinen tilanne on luonut konfliktiasetelman, jossa porotalouden edustajat ja karhukuvausyrittäjät ovat näkemyksissään tilanteesta ja sen korjaamisesta kaukana toisistaan. Keskusteluyhteys puuttuu, mikä vie pohjaa neuvottelupohjaiselta ongelmanratkaisulta. Muun maankäytön kumulatiiviset vaikutukset lisäävät porotalouden haasteita ja osaltaan vaikuttavat kiristyneeseen ilmapiiriin.
Suomessa ehtoja ravinnolla houkutteluun pohjautuvalle karhuturismin aloittamiselle on vähemmän selvästi vähemmän kuin Ruotsissa, missä toiminnan aloittaminen edellyttää sopimista lääninhallituksen, porotalouden harjoittajien ja paikallisten metsästäjien kanssa. Tutkimuksessamme esiin nousivat näkemyserot ja keskusteluyhteyksien vähäisyys porotalouden harjoittajien ja haaskayrittäjien välillä. Keskusteluyhteyttä olisi hyvä parantaa. Suosittelemme valtakunnallisen työryhmän perustamista pohtimaan toimintaa ohjaavaa säädöspohjaa ja sen kehittämistä, huomioon ottaen poronhoitoalueen erityisluonne.
Päätulokset
• Karhujen kaupallisilla turismiin liittyvillä ruokintapaikoilla esiintyy merkittäviä karhutihentymiä ja kuvauspaikat sijaitsevat pääsääntöisesti itärajan tuntumassa.
• Porot välttelevät itärajaa todennäköisesti korkean luontaisen petoriskin takia, mutta myös ruokintapaikkoja noin 10 kilometrin säteellä.
• Oivangin aineistoon perustuvassa mallissa havaittiin myös poroyksilöiden määrän vähentyminen ruokintapaikan karhumäärän kasvaessa, vaikka tarkastelussa oli samaan aikaan mukana myös ruudun etäisyys itärajasta.
• Tutkimuksen perusteella ei voida varmuudella sanoa mikä osuus kaupallisella karhukuvastoiminnalla on poroiltaan vähäisten alueiden muodostumisessa, porot väistävät petoja, mutta saattavat myös hakeutua muuten suotuisempiin ympäristöihin.
• Nykytilanne on muodostanut elinkeinojen ja ihmisten välille konfliktitilanteen, kaupallisen karhukuvaustoiminnan sääntelyä tulisi tarkastella valtakunnan tasolla ja erikseen poronhoitoalueella.
Collections
- Julkaisut [85828]