Kyttyrälohi Jäämeren lohijoissa : Kirjallisuuskatsaus vieraslajin biologiaan, leviämiseen ja mahdollisiin vaikutuksiin
Orell, Panu; Erkinaro, Jaakko (2023)
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
75/2023
Sivut
32 s.
Luonnonvarakeskus
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-756-3
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-756-3
Tiivistelmä
Tyynenmeren alueelta peräisin oleva kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbucha) on 1950-luvun lopulla Atlantille tuotu vieraslaji, jonka määrä kasvoi ja levinneisyys laajeni Pohjois-Atlantin alueella merkittävästi ja äkillisesti vuodesta 2017 lähtien.
Kyttyrälohen elinkaari on käytännössä aina kaksivuotinen ja lajilla esiintyy parittomien ja parillisten vuosien kantoja, jotka eivät lisäänny keskenään. Kaikki kyttyrälohet kuolevat kudun jälkeen. Venäläiset onnistuivat kotiuttamaan Pohjois-Atlantin alueelle erityisesti parittomien vuosien kannan. Parillisten vuosien kannan runsastumisesta ei ainakaan vielä ole merkkejä.
Kyttyrälohi on Tyynenmeren alueen runsaslukuisin ja taloudellisesti tärkein lohilaji. Sen saaliit luonnollisella levinneisyysalueella ovat viime vuosina olleet historiallisen suuria ja lajin on arvioitu hyötyvän ilmaston lämpenemisestä. Kyttyrälohelle on tyypillistä erittäin voimakkaat kannanvaihtelut sukupolvien välillä. Kannat voivat äkillisesti runsastua suuresti, mutta ne voivat myös nopeasti romahtaa hyvin pieniksi.
Kyttyrälohi on kotijokiuskollinen kala, mutta sitä pidetään kuitenkin yleisesti harhautumisherkimpänä Tyynenmeren lohilajeista. Kyttyrälohikantojen suuresta tuotantopotentiaalista johtuen verraten pienetkin harhautumisprosentit tarkoittavat kappalemäärinä suurta joukkoa kotijokiensa ulkopuolelle hakeutuvia kaloja.
Kyttyrälohien määrän ja levinneisyyden valtava kasvu Pohjois-Atlantilla on täytynyt perustua ympäristöolosuhteiden muutoksiin, jotka ovat merkittävästi parantaneet eloonjääntiä kaikissa elinkierron vaiheissa, sekä joessa että merellä.
Kyttyrälohikantojen kotiutumisessa Pohjois-Atlantin alueen jokiin on todennäköisesti nähty vasta jäävuoren huippu. Verrattuna lajin luonnollisen levinneisyysalueen yksilömääriin, ovat jokiin palavat kyttyrälohimäärät Pohjois-Atlantin alueella edelleen pieniä, joskin alkuperäisten lohikalakantojen kokoon verrattuna suuria.
Kyttyrälohi on kilpailukykyinen kalalaji, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia muiden kalalajien kantojen tilaan, mutta tutkimustietoa asiasta on niukasti. Potentiaalisesti laji voi kilpailla esimerkiksi Atlantin lohen kanssa ravinnosta ja elintilasta niin joki- kuin merivaiheessa, levittää kalatauteja sekä muuttaa jokielinympäristöjen tilaa, mm. ravinnekuormituksen kautta.
Kyttyrälohikantojen lähitulevaisuutta Pohjois-Atlantin alueella on lähes mahdoton ennustaa. Lajiin kohdistuvat laajat poistopyyntihankkeet saattavat hidastaa kantojen kasvua ja lajin levittäytymistä, mutta kokonaan eroon siitä ei päästä. Laji voi mahdollisesti levitä myös Itämereen laskeviin jokiin.
Kyttyrälohen elinkaari on käytännössä aina kaksivuotinen ja lajilla esiintyy parittomien ja parillisten vuosien kantoja, jotka eivät lisäänny keskenään. Kaikki kyttyrälohet kuolevat kudun jälkeen. Venäläiset onnistuivat kotiuttamaan Pohjois-Atlantin alueelle erityisesti parittomien vuosien kannan. Parillisten vuosien kannan runsastumisesta ei ainakaan vielä ole merkkejä.
Kyttyrälohi on Tyynenmeren alueen runsaslukuisin ja taloudellisesti tärkein lohilaji. Sen saaliit luonnollisella levinneisyysalueella ovat viime vuosina olleet historiallisen suuria ja lajin on arvioitu hyötyvän ilmaston lämpenemisestä. Kyttyrälohelle on tyypillistä erittäin voimakkaat kannanvaihtelut sukupolvien välillä. Kannat voivat äkillisesti runsastua suuresti, mutta ne voivat myös nopeasti romahtaa hyvin pieniksi.
Kyttyrälohi on kotijokiuskollinen kala, mutta sitä pidetään kuitenkin yleisesti harhautumisherkimpänä Tyynenmeren lohilajeista. Kyttyrälohikantojen suuresta tuotantopotentiaalista johtuen verraten pienetkin harhautumisprosentit tarkoittavat kappalemäärinä suurta joukkoa kotijokiensa ulkopuolelle hakeutuvia kaloja.
Kyttyrälohien määrän ja levinneisyyden valtava kasvu Pohjois-Atlantilla on täytynyt perustua ympäristöolosuhteiden muutoksiin, jotka ovat merkittävästi parantaneet eloonjääntiä kaikissa elinkierron vaiheissa, sekä joessa että merellä.
Kyttyrälohikantojen kotiutumisessa Pohjois-Atlantin alueen jokiin on todennäköisesti nähty vasta jäävuoren huippu. Verrattuna lajin luonnollisen levinneisyysalueen yksilömääriin, ovat jokiin palavat kyttyrälohimäärät Pohjois-Atlantin alueella edelleen pieniä, joskin alkuperäisten lohikalakantojen kokoon verrattuna suuria.
Kyttyrälohi on kilpailukykyinen kalalaji, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia muiden kalalajien kantojen tilaan, mutta tutkimustietoa asiasta on niukasti. Potentiaalisesti laji voi kilpailla esimerkiksi Atlantin lohen kanssa ravinnosta ja elintilasta niin joki- kuin merivaiheessa, levittää kalatauteja sekä muuttaa jokielinympäristöjen tilaa, mm. ravinnekuormituksen kautta.
Kyttyrälohikantojen lähitulevaisuutta Pohjois-Atlantin alueella on lähes mahdoton ennustaa. Lajiin kohdistuvat laajat poistopyyntihankkeet saattavat hidastaa kantojen kasvua ja lajin levittäytymistä, mutta kokonaan eroon siitä ei päästä. Laji voi mahdollisesti levitä myös Itämereen laskeviin jokiin.
Collections
- Julkaisut [86773]