Varmuutta ja varautumista pohjoisen rehuntuotantoon muuttuvassa ilmastossa : Rehuvara

Abstract

Raportti kokoaa yhteen Varmuutta ja varautumista pohjoisen rehuntuotantoon muuttuvassa ilmastossa -hankkeen tutkimusten tulokset. Raportissa keskitytään erityisesti viljan kanssa seoksena viljeltävien palkoviljojen viljelyyn korjattaessa sato kokoviljana. Raportissa käsitellään palkoviljalajien ja -lajikkeiden vertailua, palkoviljojen kylvömääriä, herneen ja härkäpavun kylvösiemenen ymppäystä sekä kokoviljana korjattavien palkoviljojen ja viljojen käyttöä nurmen esikasvina. Palkoviljojen lisäksi raportissa käsitellään myös puhtaan kevätruisvehnän optimaalista typpilannoitusta. Kokeet toteutettiin ruutukokeina kahdella eri peltolohkolla Luonnonvarakeskuksen (Luke) Siikajoen tutkimusasemalla Ruukissa vuosina 2021 ja 2022. Kenttäkokeiden lisäksi raportissa on lyhyt kooste Ruukissa kasvukausina 2021 ja 2022 havaintoruuduilla viljellyistä kasveista. Ensimmäinen koe käsittelee palkoviljojen ja kevätruisvehnän seosviljelyä kokoviljasäilörehun raaka-aineeksi. Kokeessa oli kaksi hernelajiketta, Arvika ja Lacross, kolme härkäpapulajiketta, Fuego, Sampo ja Tiffany sekä yksi valkolupiinilajike Energy, rehuvirnalajike Ebena ja ruisvirnalajike Villana. Viljana oli Somtri-kevätruisvehnä. Kontrollina oli puhdas kevätruisvehnäkasvusto. Palkoviljaa sisältävien seosten hehtaarikohtaiset kuiva-ainesadot vaihtelivat välillä 5,8–8,4 tn/ha, kun se puhtaalla kevätruisvehnällä oli 8,5 tn/ha. Puhdas kevätruisvehnä sekä härkäpapua, hernettä tai rehuvirnaa sisältäneet seokset tuottivat lajikkeesta riippumatta suurimmat kuiva-ainesadot. Ruisvirnaa sisältäneen seoksen sato oli heikoin muihin paitsi valkolupiinia sisältäneeseen seokseen verrattuna. Valkolupiini menestyi seoskasvustoissa huonosti, minkä seurauksena kevätruisvehnän osuus oli suurempi muihin seoskasvustoihin verrattuna. Palkoviljat seoksissa lisäsivät kasvustojen raakavalkuaispitoisuutta puhtaaseen kevätruisvehnäkasvustoon verrattuna. Palkoviljoja sisältäneiden kasvustojen D-arvot vaihtelivat välillä 561–615 g/kg ka, kun se puhtaalla kevätruisvehnällä oli 559 g/kg ka. Härkäpapu ja Arvika herne paransivat sulavuutta puhtaaseen kevätruisvehnään verrattuna. Tavoiteltaessa palkoviljoja sisältävällä seoksella korkeita kuiva-ainesatoja tai lisää valkuaista, valkolupiinin sisällyttäminen seokseen ei näiden tulosten perusteella ole varteenotettava vaihtoehto. Toisessa kokeessa verrattiin palkoviljan kylvösiemenmäärän vaikutusta kuiva-ainesatoon ja rehun laatuun korjattaessa kasvusto kokoviljana. Palkoviljoina oli Lacross-herne, Tiffany-härkäpapu ja Energy-valkolupiini. Tukikasvina oli Somtri-kevätruisvehnä. Lisäksi puhdas Somtri-kevätruisvehnä oli kokeessa mukana kontrollina. Koekäsittelyinä oli tyypillinen palkoviljojen seosviljelyssä käytetty kylvömäärä, minkä lisäksi palkoviljan kylvömäärää joko lisättiin tai vähennettiin 30 % perustasosta. Kevätruisvehnän kylvömäärä kaikissa seoksissa oli sama. Herne ja härkäpapu menestyivät seoskasvustoissa melko hyvin, valkolupiini huonosti. Palkoviljan kylvömäärällä ei ollut vaikutusta kuiva-ainesatoon eikä kasvuston koostumukseen millään palkoviljalla. Huomioitavaa kuitenkin on, että tulokset ovat vain yhdeltä kasvukaudelta. Erilaisissa kasvuoloissa kasvaneiden seoskasvustojen kasvilajien suhteet saattavat eri vuosina poiketa huomattavastikin siitä, mikä on ollut niiden suhde kylvösiemenseoksessa. Kolmannessa kokeessa verrattiin herneen ja härkäpavun kylvösiemenen ymppäyksen vaikutusta kokoviljaksi korjattavan kasvuston kuiva-ainesatoon ja koostumukseen. Kasvustot olivat palkoviljan ja viljojen seoskasvustoja. Hernelajikkeena oli Lacross ja härkäpapulajikkeena Tiffany. Tukikasveina oli ohra ja kaura. Ohralajikkeena oli Huima ja kauralajikkeena Kontio. Herneen kylvösiemenen ymppäyksellä ei ollut vaikutusta kuiva-ainesatoon, kasvuston koostumukseen eikä eri kasvien osuuksiin sadossa. Sen sijaan härkäpavun kylvösiemenen ymppäys vaikutti kuiva-ainesatoon. Tosin vaikutus oli ennakko-odotusten vastainen, sillä ympätyllä kylvösiemenellä kuiva-ainesato oli pienempi kuin ymppäämättömällä. Syy tähän on epäselvä. Lisäksi härkäpavun ympätyllä siemenellä kasvuston raakavalkuaispitoisuus oli pienempi, kuitupitoisuus suurempi ja sulavuus huonompi kuin ymppäämättömällä siemenellä. Saatujen tulosten valossa yleisesti ottaen voidaan todeta, ettei tässä kahtena vuonna kahdella eri peltolohkolla toistetussa kokeessa herneen ja härkäpavun kylvösiemen ymppäyksestä saatu lisähyötyä. On kuitenkin huomioitava, että ymppäyksestä saatava mahdollinen hyöty voi olla monen tekijän lopputulema. Siten viime kädessä ymppäystarve tulee aina arvioida peltolohkokohtaisesti huomioiden erityisesti kyseisen lohkon viljelyhistoria ja maan happamuus. Neljännessä kokeessa verrattiin perustettavan nurmen eri suojakasvien ja niiden korjuutavan vaikutusta suojaviljan sekä ensimmäisen vuoden nurmikasvuston satoon ja kasvuston koostumukseen nurmen ensimmäisenä satovuonna. Vuonna 2021 koeruuduille kylvettiin nurmi, jonka suojakasveina olivat puitava ohra (kontrolli) sekä kokoviljana korjatut puhtaat viljakasvustot ja palkovilja-viljaseokset. Kokoviljaksi korjattavat kasvustot korjattiin viljan taikinatuleentumisvaiheessa ja puitava vilja tuleentuneena. Nurmen suojakasvilla ja sen korjuutavalla ei ollut vaikutusta nurmikasvustojen perustumiseen arvioitaessa sitä syys- ja kevättiheyden perusteella. Niittokohtaisesti tarkasteltuna koejäsenten välillä oli eroja ainoastaan ensimmäisen niiton tuloksissa. Pienimmät ensimmäisen niiton kuiva-ainesadot korjattiin nurmista, joiden suojaviljana oli ollut joko puhdas kevätruisvehnä tai herne-kevätruisvehnä. Tosin herne-kevätruisvehnän sato erosi vain nurmesta, jonka esikasvina oli puitu ohra. Tarkasteltaessa nurmen kahden niiton kokonaiskuiva-ainesatoja, nurmi, jonka suojaviljana oli kevätruisvehnä, tuotti edelleen pienemmän sadon kuin nurmi, jonka suojaviljana oli joko puitu tai kokoviljana korjattu ohra. Nurmen ensimmäisen niiton satoa saattoi heikentää suojakasvina olleen kevätruisvehnän melko suuri kuiva-ainesato ja herne-kevätruisvehnän rehevä kasvusto sekä toisella lohkolla havaittu hernekasvustojen lakoontuminen. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että tässä kokeessa nurmen perustamisvuoden suojakasvilla oli melko vähäinen vaikutus nurmen ensimmäisen vuoden kuiva-ainesatoon. Viidennessä kokeessa tutkittiin typpilannoituksen määrän vaikutusta kevätruisvehnän satoon ja sadon koostumukseen. Tavoitteena oli selvittää kokoviljaksi korjattavan kevätruisvehnän optimaalinen typpilannoitustaso. Kevätruisvehnälajikkeena oli Somtri. Typpilannoitusmäärää nostettiin nollasta 250 kiloon aina 50 kilon välein. Väkilannoitteiden lisäksi yhtenä koekäsittelynä molempina vuosina oli karjanlanta, jossa naudan lietelantaa laitettiin niin, että tavoiteltu kokonaistypen määrä oli 100 kg N/ha. Typpeä saaneiden koekäsittelyiden kuiva-ainesadot vaihtelivat välillä 6,8–8,2 tn/ha. Kuiva-ainesadon kannalta tarkasteltuna optimaalisin typpilannoitustaso oli 100 kg N/ha. Ilman typpilannoitusta viljellyn kevätruisvehnän kuiva-ainesato oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi jokaiseen typpilannoitustasoon verrattuna. Kasvuston koostumuksesta saatiin tulokset vain vuodelta 2022. Typpilannoituksella ei juurikaan ollut vaikutusta kasvuston koostumukseen. Vaikka kevätruisvehnän sadontuottokyvyllä oletetaan olevan hyvä typpilannoitusvaste, tässä kokeessa sitä ei pystytty täysin osoittamaan. Oletettavaa on, että kasvustoja osin vaivannut kuivuus ja kuumuus vaikutti niiden kuiva-ainesatoon, minkä vuoksi niiden koko sadontuottopotentiaalia ei saatu esiin. Havaintoruudut kylvettiin molempina vuosina keväällä. Niillä viljeltiin kahdeksaa eri kasvilajia, jotka olivat esparsetti, serradella, leveäkompassikukka, sudaninruoho, syyshärkäpapu, soija, kuituhamppu ja sileävihneinen ohra. Näistä esparsetti ja leveäkompassikukka olivat monivuotisia kasveja, muut yksivuotisia. Viljelykasvien kannalta osittain hankalien ja kahtena peräkkäisenä vuonna melko erilaisten sääolojen seurauksena havaintoruuduilta saatujen viljelykokemusten perusteella ei pystytä sanomaan kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä uudentyyppisten rehukasvien menestymismahdollisuuksista Pohjois-Pohjanmaan alueella. Lupaavaa kuitenkin oli, että osa havaintoruuduille kylvetyistä kasveista menestyi hankalista sääoloista huolimatta. Näitä olivat syyshärkäpapu viljeltäessä sitä kokoviljasäilörehuksi, sileävihneinen ohra ja serradella. Siten on mahdollista, että uusia rehukasveja voisi löytyä viljeltäväksi Pohjois-Pohjanmaalla. Tosin tämä vaatii vielä paljon lisätutkimusta.