Kestävän kasvinsuojelun ja monimuotoisuuden edistäminen kasvistuotannossa

Abstract

Kasvikset ovat tulevaisuudessa entistä vankemmin ruokavaliomme perusta. Vaikka vihannestuotannon markkinanäkymät ovat positiiviset, kohdistuu tuotantomenetelmiin avomaalla muutospaineita sekä yhteiskunnan että kuluttajien taholta. Ilmaston muuttuessa kasvintuhoojien aiheuttamat haasteet ovat lisääntyneet ja uusia kasvintuhoojien hallintakeinoja tarvitaan. Myös viljely-ympäristön monimuotoisuutta on tarpeen edistää kasvintuhoojien hallitsemiseksi, viljelyvarmuuden lisäämiseksi ja luontokadon torjumiseksi. Kestävät kasvinsuojeluratkaisut ja monimuotoisuuden edistäminen kasvistuotannossa (KASVIS) -hankkeen päämääränä oli tuoda käytäntöön uusia ratkaisuja ekologiseen kasvinsuojeluun ja viljely-ympäristön monimuotoisuuden lisäämiseen. Hankkeessa kehitettiin vihannesten tuholaisten tarkkailumenetelmiä ja ennustemalleja, testattiin uusia menetelmiä tuholaisten ja tautien torjuntaan sekä pyrittiin lisäämään viljely-ympäristön monimuotoisuutta ja viljelyn kestävyyttä edistämällä kukkivien kaistojen ja kerääjäkasvien käyttöä. Hanke toteutettiin vuosina 2020–2023 Luonnonvarakeskuksen, ProAgria Länsi-Suomen ja ProAgria Etelä-Suomen yhteistyönä. Hankkeen toiminta-alueena olivat Varsinais-Suomi, Satakunta ja Etelä-Savo, joissa tuotetaan merkittävä osa Suomen avomaanvihanneksista. Luken ja ProAgrian tuholaistarkkailutietoja yhdistämällä saatiin riittävän pitkäaikainen seurantadata, josta luotiin ennustemalli porkkanakempin lennolle. Kuluvan vuorokauden ennuste on ollut käytössä vuosina 2021 ja 2022. Kesällä 2023 saatiin karttapohjalle myös viiden vuorokauden ennuste. Myös porkkanakärpäsen lentoennustetta tarkennettiin havaintodatan perusteella. Uusista tarkkailumenetelmistä lanttusääskin feromoniansat osoittautuivat sangen hankaliksi käyttää, sillä niihin tuli runsaasti muita äkämäsääskejä, joiden erottaminen lanttusääskeistä on eritysosaamista vaativaa asiantuntijatyötä. Näitä feromoniansasaaliita ei voida suoraan pitää torjuntapäätöksen perusteena, niin kuin monilla perhostuholaisille tarkoitetulla ansoilla tehdään. Kaalikärpäsen tarkkailussa huovasta tehdyt munintakaulukset eivät helpottaneet munalaskentaa perinteiseen hiekkapesumenetelmään verrattuna. Lisäksi kaalien kasvaessa munamäärät kauluksissa jäivät perinteistä laskentatapaa pienemmiksi, joten menetelmä oli niiltä osin epätarkempi. Myöskään porkkanakärpästen tarkkailu keltaoransseilla Rebell-ansoilla ei tuonut merkittävästi lisätietoa porkkanakärpäsen lennosta mutta lisäsi työmäärää. Uutena kasvitautien hallintakeinona testattu pajuhakkeen lisäys perunamaahan saattaa parantaa kasvuston perunaruton kestävyyttä sekä sadon laatua seittiruven vähenemisen myötä. Tarvittava hakemäärä on kuitenkin peltomittakaavassa suuri. Pieni pajuhakelisäys ei tulosten perusteella heikennä perunan satoa. Kukkivissa seoskasvustoissa testattiin monia eri kasvilajiyhdistelmiä. Kokeilussa yksi keskeinen havainto oli, että jo kolme yleistä viljelykasvilajia – härkäpapu, virnat, hunajakukka – yksivuotisilla kaistoilla lisäsi silmämääräisesti havainnoiden hyötyhyönteisryhmien esiintymistä kaalilohkoilla. Saalistajaniveljalkaisten runsauteen kukkakaistoilla ei ollut selkeää vaikutusta, vaan niiden runsaus vaihteli lohkoittain ja tarkkailuajankohdittain. Peltolohkon monimuotoistamisen hyöty näkyi viljelijöiden mukaan lisääntyneenä kukkakirjona ja pölyttäjähyönteisten runsautena. Käytännön viljelyn kannalta oli tärkeää, että kukkivat kaistat eivät viljelijöiden mukaan haitanneet pääsatokasvin viljelytoimia tai lisänneet havaittavasti tuholaisongelmia. Virnat jätettiin kuitenkin kaalipeltojen seoksesta pois kolmantena vuonna, koska vuoden 2021 haavinäytteissä Lygus-suvun luteiden määrä oli huomattavan korkea. Kokemusten perusteella yksivuotisten kukkakasvustojen kylväminen vihannesviljelysten hoitokaistoille on käytännössä toteutettavissa, mutta satokasvin istutuksen ja harsojen levityksen jälkeen kylvettäessä kukkakaistan ja harson väliin jää helposti alue, jonka rikkakasvit valtaavat. Myös joidenkin kukkivien seosten (esim. ruiskaunokki-veriapilaseos ja mailas-apilaseos) hidas kasvuunlähtö on ongelma rikkakasvien hallinnan kannalta. Kerääjäkasvien kylvöaika ja lajivalinta vaikuttivat selvästi kasvustojen massan tuottoon ja typen ottoon. Ennen elokuun puoliväliä kylvetyt kasvustot ehtivät muodostaa runsaan kasvuston ja sitoa tehokkaasti ravinteita. Myöhemmin kylvettyjen kasvustojen kasvu vaihteli syksyn säiden mukaan, mutta sen havaittiin jatkuneen marraskuulle asti. Ristikukkaiset kerääjäkasvit, hunajakukka ja kevätviljoista käytetty ohra menestyivät loppukesän kylvöissä hyvin. Paljon typpeä sisältävien kaalikasvustojen jälkeen kerääjäkasvien käyttö on erittäin perusteltua ravinnehuuhtoutumien hillitsemiseksi.