Kaivostoiminta ja sen kalastovaikutukset

Abstract

Suomen kaivosteollisuus on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Vuonna 2022 tärkeimmät investoinnit tehtiin Kevitsan, Kittilän, Kemin, Terrafamen ja Siilinjärven kaivoksiin. Myös malminetsintä kääntyi kasvuun ja se on keskittynyt entistä enemmän Lappiin, jonne kohdistui 81 % Suomessa tehtävästä malminetsinnästä. Malminetsinnän kasvua vauhdittavat vihreän siirtymän tarvitsemat metallit ja taloudellisen epävarmuuden kiihdyttämä kullan hinnan nousu. Kaivostoiminta tuo alueelle taloudellista hyvinvointia mm. työpaikkojen muodossa, mutta toiminnan haittapuolena ovat kaivoksen ympäristövaikutukset, mm. päästöt vesiin ja ilmaan sekä vaikutus muuhun maankäyttöön. Tähän raporttiin on koottu tietoa kaivoshankkeista yleensä sekä erityisesti kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista kalastovaikutusten ja kalastoon liittyvien riskien näkökulmista. Raportissa esitellään kaivoshankkeen koko elinkaarta malminetsinnästä kaivoksen sulkemiseen ja jälkihoitoon saakka, luodaan katsaus Suomen kaivostoimintaan, tarkastellaan kaivosprosesseja, käsitellään kaivosten vesistöpäästöjä, jäteveden laatua ja sen ennustamista sekä päästöjen vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin. Raportissa tarkastellaan myös metallien, sulfaatin ja rikastuksessa käytettävien kemikaalien vaikutusta kaloihin ja vesiympäristöön ja esitellään kaivostoimintaa koskevaa lainsäädäntöä ja kaivostoiminnan poikkeustilanteita ja niihin varautumista. Raportissa esitellään kaivosten vesistö- ja kalastovaikutuksiin liittyviä tutkimuksia, joita on tehty mm. Talvivaaran, Rautuvaaran, Outokummun, Kostamuksen ja Nikelin kaivosten toiminta-alueen vesistöissä. Tutkimukset osoittivat, että kaivoksen jätevedet ovat muuttaneet kaivoksen alapuolisen vesistön luonnollista vesi- ja sedimenttikemiaa ja aiheuttaneet merkittäviä muutoksia vesistön kasvi- ja eläinplanktonyhteisöihin sekä kaloihin. Talvivaaran kaivosta lähimpänä sijaitsevissa vesissä havaittiin kohonneita metallipitoisuuksia ja suolaantumisen aiheuttamaa kerrostumista sekä raskasmetallien kertymistä kalojen kudoksiin. Mädin haudontakokeissa havaittiin suurta kokonaiskuolleisuutta Rautuvaaran kaivoksen alapuolisessa vesistössä. Nikelin sulattojen alapuolisessa vesistössä sedimenttien raskasmetallipitoisuudet olivat kymmeniä kertoja tausta-arvoja korkeammat ja kalojen kudosten Cd- ja Ni-pitoisuudet olivat korkeimpia sulattojen läheisyydessä. Raportissa tarkastellaan myös kolmen kaivoksen (Kittilä, Kevitsa ja Pahtavaara) alapuolisen vesistön vedenlaatua ja kaivoksen vesieliöstö- ja kalastovaikutuksia selvittäneiden tutkimusten tuloksia. Raportin lopuksi pohditaan kaivostoiminnan ympäristöriskien hallintaa Suomessa. Johtopäätöksinä todetaan, että kaivospäästöt voivat vaikuttaa hyvinkin laajalti alapuoliseen vesistöön ja vaikutusten yksityiskohdat (vaikuttavat aineet/tekijät, vaikutusmekanismit ja -reitit) vaihtelevat tapauskohtaisesti. Kaloihin ulottuvat vaikutukset voivat olla joko suoria aiheuttaen esimerkiksi suurempaa kuolleisuutta tai epäsuoria heikentäessään ravinnon laatua tai määrää. Kaloissa olevien haitallisten aineiden pitoisuuksien on usein havaittu kasvaneen. Kalataloustarkkailuissa kerätyt aineistot ovat olleet yleisesti riittämättömiä kaivospäästöjen vaikutusten arvioimiseksi. Kaivosteollisuuden kasvun myötä kaivosten ympäristövaikutusten piirissä oleva kokonaisalue Suomessa laajenee ja samalla erityisen arvokkaiden ja herkkien vesiekosysteemien joutuminen kaivostoiminnan vaikutusten piiriin yleistyy. Kaivosyritysten olisikin aiempaa paremmin ennustettava toiminnasta aiheutuvat ympäristövaikutukset, minimoitava ympäristökuormitus sekä varauduttava huolella poikkeuksellisiin tilanteisiin.