Suomi elää metsästä myös 2035 – Keskustelunavaus metsäsektorin arvonlisän kaksinkertaistamiseen

Abstract

Metsäsektorin rooli Suomen kansantaloudessa on merkittävä. Suomessa sekä muissa pohjoismaissa on erittäin korkealuokkaista metsäsektorin tutkimus- ja innovaatiotoimintaa. Suomen biotalousstrategiassa tavoitteeksi on asetettu biotalouden arvonlisän kaksinkertaistaminen. Tässä keskustelunavauksessa tarkastelemme Suomen biotalousstrategian tavoitteiden toteutumista metsäsektorin arvonlisän kasvun osalta. Tutkimuskentästä on noussut tai nousemassa teolliseen mittakaavaan erittäin potentiaalisia puubiomassan innovaatioita. Tällä hetkellä Suomen metsäbiotalouden arvonlisä luodaan jalostusketjun alkupäässä ja kansallista satsausta arvoketjun pidentämiseen tarvitaan. Tarkastelemme tässä työssä erityisesti sellukuidun, mekaanisen puutuoteteollisuuden ja niiden sivuvirtojen jatkojalosteiden arvonlisää. Laskemme kaksi skenaariota, joissa biotalousstrategiassa asetettu 50 miljardin euron arvonlisätavoite saavutetaan metsäsektorin osalta vuoteen 2035 mennessä. Keskitymme työssä vain taloudellisiin muuttujiin, ja esimerkiksi biodiversiteetti- tai hiilinieluvaikutuksia ei ole arvioitu. Reaalimaailmassa näillä muuttujilla on keskeinen rooli tulevaisuuden metsäsektorin tulevaisuuden näkymiin ja toimien suuntaamiseen. Kuiduttavan teollisuuden osalta tarkastelemme sellukuidun konversiota tekstiilikuiduksi ja keiton sivutuotteena syntyvän ligniinin jatkojalostusta betonin notkistimeksi. Samoin tarkastelemme uudentyyppisten muovia korvaavien pakkausmateriaalien kasvavaa tuotantoa. Nämä tuotteet valikoituivat esimerkeiksi tarkasteluihimme, koska niistä oli saatavilla riittävästi tietoa arvonlisälaskentaa varten. Tarkastelusta huomataan, että merkittävää arvonnousua voidaan saavuttaa jo jalostamalla sellua tekstiilikuiduksi, mutta huomattavasti suurempaa potentiaalia olisi siirryttäessä arvoketjussa eteenpäin eli tekstiilimateriaaleihin ja kuluttajatuotteisiin asti. Sivuvirrasta erotettavan ligniinin jatkojalostuksessa on suuri potentiaali, ja tässä työssä oletamme, että se hyödynnetään kohtuullisen arvonlisäyksen ja suuren volyymin betonin tuotannon notkistimena. On huomattava, että ligniinillä on jo nyt hyvin korkean arvon loppukäyttöpotentiaalia esimerkiksi akkumateriaalina, mutta tästä ei ollut saatavilla riittävää tietoa arvonlisälaskentaa varten. Mekaanisen puutuoteteollisuuden osalta oletamme, että sahatuotteiden jatkojalosteiden suhteellinen osuus tulisi kasvamaan perinteiseen sahatavaraan nähden eli Suomeen syntyisi teknologisesti huippuluokan CLT- ja muunlaisten puutuotteiden jatkojalostusekosysteemi. Sahateollisuuden sivuvirrasta eli sahanpurusta oletamme valmistettavan hiilihydraattipohjaisia emulgaattoreita, joiden arvo on suhteellisen suuri, vaikkakin volyymit pieniä. Biotuotteiden arvonlisän merkittävä kasvattaminen kotimaassa vaatisi huomattavia, jopa kymmenien miljardien eurojen investointeja teollisuudelta. Täällä tehtävästä uusien tuotteiden kehityksestä huolimatta teollisen mittakaavan tuotannolliset investoinnit eivät automaattisesti kohdennu Suomeen. On ”miljardin euron kysymys”, kuinka Suomesta tulisi mahdollisimman kilpailukykyinen ja kiinnostava kohdemaa yritysten investoinneille. Yritykset tekevät investointipäätöksensä omalla logiikallaan, mutta julkisella sektorilla ja maan teollisuuspolitiikalla on yhtälössä vaikutuksensa. Onko Suomi riittävän kiinnostava kohdemaa esimerkiksi tekstiilikuituja tai muita korkean jalostusarvon tuotteita tuottaville yrityksille? Löytyykö täältä kilpailukykyisiä teollisia ekosysteemejä, jotka puoltaisivat investointien sijoittumista tänne? Siirtyminen arvoketjussa ylöspäin vaatisi panostusta muun muassa osaamisen kasvattamiseen, kokeellisiin ympäristöihin ja ylösskaalaamiseen. Onnistuminen edellyttäisi myös TKI-panostuksien kasvattamista, investointeja ja uudistunutta koulutusta. Automatisaatio ja digitalisaatio voivat olla muutoksen avaimia työn tuottavuuden nostamiseksi. Suomessa olisi potentiaalia metsäpohjaisen arvonlisän moninkertaistamiseen. Toivoa siis on, mutta pystymmekö muokkaamaan toimintaympäristön niin myönteiseksi, että kotimaiset ja kansainväliset yritykset ovat halukkaita investoimaan Suomeen.