Metsälain ilmastovaikutusten arviointi

Metsälain uudistuksella vuonna 2013 tavoiteltiin metsien käytön ja hoidon aktivoimista ja monipuolistamista. Tavoite metsien käytön aktivoinnista on jossain määrin toteutunut, kun hakkuumäärät ovat viime vuosina kasvaneet. Metsien hoito ja investoinnit metsätalouteen ovat osin lisääntyneet lakimuutoksen jälkeen (taimikonhoidon pinta-alat, metsien uudistamisen ripeytyminen, kasvu- ja terveyslannoitukset), osin vähentyneet (ojien ja teiden kunnostukset). Metsien hakkuutapojen monipuolistaminen on käynnistynyt hitaasti – jatkuvan kasvatuksen hakkuita on viime vuosina ollut noin kolme prosenttia kaikista metsänkäyttöilmoituksista. Lakimuutos ei näyttäisi vaikuttaneen metsien uudistushakkuiden aikaistumiseen, mutta aiemmin tehdyt muutokset metsäasetukseen ja vastaavasti metsänhoidon suosituksiin lienevät vaikuttaneet siihen, että puuston keskiläpimitta uudistamishetkellä on 2000-luvulla laskenut. Liian voimakkaat harvennukset ovat yleistyneet 2000-luvulla jo ennen lakimuutosta sekä lakimuutoksen jälkeen. Vuoden 2006 metsäasetuksessa alennettiin kasvatushakkuissa kasvamaan jätettävän puuston määrän vähimmäisrajaa osin selvästi ja vastaava muutos sisällytettiin metsänhoitosuosituksiin. Maltillinen päätehakkuujäreyden nostaminen ja voimakkaiden harvennusten välttäminen lisäisi merkittävästi talousmetsien puuston hiilensidontaa ja ainespuun tuotosta heikentämättä metsänkasvatuksen kannattavuutta yksittäisen metsänomistajan näkökulmasta. Kiertoajan pidentäminen ei sovellu metsiin, joissa erilaiset tuhoriskit lisääntyvät puuston iän myötä, kuten esimerkiksi maan eteläosien puhtaissa kuusikoissa tapahtuu. Maltillinen kiertoaikojen pidentäminen näyttäisi olevan mahdollista hakkuukertymiä vähentämättä edellyttäen, että metsänomistajat lisäisivät harvennushakkuumääriä korvaamaan väheneviä uudistushakkuita. Jos kiertoaikoja metsänhoidossa pidennettäisiin tuntuvasti ilman muita muutoksia metsien käsittelyssä, niin seurauksena olisi talousmetsien hiilensidonnan merkittävä lisääntyminen, mutta samalla hakkuukertymien selkeä väheneminen tulevien vuosikymmenien aikana. Metsien suojelun lisääminen 2000-luvulla ei ole merkittävästi laskenut metsien kasvua. Jos suojelu pienentää hakkuita samassa suhteessa kuin hakkuumahdollisuuksia, suojelu on keskipitkällä aikavälillä (alle 40 vuotta) lisännyt sekä elävän runkopuuston hiilinielua että -varastoa. Suojelun vaikutus kokonaishiilinieluun on luultavasti ollut lyhyellä aikavälillä positiivinen myös siinä tapauksessa, että hakkumäärien ei oleteta reagoineen talousmetsien vähenemiseen. Pitkällä aikavälillä elävän runkopuuston hiilinielu hiipuu sekä talousmetsissä että suojelumetsissä, ja suojelun vaikutus nieluihin riippuu talousmetsien tuottamien puutuotteiden ja suojelumetsien tuottamien lahopuun ja metsämaan hiilivarastojen koosta ja pysyvyydestä. Tutkimuksiin pohjautuen näyttää ilmeiseltä, että jatkuvalla kasvatuksella voidaan rehevillä turvemailla saavuttaa merkittäviä ilmastohyötyjä maaperän hiilipäästöjen vähenemisen kautta. Kangasmailla tulokset ovat ristiriitaisia ja riippuvat mm. siitä, mikä on jatkuvapeitteisessä menetelmässä tai tasaikäisrakenteisen metsän harvennuksessa jätetyn puuston määrä. Ilmastovaikutusten kannalta puuston kasvu, hajotustoiminta, erilaiset häiriöt, puutuotteiden elinkaari ja fossiilisten raaka-aineiden korvausvaikutukset voivat olla oleellisempia seikkoja kuin se, minkälaista metsänkäsittelymenetelmää käytetään. Metsälain valvonnassa metsänkäyttöilmoitusten automatisoidut tarkistukset ovat nykyisin keskeisessä roolissa. Metsänkäyttöilmoitukseen olisi lisättävissä myös uusia, automatisoidusti tarkastettavia tietosisältöjä, joilla suunnitellun toimenpiteen lainmukaisuutta voidaan arvioida. Tarkemmat kaukokartoitusaineistot, kattavat ja luotettavat toimijoilta tulevat tiedot sekä kehitettyjen rajapintasovellusten laajamittaisempi hyödyntäminen näiden tietojen toimittamisessa ovat keskeisiä valvonnan tehokkuuden parantamiselle. Esimerkiksi aiemmin käytössä olleen taimikon perustamisilmoituksen palauttaminen tehostaisi valvonnan kohdentamista.