Salmonellatorjunnan taloudellisten riskien hallinnan tukemisen vaihtoehdot

Abstract

Salmonellakontaminaatio voi aiheuttaa kotieläintilalla mittavia taloudellisia menetyksiä. Kotieläintilojen, etenkin sika-alan, salmonellasaneerausten kokonaiskustannukset ovat viime vuosina kasvaneet, kun salmonellatapausten määrä on noussut ja tilat ovat kasvaneet yhtä suuremmiksi. Nämä ovat nostaneet salmonellakorvausten kustannuksia, mikä on johtanut suurempiin vakuutusmaksuihin, tiukentuneisiin vakuutusehtoihin ja ryhmäetuvakuutusten irtisanomiseen. Tässä selvityksessä kartoitettiin vakuutuksentarjoajien halukkuutta jatkaa ryhmäetuvakuutuksia sekä valtiontuen mahdollisuuksia ja merkitystä salmonellavakuutusmaksujen tai jälleenvakuuttamisen tukemisen muodossa. Selvityksessä tarkasteltiin useita eri tukiskenaarioita. Keskeisimmät tukivaihtoehdot olivat: • Valtio tukisi vakuutusmaksua siten, että tuki kattaisi 70 % vakuutuksen verollisesta hinnasta ja tukikelpoisuuden tarkastaisi viranomainen. • Vakuutusyhtiö korvaisi yksittäisen vahingon joko 0,5 tai 1,0 miljoonaan euroon asti ja sen ylimenevästä osuudesta vastaisi valtio. Vakuutusmaksua ei tuettaisi vakuutusmaksuverovapaudella. • Vakuutusyhtiö korvaisi vuosittaiset yhteenlasketut vahingot viiteen miljoonaan asti. Ylimenevästä osuudesta vastaisi valtio. Vakuutusmaksu ei tuettaisi vakuutusmaksuverovapaudella. Taloudellisessa analyysissa salmonellavahingot simuloitiin käyttäen tausta-aineistoa 5–10 viime vuoden ajanjaksolta. Sika-alalle simuloidut vahingot olivat 3,5–5,3 prosenttia ja siipikarja- ja nauta-aloilla noin 0,2 % kyseisten tuotantosuuntien vuoden 2021 markkinatuotosta. Sika-alalle salmonellavakuutusten tuki oli tarkastelluissa vaihtoehdoissa tukimallista riippuen 2,1 ja 6,4 miljoonan välillä. Simulaatiotulokset viittaavat siihen, että jälleenvakuuttamisen tukeminen, erityisesti tilakohtaisten vahinkojen korvaaminen valtion varoista tietyn kynnysarvon jälkeen olisi vakuutusten houkuttelevuuden ja toimivuuden kannalta tehokkaampi tapa tukea salmonellavakuuttamista kuin vakuutusmaksutuki. Se voisi auttaa yksityistä vakuutusmarkkinaa säilymään ja kehittymään. ”Jälleenvakuutusmalli” voi kuitenkin aiheuttaa valtion budjetille riskejä, joiden hallinta tulisi ratkaista, sillä sen aiheuttamat menot ovat vaikeasti ennakoitavissa. Aiemmin valmistellun, mutta toteutumatta jääneen salmonellarahaston kehitystyötä tulisi jatkaa tuotantosuuntakohtaisesti valtion ja elinkeinon yhteistyönä. Rahastoon tilojen tekemiä maksuja tulisi harkita porrastettavaksi siten, että eläintä kohti laskettuun maksuun vaikuttaisivat tilan eläinmäärä ja tautisuojauksen taso tilalla. Maksujen porrastaminen yhtäältä kannustaisi tautiriskin vähentämiseen tautisuojausta kohentamalla ja toisaalta auttaisi huomioimaan tilakohtaisen riskin maksuissa. Sika-alan asiantuntijoiden ja vakuutustentarjoajien kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella tautisuojaukseen liittyvän tiedon saanti ja etenkin sen käyttäminen vakuutusten hinnoittelussa aiheuttaa haasteita. Tautisuojausluokituksen käyttö vakuutusmaksujen kannustimena on tärkeää, sillä se ohjaa tiloja kohti parempaa tautiriskinhallintaa. Olennaista onkin, että salmonellan esiintymisriskiä saadaan koko toimialan tasolla vähennettyä, sillä se laskee korvattavia vahinkoja ja vakuutusmaksuja. Eräs riskinhallintamahdollisuus on alan salmonellarahasto, jonka mahdollisuuksia on selvitty, ja sen kehitystyötä tulisi jatkaa. Tuotantosuuntien välillä oli melko suuria eroja salmonellakorvauksissa, joten tukimallin ehtoja on tarkasteltava tuotantosuuntakohtaisesti. Salmonellariskinhallinta hyödyttää ensisijaisesti kansanterveyttä, minkä vuoksi haastatellut asiantuntijat kokivat, että valtiovallan tulisi osallistua nykyistä voimakkaammin siitä aiheutuviin kustannuksiin.