Metsänlannoitus nyt ja tulevaisuudessa : Synteesiraportti

Abstract

Metsänlannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua suhteellisen lyhyen ajan kuluessa, ja lannoitus on ollut hyvin kannattava sijoitus. Suomessa kivennäismailla puuston kasvua rajoittaa useimmiten typpi, ja turvemailla kalium sekä fosfori. Viljavimmilla kivennäismailla fosforin lisäys lisää typpilannoituksen vaikutusta, ja boorilannoitus on tarpeen viljavilla kivennäismailla sekä turvemailla. Turvemailla puuntuhka on käytetyin lannoite. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on heikentänyt typpilannoitteiden saatavuutta tilapäisesti tätä kirjoitettaessa, mutta puuntuhka- ja boorilannoitteita on saatavissa. Lannoitus lisää metsän hiilensidontaa lisääntyvään puun kasvuun, ja kivennäismaiden typpilannoitus lisää myös maaperän hiilinielua. Tuhkalannoituksen vaikutuksista maaperän hiilensidontaan ei vielä ole tarkkaa tietoa. Typpilannoitus lisää kivennäismaiden havupuumetsiköiden kasvua 10–20 m3/ha, männiköissä noin seitsemässä vuodessa, ja kuusikoissa vaikutus kestää jonkin verran pidempään. Boorilannoituksen vaikutus kestää kauemmin, ja tuhkalannoituksen useita vuosikymmeniä. Kivennäismaiden typpilannoitus annetaan yleensä kiertoajan lopulla, jolloin voidaan lisätä tukkiosuutta ja sitä kautta hakkuutuloja. Kokonaiskasvun lisäyksen edellytykset ovat kuitenkin parhaat nuoremmissa kasvatusmetsissä, ja jos päätavoitteena on metsän hiilinielun kasvattaminen, voidaan typellä lannoittaa myös nuorempia puustoja. Tuhkalannoitus on usein tarpeen kasvatusmetsissä samoin kuin boorilannoitus, boorilannoitus jopa taimikoissakin. Ihmisen aiheuttama typpilaskeuma on nykyisin vähäisempää kuin huippuvuosina, mutta se jatkuu edelleen varsinkin Etelä-Suomessa. Ilmaston lämpeneminen lisää puuston kasvua, mutta epävakaat talviolot ja kuivuusjaksojen lisääntyminen voivat heikentää vaikutusta. Muuttuvassa ilmastossa myös muut kuin aikaisemmin tunnistetut ravinnepuutokset voivat tulla esiin. Silmällä pidettäviin ravinteisiin kuuluvat fosfori, rikki ja molybdeeni, ja turvemailla lisäksi kupari ja magnesium. Boorinpuutosten esiintymisen laajuutta tulee myös selvittää. Useimmat lannoitustutkimukset on tehty jaksollisesti kasvatetuissa havupuumetsissä, joten lehti- ja sekametsien lannoituksesta tarvitaan lisää tietoa, samoin jatkuvapeitteisen metsän lannoituksesta varsinkin turvemailla. Eloperäiset kierrätyslannoitteet eivät ole tällä hetkellä sallittuja metsissä, mutta niiden käyttöä selvitetään. Ravinteiden huuhtoutumisriskiä pystytään vähentämään välttämällä talvilannoitusta liukoisilla lannoitteilla, mutta huuhtoutumistutkimusta tarvitaan edelleen. Leppien symbioottinen typensidonta voi muodostaa vaihtoehdon typpilannoitukselle sopivissa olosuhteissa. Hakkuutähteiden korjaamatta jättäminen osaltaan ylläpitää kasvupaikan ravinnemääriä. Useimmat lannoitustoimet estävät alueellisen luomusertifioinnin kolmeksi vuodeksi. Lannoituksen ei ole kuitenkaan todettu vaikuttavan voimakkaasti metsän monimuotoisuuteen, marja- ja sienisatoihin eikä marjojen ja sienten raskasmetallipitoisuuksiin.