Uudet keinot vesihomeen torjumiseksi kalanviljelylaitoksilla (VEKKI) -hankkeen loppuraportti

Abstract

Vesihometauti on tällä hetkellä yksi haastavimmista kalataudeista vesiviljelyssä. Aiemmin vesihome esiintyi sekundaarisena tai opportunistisena, eli tuli kaloihin hiertymän, bakteerin tms. aiheuttamaan vauriokohtaan, ei levinnyt juuri vauriota laajemmalle ja parani pois. Nykyään, ainakin joillakin laitoksilla, tauti kykenee hyvinkin nopeasti leviämään pinnaltaan ehjiin kaloihin ja tappamaan ne. Vesihometaudin yleistyminen ja ärhäköityminen on aikaansaanut sen, että osa kalanviljelijöistä on luopunut tiettyjen taudille herkkien kalalajien-, kantojen tai ikäluokkien tuottamisesta suurten tuotantotappioiden ja -kustannusten vuoksi. Viljelyn ja istutusten varassa olevien uhanalaisten kalalajien, kuten Saimaan järvilohen, emokalastojen ylläpidossa ja istukkaiden tuotannossa vesihomeongelmat ovat kriittisellä tasolla. Tässä hankkeessa vesihomeongelman ratkaisuina testattiin lohikalojen spesifistä rokottamista, kehitettiin steriilikalatekniikkaa ja lisäksi arvioitiin genomisen valinnan hyödyntämismahdollisuutta vesihomeresistenssin parantamiseksi. Hankkeessa testatulla kaupallisella monitehorokotteella on saatu aiemmin lupaavia tuloksia vesihomeen torjumisessa, vaikka kyseessä ei ole spesifisesti vesihometta vastaan kehitetty valmiste. Hankkeessa tehtyjen kokeiden perusteella monitehorokotteen ei havaittu parantavan järvilohen tai kirjolohen kykyä vastustaa vesihometta. Yhteenvetona rokotuskokeiluista voidaan todeta, ettei testattu monitehorokote toimi järvilohella vesihometartuntaa hillitsevästi ainakaan silloin, jos ensimmäinen rokoteannos annetaan 1-vuotiaille kaloille, eikä sitä tehosteta ennen toista ikävuotta, jolloin useammat kalat saavuttavat taudille herkän smolttivaiheen. Jatkokokeissa monitehorokotetta tulisi testata kalojen eri ikävaiheissa rokotteen sekä tehosterokotteen antaman vasteen tutkimiseksi. Steriilikalatekniikkaa kehittävässä osatyössä järvitaimenelle löydettiin 100 % triplodia-asteen antava käsittely, ja nämä tulokset ovat suoraan elinkeinon hyödynnettävissä esimerkiksi istukas- ja ruokakalatuotannossa. Taimenella erityisesti täysnaaraspohjaisen triploiditaimenryhmän kasvupotentiaalista saatiin lupaavia tuloksia ensimmäisenä kesänä, jolloin 2N- ja 3N-vertailuryhmiä kasvatettiin erillään. Triploiditaimenen selviytyvyyttä, kasvua ja terveysominaisuuksia on syytä tarkastella myös myöhempien elinkierron vaiheiden osalta ja vaihtelevissa ympäristöolosuhteissa. Myöhemmässä jatkokasvatusvaiheessa, jossa vertailuryhmiä pidettiin yhdessä, havaittiin triplodien kalojen suoriutuvan osin verrokkeja heikommin. Käytännössä triploidien kalojen tuotanto pidetään kuitenkin aina erillään lisääntyvistä kaloista, joten jatkoselvityksiäkin tulee tehdä erityisesti tällaisissa asetelmissa. Triploiditaimenen selviytyvyyttä, kasvua ja terveysominaisuuksia on syytä tarkastella myös myöhempien elinkierron vaiheiden osalta ja vaihtelevissa ympäristöolosuhteissa. Genomista valintatyökalua kirjolohen vesihomekuolleisuuden vähentämiseksi ei saatu hankkeessa tehtyä, koska kirjolohella vesihomekuolleisuus oli vähäistä, eikä siinä pystytty tunnistamaan ominaisuuteen vaikuttavia geenimerkkejä. Sen sijaan ominaisuuksia, jotka liittyvät kiinteästi vesihomeen ilmenemiseen (erityisesti kalojen sukukypsyysikä) voidaan parantaa hankkeessa testatulla genomisella valinnalla. Kehitettyjä laskennallisia menetelmiä ja kerättyjä aineistoja käytetään jo aktiivisesti JALO-valintaohjelman jalostustyössä. Jatkotutkimuksissa tarve on selvittää vesihometaudin taustatekijöitä mm. ympäristötekijöiden vaikutuksia ja yhteyksiä vesihomeen ilmentymiseen kalanviljelylaitosolosuhteissa. Lisäksi elintärkeää on jatkaa torjuntakeinojen testaamista ja kehittämistä vesihometautiin.