Eläinjalostukseen liittyvän eläinsuojelulainsäädännön toimeenpanon tehostaminen : Osa III: Koiranjalostuksen ongelmat ja valvontakriteerit
Mäki, Katariina; Kempe, Riitta (2023)
Lataukset
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
16/2023
Sivut
153 s.
Luonnonvarakeskus
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-624-5
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-624-5
Tiivistelmä
Julkaisusta on ilmestynyt 2. painos 30.11.2023
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 108/2023
Selvityksessä määritellään eläinten hyvinvointilainsäädännön vaatimukset täyttäviä valvontakriteerejä ja raja-arvoja merkittävää hyvinvointihaittaa aiheuttaville koirien perinnöllisille sairauksille. Nyt käsiteltävät sairaudet ja ongelmat ovat sellaisia, jotka jäivät vuonna 2020 julkaistun ensimmäisen selvityksen ulkopuolelle tai joiden valvontakriteerien laatimisen todettiin tarvitsevan lisäselvitystä. Esitettyjen valvontakriteerien ja raja-arvojen mukaan jalostuskoiralla ei saa olla vakavia, merkittäville hyvinvointihaitoille altistavia perinnöllisiä sairauksia ja piirteitä.
Perinnöllisten sairauksien esiintyvyys lisääntyy sukusiittoisissa eläinkannoissa, kun perinnöllinen vaihtelu supistuu. Sukusiittoisuus lisää sairastavuutta koiran koko elämän ajan ja lyhentää merkitsevästi myös elinikää. Se aiheuttaa lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuutta, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdusalttiutta. Selvityksessä kehotetaan säilyttämään ja tarvittaessa lisäämään jalostuspopulaatioiden perinnöllistä vaihtelua ja esitetään, ettei pentuja saisi teettää lähisukulaisten kesken.
Voimakas pelko rajoittaa suuresti koiran ja sen omistajan elämää ja aiheuttaa merkittävää hyvinvointihaittaa. Voimakas pelko on elimistön vakava stressitila, jossa koko elimistö on hälytystilassa. Jatkuvana tällainen tila altistaa sairauksille ja lisää muun muassa pakko-oireisen käyttäytymisen mahdollisuutta. Pelko on usein syynä myös purematilanteissa. Koska geneettinen alttius pelokkaaseen ja/tai aggressiivisen käyttäytymiseen on suuri, jalostuksessa tulee käyttää toimintakykyisiä ja rohkeita koiria, jotka selviytyvät jokapäiväisestä, aktiivisesta elämästä ilman vakiintuneita pelon tai liiallisen aggression kohteita.
Atooppinen ihottuma on tulehduksellinen ja kutiseva ihosairaus, joka periytyy vahvasti ja aiheuttaa hoitamattomana koiralle merkittävää hyvinvointihaittaa. Ihmisillä pitkittyneen kutinan katsotaan olevan vakava oire, ja koettu haitta voidaan rinnastaa pitkäkestoiseen kipuun. Valitettavan usein koiranomistajat eivät kuitenkaan hahmota atopian koiralle aiheuttaman hyvinvointihaitan vakavuutta. Atopia rasittaa myös omistajia, sillä atopian hoito kestää koiran koko eliniän, vie aikaa ja kuormittaa sekä psyykkisesti että taloudellisesti. Tämä voi heijastua negatiivisesti omistajan sitoutumiseen sairauden hoitoon. Hyvän hoidon avulla koira voidaan kuitenkin saada oireettomaksi, joskaan se ei poista riskiä, että koira voi periyttää sairauden jälkeläisilleen. Kaiken kaikkiaan jälkeläisten riski sairastua atopiaa tulee saada pienemmäksi kiinnittämällä enemmän huomiota siihen, että jalostuskoira on iholtaan terve.
Atopia on lisäksi ensisijainen koirien tassujen ihottuman eli pododermatiitin taustasyy. Pododermatiitti on monisyysairaus, johon vaikuttaa myös koiran rakenne. Tassujen poikkeavan asennon ja muodon seurauksena syntyvä krooninen ja etenevä ihotulehdus voi olla rampauttava ja elämänlaatua huomattavasti heikentävä sairaus.
Sydänsairaudet ovat maailmanlaajuisesti merkittävä sairastavuuden ja kuolleisuuden syy koirapopulaatiossa. Niiden aiheuttama hyvinvointihaitta aiheutuu yleensä sydämen vajaatoiminnasta. Vajaatoiminnassa sydän ei pysty ylläpitämään normaalia verenkiertoa, mikä aiheuttaa elimistön hapensaannin heikkenemisen sekä nesteen kertymisen kudoksiin. Vajaatoiminta etenee vähitellen ja voi lopulta johtaa kuolemaan. Osa sydänsairauksista saattaa aiheuttaa nuoren koiran äkkikuoleman. Useimmat koirien yleisimmistä sydänsairauksista ovat kroonisia, eikä niihin ole parantavaa hoitoa. Sydänsairauksien esiintyvyyden vähentämiseksi useiden rotujen jalostusohjelmissa tarvitaan kliinisiä sydäntutkimuksia terveiden jalostuseläinten löytämiseksi.
Monet hammasongelmat liittyvät kallon ja leukojen rakenteeseen. Hammasviat ja -sairaudet voivat kivuliaisuudestaan huolimatta jäädä koiran omistajalta kokonaan huomaamatta. Ne saattavat esimerkiksi tuhota leukaluuta ja johtaa jopa sen murtumiseen. Koirien jalostuksessa tulee suosia ulkomuoto- ja rakenneominaisuuksia, jotka vähentävät suun ja hampaiston vakavia ongelmia niin, että koirilla olisi terveet hampaat ja toimiva purenta.
Tuki- ja liikuntaelimistön osalta selvitys täydentää edellistä selvitystä kondrodystrofian, lyhytraajaisuuden, polvilumpion sijoiltaanmenon, polven eturistisidevammojen sekä osteokondroosin osalta.
Kondrodystrofisiksi kutsutaan koiria, joiden selän nikamavälilevyillä on taipumus rappeutua ennenaikaisesti. Rappeutumisen aiheuttaa niin sanottu retrogeeni koiran kromosomissa numero 12. Välilevyn rappeutuminen altistaa sen tyräytymiselle selkäydinkanavaan ja jopa repeytymiselle. Seurauksena ovat selkäydin- ja hermovauriot, jotka aiheuttavat kipua ja halvausoireita. Pahimmassa tapauksessa koira on lopetettava. Välilevytyrille alttiilla koirilla voi olla elämänsä aikana useita välilevytyriä eri nikamaväleissä.
Jalostuksessa tulisi ensisijaisesti ehkäistä välilevyjen varhainen rappeutuminen, joka on välilevytyrän ja selkäydinvaurion suurin riskitekijä. Tämä tarkoittaa, että altistavaa retrogeeniä tulee välttää jalostuksessa. Toinen mahdollisuus on jalostuskoirien röntgenseulonta välilevytyrien vähentämiseksi. Pitkän aikavälin jalostusstrategia saattaa vaatia dna-testauksen ja roturisteytysten yhdistämisen.
Koirien lyhytraajaisuutta aiheuttava retrogeeni kromosomissa numero 18 aiheuttaa raajojen kasvulevyjen sulkeutumisen liian aikaisin, mikä voi johtaa etu- ja takaraajojen eriasteiseen kiertymiseen ja taipumiseen sekä kyynärnivelen osien yhteensopimattomuuteen (inkongruenssi). Hyvin lyhyissä ja vääntyneissä raajoissa virheasennot aiheuttavat myös raajojen hankautumista rintakehään. Raajojen virheasennoista aiheutuu nivelrikkoa ja kroonista kipua sekä altistus myös tassutulehduksille. Virheasennoista johtuvat nivelongelmat ja -kivut ilmenevät usein selkeämmin vasta koiran ikääntyessä ja kun sairaus on edennyt pitkälle. Jalostuksessa tulee suosia koiria, joilla etu- ja takaraajojen rakenne ja asento ovat normaalit.
Polvilumpion sijoiltaanmeno, eturistisidevaurio, osteokondroosi ja nivelrikko kuuluvat koirien yleisimpiin tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Suurin osa näistä sairauksista on kivuliaita, alkavat nuorena tai keski-iässä ja etenevät usein kroonisiksi, aiheuttaen hyvinvointihaittaa huomattavan pitkän ajanjakson sairastuneiden yksilöiden elämästä.
Polvilumpion sijoiltaanmenolle eli patellaluksaatiolle altistavat polvinivelen rakenteelliset heikkoudet. Sijoiltaanmeno altistaa puolestaan eturistisidevaurioille. Sijoiltaanmenoa esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiökoirilla sekä myös sellaisilla suuremmilla koirilla, joilla on suora takajalka. Suomalaisissa jalostusta varten tehtyjen seulontatutkimusten tilastoissa polvilumpion sijoiltaanmenoa esiintyy joissain roduissa lähes joka toisella koiralla. Jalostuksessa olisi hyvä käyttää vain koiria, joilla ei esiinny polvilumpion sijoiltaanmenoa.
Polven eturistisidevaurio on voimakkaan perinnöllinen sairaus, vaikka ilmeneekin yleensä trauman yhteydessä. Myös altistavista tekijöistä moni on perinnöllinen. Koiralla, jolla todetaan ja hoidetaan ristisidevaurio, on noin 50 % todennäköisyys kehittää sama vaurio myös toiseen polviniveleen seuraavan vuoden kuluessa. Ristisidevaurioita voitaisiin vähentää jalostuksellisin keinoin keräämällä tietoja sairaista koirista, jättämällä ne jalostuksen ulkopuolelle, asettamalla jalostustavoitteeksi terve ja toimiva rakenne sekä hyödyntämällä sukulaistietoihin ja/tai genomiin perustuvia riskiennusteita (jalostusindeksit, dna-testaus).
Silmäsairauksien osalta selvitys täydentää edellisen selvityksen listaamia jalostusrajoituksia koskien kipua tai epämukavuutta aiheuttavia, näköä uhkaavia ja leikkaushoitoa tai jatkuvaa lääkitystä vaativia silmäsairauksia.
Osa koirien toivotuista rotuominaisuuksista aiheutuu geenimuunnoksista, jotka samalla aiheuttavat hyvinvointihaittaa tai altistavat sille. Nämä geenimuunnokset eivät karsiudu pois roduista, koska niitä valitaan rotupiirteiden säilyttämiseksi. Selvityksessä käsitellään esimerkiksi tiettyjä turkin värejä, nahan poimuuntumista, hännän lyhentymistä sekä karvattomuutta aiheuttavia geenimuunnoksia.
Selvityksen perusteella voidaan todeta, että useimmat koirien perinnölliset sairaudet ja ongelmat ilmenevät kolmeen ikävuoteen mennessä. Olisi tärkeää pidättäytyä tätä nuorempien koirien laajamittaisesta jalostuskäytöstä, jotta jalostuskoiran terveydestä ehditään saada näyttöä.
Useat hyvinvointihaittaa aiheuttavat sairaudet ja viat liittyvät koirien rakenteeseen. Rakenneominaisuuksien periytymisasteet ovat tyypillisesti korkeita, joten niiden vähentäminen jalostuksen avulla on suhteellisen helppoa – etenkin, jos jalostuksessa otetaan käyttöön kaikki laajan jalostuspohjan mahdollistavat keinot.
Selvityksessä esitetään jalostusrajoitusten säännöllistä tarkistamista ja päivitystä. Siirtymäajan jälkeen tulisi selvittää, tarvitaanko toimenpiteitä kondrodystrofiaa ja lyhytraajaisuutta aiheuttavien retrogeenien vähentämiseksi roduista. Samoin tulisi selvittää esimerkiksi koirien koon ja turkin määrän ääripäiden yhteyttä hyvinvointihaittoihin.
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 108/2023
Selvityksessä määritellään eläinten hyvinvointilainsäädännön vaatimukset täyttäviä valvontakriteerejä ja raja-arvoja merkittävää hyvinvointihaittaa aiheuttaville koirien perinnöllisille sairauksille. Nyt käsiteltävät sairaudet ja ongelmat ovat sellaisia, jotka jäivät vuonna 2020 julkaistun ensimmäisen selvityksen ulkopuolelle tai joiden valvontakriteerien laatimisen todettiin tarvitsevan lisäselvitystä. Esitettyjen valvontakriteerien ja raja-arvojen mukaan jalostuskoiralla ei saa olla vakavia, merkittäville hyvinvointihaitoille altistavia perinnöllisiä sairauksia ja piirteitä.
Perinnöllisten sairauksien esiintyvyys lisääntyy sukusiittoisissa eläinkannoissa, kun perinnöllinen vaihtelu supistuu. Sukusiittoisuus lisää sairastavuutta koiran koko elämän ajan ja lyhentää merkitsevästi myös elinikää. Se aiheuttaa lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuutta, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdusalttiutta. Selvityksessä kehotetaan säilyttämään ja tarvittaessa lisäämään jalostuspopulaatioiden perinnöllistä vaihtelua ja esitetään, ettei pentuja saisi teettää lähisukulaisten kesken.
Voimakas pelko rajoittaa suuresti koiran ja sen omistajan elämää ja aiheuttaa merkittävää hyvinvointihaittaa. Voimakas pelko on elimistön vakava stressitila, jossa koko elimistö on hälytystilassa. Jatkuvana tällainen tila altistaa sairauksille ja lisää muun muassa pakko-oireisen käyttäytymisen mahdollisuutta. Pelko on usein syynä myös purematilanteissa. Koska geneettinen alttius pelokkaaseen ja/tai aggressiivisen käyttäytymiseen on suuri, jalostuksessa tulee käyttää toimintakykyisiä ja rohkeita koiria, jotka selviytyvät jokapäiväisestä, aktiivisesta elämästä ilman vakiintuneita pelon tai liiallisen aggression kohteita.
Atooppinen ihottuma on tulehduksellinen ja kutiseva ihosairaus, joka periytyy vahvasti ja aiheuttaa hoitamattomana koiralle merkittävää hyvinvointihaittaa. Ihmisillä pitkittyneen kutinan katsotaan olevan vakava oire, ja koettu haitta voidaan rinnastaa pitkäkestoiseen kipuun. Valitettavan usein koiranomistajat eivät kuitenkaan hahmota atopian koiralle aiheuttaman hyvinvointihaitan vakavuutta. Atopia rasittaa myös omistajia, sillä atopian hoito kestää koiran koko eliniän, vie aikaa ja kuormittaa sekä psyykkisesti että taloudellisesti. Tämä voi heijastua negatiivisesti omistajan sitoutumiseen sairauden hoitoon. Hyvän hoidon avulla koira voidaan kuitenkin saada oireettomaksi, joskaan se ei poista riskiä, että koira voi periyttää sairauden jälkeläisilleen. Kaiken kaikkiaan jälkeläisten riski sairastua atopiaa tulee saada pienemmäksi kiinnittämällä enemmän huomiota siihen, että jalostuskoira on iholtaan terve.
Atopia on lisäksi ensisijainen koirien tassujen ihottuman eli pododermatiitin taustasyy. Pododermatiitti on monisyysairaus, johon vaikuttaa myös koiran rakenne. Tassujen poikkeavan asennon ja muodon seurauksena syntyvä krooninen ja etenevä ihotulehdus voi olla rampauttava ja elämänlaatua huomattavasti heikentävä sairaus.
Sydänsairaudet ovat maailmanlaajuisesti merkittävä sairastavuuden ja kuolleisuuden syy koirapopulaatiossa. Niiden aiheuttama hyvinvointihaitta aiheutuu yleensä sydämen vajaatoiminnasta. Vajaatoiminnassa sydän ei pysty ylläpitämään normaalia verenkiertoa, mikä aiheuttaa elimistön hapensaannin heikkenemisen sekä nesteen kertymisen kudoksiin. Vajaatoiminta etenee vähitellen ja voi lopulta johtaa kuolemaan. Osa sydänsairauksista saattaa aiheuttaa nuoren koiran äkkikuoleman. Useimmat koirien yleisimmistä sydänsairauksista ovat kroonisia, eikä niihin ole parantavaa hoitoa. Sydänsairauksien esiintyvyyden vähentämiseksi useiden rotujen jalostusohjelmissa tarvitaan kliinisiä sydäntutkimuksia terveiden jalostuseläinten löytämiseksi.
Monet hammasongelmat liittyvät kallon ja leukojen rakenteeseen. Hammasviat ja -sairaudet voivat kivuliaisuudestaan huolimatta jäädä koiran omistajalta kokonaan huomaamatta. Ne saattavat esimerkiksi tuhota leukaluuta ja johtaa jopa sen murtumiseen. Koirien jalostuksessa tulee suosia ulkomuoto- ja rakenneominaisuuksia, jotka vähentävät suun ja hampaiston vakavia ongelmia niin, että koirilla olisi terveet hampaat ja toimiva purenta.
Tuki- ja liikuntaelimistön osalta selvitys täydentää edellistä selvitystä kondrodystrofian, lyhytraajaisuuden, polvilumpion sijoiltaanmenon, polven eturistisidevammojen sekä osteokondroosin osalta.
Kondrodystrofisiksi kutsutaan koiria, joiden selän nikamavälilevyillä on taipumus rappeutua ennenaikaisesti. Rappeutumisen aiheuttaa niin sanottu retrogeeni koiran kromosomissa numero 12. Välilevyn rappeutuminen altistaa sen tyräytymiselle selkäydinkanavaan ja jopa repeytymiselle. Seurauksena ovat selkäydin- ja hermovauriot, jotka aiheuttavat kipua ja halvausoireita. Pahimmassa tapauksessa koira on lopetettava. Välilevytyrille alttiilla koirilla voi olla elämänsä aikana useita välilevytyriä eri nikamaväleissä.
Jalostuksessa tulisi ensisijaisesti ehkäistä välilevyjen varhainen rappeutuminen, joka on välilevytyrän ja selkäydinvaurion suurin riskitekijä. Tämä tarkoittaa, että altistavaa retrogeeniä tulee välttää jalostuksessa. Toinen mahdollisuus on jalostuskoirien röntgenseulonta välilevytyrien vähentämiseksi. Pitkän aikavälin jalostusstrategia saattaa vaatia dna-testauksen ja roturisteytysten yhdistämisen.
Koirien lyhytraajaisuutta aiheuttava retrogeeni kromosomissa numero 18 aiheuttaa raajojen kasvulevyjen sulkeutumisen liian aikaisin, mikä voi johtaa etu- ja takaraajojen eriasteiseen kiertymiseen ja taipumiseen sekä kyynärnivelen osien yhteensopimattomuuteen (inkongruenssi). Hyvin lyhyissä ja vääntyneissä raajoissa virheasennot aiheuttavat myös raajojen hankautumista rintakehään. Raajojen virheasennoista aiheutuu nivelrikkoa ja kroonista kipua sekä altistus myös tassutulehduksille. Virheasennoista johtuvat nivelongelmat ja -kivut ilmenevät usein selkeämmin vasta koiran ikääntyessä ja kun sairaus on edennyt pitkälle. Jalostuksessa tulee suosia koiria, joilla etu- ja takaraajojen rakenne ja asento ovat normaalit.
Polvilumpion sijoiltaanmeno, eturistisidevaurio, osteokondroosi ja nivelrikko kuuluvat koirien yleisimpiin tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Suurin osa näistä sairauksista on kivuliaita, alkavat nuorena tai keski-iässä ja etenevät usein kroonisiksi, aiheuttaen hyvinvointihaittaa huomattavan pitkän ajanjakson sairastuneiden yksilöiden elämästä.
Polvilumpion sijoiltaanmenolle eli patellaluksaatiolle altistavat polvinivelen rakenteelliset heikkoudet. Sijoiltaanmeno altistaa puolestaan eturistisidevaurioille. Sijoiltaanmenoa esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiökoirilla sekä myös sellaisilla suuremmilla koirilla, joilla on suora takajalka. Suomalaisissa jalostusta varten tehtyjen seulontatutkimusten tilastoissa polvilumpion sijoiltaanmenoa esiintyy joissain roduissa lähes joka toisella koiralla. Jalostuksessa olisi hyvä käyttää vain koiria, joilla ei esiinny polvilumpion sijoiltaanmenoa.
Polven eturistisidevaurio on voimakkaan perinnöllinen sairaus, vaikka ilmeneekin yleensä trauman yhteydessä. Myös altistavista tekijöistä moni on perinnöllinen. Koiralla, jolla todetaan ja hoidetaan ristisidevaurio, on noin 50 % todennäköisyys kehittää sama vaurio myös toiseen polviniveleen seuraavan vuoden kuluessa. Ristisidevaurioita voitaisiin vähentää jalostuksellisin keinoin keräämällä tietoja sairaista koirista, jättämällä ne jalostuksen ulkopuolelle, asettamalla jalostustavoitteeksi terve ja toimiva rakenne sekä hyödyntämällä sukulaistietoihin ja/tai genomiin perustuvia riskiennusteita (jalostusindeksit, dna-testaus).
Silmäsairauksien osalta selvitys täydentää edellisen selvityksen listaamia jalostusrajoituksia koskien kipua tai epämukavuutta aiheuttavia, näköä uhkaavia ja leikkaushoitoa tai jatkuvaa lääkitystä vaativia silmäsairauksia.
Osa koirien toivotuista rotuominaisuuksista aiheutuu geenimuunnoksista, jotka samalla aiheuttavat hyvinvointihaittaa tai altistavat sille. Nämä geenimuunnokset eivät karsiudu pois roduista, koska niitä valitaan rotupiirteiden säilyttämiseksi. Selvityksessä käsitellään esimerkiksi tiettyjä turkin värejä, nahan poimuuntumista, hännän lyhentymistä sekä karvattomuutta aiheuttavia geenimuunnoksia.
Selvityksen perusteella voidaan todeta, että useimmat koirien perinnölliset sairaudet ja ongelmat ilmenevät kolmeen ikävuoteen mennessä. Olisi tärkeää pidättäytyä tätä nuorempien koirien laajamittaisesta jalostuskäytöstä, jotta jalostuskoiran terveydestä ehditään saada näyttöä.
Useat hyvinvointihaittaa aiheuttavat sairaudet ja viat liittyvät koirien rakenteeseen. Rakenneominaisuuksien periytymisasteet ovat tyypillisesti korkeita, joten niiden vähentäminen jalostuksen avulla on suhteellisen helppoa – etenkin, jos jalostuksessa otetaan käyttöön kaikki laajan jalostuspohjan mahdollistavat keinot.
Selvityksessä esitetään jalostusrajoitusten säännöllistä tarkistamista ja päivitystä. Siirtymäajan jälkeen tulisi selvittää, tarvitaanko toimenpiteitä kondrodystrofiaa ja lyhytraajaisuutta aiheuttavien retrogeenien vähentämiseksi roduista. Samoin tulisi selvittää esimerkiksi koirien koon ja turkin määrän ääripäiden yhteyttä hyvinvointihaittoihin.
Collections
- Julkaisut [86347]