Rakennetaan humalatarha: Suomalaisen humalan (Humulus lupulus) viljelystä

Humala on Suomessa vanha viljelykasvi, joka on ollut unohduksissa vuosikymmeniä. Erikoiskasvitutkimuksen, viljelyn erikoistumisen, suomalaisten vanhojen puutarhakasvien geenivaratyön ja pienpanimobuumin myötä se on noussut yhdeksi mielenkiintoisimmista viljelykasveista. Luonnonvarakeskus on tutkinut suomalaista humalaa intensiivisesti yli kymmenen vuotta, ja tieto uniikeista humalakasvikannoistamme lisääntyy koko ajan. Humalakuulutuksessa Luke pyysi kansalaisia ilmiantamaan pihapiiriensä vanhoja humalia. Ilmoituksia tuli koko Suomesta yli 1400, ja lehti- ja käpynäytteitä tutkittiin noin tuhannesta ilmoitetusta kasvista. Käpyjen kemiallisten ominaisuuksien ja humalan viljelyhistorian perusteella valittiin reilu parikymmentä geneettisesti keskenään erilaista humalakantaa. Kasvit käytiin keräämässä ja niistä lisättiin solukkoviljelyn avulla taimimateriaalia, joka istutettiin kesällä 2020 viljelykokeiksi Lukelle Piikkiöön Varsinais-Suomeen, Jamille Kurejoelle Etelä-Pohjanmaalle sekä Lappialle Louelle Lappiin. Tähän julkaisuun on koottu ohjeet humalatarhan rakentamisesta sekä ensivuosien havainnot suomalaisten humalakantojen kasvusta ja kehittymisestä perustetuissa pilottitarhoissa. Mukana kantavertailussa on ollut myös yksityisiä viljelijöitä Etelä-Pohjanmaan ja Lapin alueilta. Humalatarhan malli on tuttu keskieurooppalaisilta humalatiloilta. Julkaisussamme esitetään yksityiskohtaiset rakennusohjeet ja tarvikelista noin sadan köynnöksen kokoisen tarhan rakentamiseen. Kokemuksia ja tietoa viljelytekniikasta kertyy maastamme lisää sitä mukaa, kun tätä vanhaa kulttuurikasvia aletaan ammattimaisesti viljellä isommalla alalla. Ensihavaintojen mukaan humala vaatii kasvaakseen hyvää rikkakasvien hallintaa, kastelua ja lannoitusta. Eri humalakantojen kasvurytmissä ja kukintakehityksessä on eroja: myöhäinen kukinta tarkoittaa myös myöhäistä sadonkorjuuajankohtaa. Kovin myöhään syksyllä valmistuvan käpysadon laatu on riskialtis sääoloille. Humalien biomassa ja sadontuottokyky kasvoivat kokeessa ensivuosina. Tuhoojista erityisesti kirvoja havaittiin jonkin verran. Viljelykokeet jatkuvat ja niiden myötä taimituotantoon tullaan valitsemaan Lukessa muutamia suomalaisia humalakantoja, jotka mahdollisesti sopivat viljelyyn ja panimoiden raaka-aineeksi. Raportti on kirjoitettu osana HopUp – Suomalaisen humalan tuotannon käynnistäminen hanketta (1.4.2020-31.12.2022), jota ovat rahoittaneet Lapin ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukset, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä Maiju ja Yrjö Rikalan puutarhasäätiö.