Synteesi suomalaisen nautakarjatalouden kestävyydestä : Synteesiraportti
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
7/2023
Sivut
123 s.
Luonnonvarakeskus
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-604-7
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-604-7
Tiivistelmä
Ihmiskunnalla on ratkottavanaan haastavia ongelmia. Maapallon väkiluvun kasvuennusteiden myötä myös ruoantuotannon tarve kasvaa. Kilpailu rajallisista resursseista, kuten viljelyalasta ja vedestä, kiristyy ja luontokato sekä ilmastonmuutos lisäävät haasteiden määrää. Planeettamme kestokyvyn rajat ovat uhattuina. Ihmiskunnan mittavat haasteet ovat pakottaneet pohtimaan keinoja siirtyä jatkuvan kasvun tavoittelun ja piittaamattomien, luontoa riistävien käytäntöjen tieltä kestävyyden periaatteita paremmin noudattaviin toimintatapoihin. Tämän on perustuttava kokonaisvaltaiseen kestävyyden tilan tarkasteluun sekä analyysiin keinoista, joiden avulla kestävämmät toimintatavat voidaan saavuttaa. Tässä synteesiraportissa pureudumme tarkastelemaan suomalaisen nautakarjatalouden kestävyyden tilaa ja roolia osana paikallista ja globaalia ruokahuoltoa.
Suomen maatalouden toimintaa määrittelevät pohjoinen sijainti, viileä ilmasto ja runsaat vesivarat. Tällaiset olosuhteet sopivat erityisesti nurmiviljelyyn. Leipäviljan viljely keskittyy eteläisempään Suomeen. Nurmiviljelyn myötä nautakarjatalouden merkitys on ollut Suomessa suuri, koska naudat ovat fysiologialtaan nimenomaan karkearehujen, kuten nurmien, hyödyntäjiä. Pötsinsä ansiosta naudat muuntavat nurmen korkealaatuisiksi maito- ja lihatuotteiksi. Nurmiviljelyyn liittyy monia etuja. Nurmet parantavat maan rakennetta, ylläpitävät ja lisäävät maan hiilivarastoja. Nurmet sitovat tehokkaasti ravinteita ja vähentävät tällä tavoin vesistövaikutuksia. Maaperän ympäristövaikutusten ja luonnon monimuotoisuuden kannalta monivuotiset nurmet ja nautakarjatalous ovat parempi vaihtoehto kuin jatkuva yksivuotisten kasvien viljely.
Suomen nautakarjataloudessa on muutenkin paljon vahvuuksia. FAO:n tilastojen perusteella sekä maidon- että naudanlihantuotantomme kasvihuonekaasupäästöt sekä päästöjen intensiteetti ovat 30 vertailumaan joukon parhaimmistoa. Tähän on monia selittäviä tekijöitä. Tärkeä osa ekologista kestävyyttä on se, että eläintiheys on Suomessa suhteellisen matala, joten nautakarjatuotannon suorat ilmastovaikutukset sekä myös vesistövaikutukset ovat maltillisia. Tuotannollemme tyypillistä on myös resurssien tehokas käyttö. Koska valtaosa (noin 80 %) naudanlihasta saadaan lypsykarjasektorilta sekä poistolehminä että ylimääräisinä, teuraaksi kasvatettavina vasikoina, tuotantomme kasvihuonekaasupäästöt ovat selvästi matalammat kuin tuotantotavassa, jossa naudanliha tulisi pääasiassa tähän erikoistuneelta lihakarjasektorilta. Lisäksi lypsykarjamme on perinnölliseltä tasoltaan erittäin korkeatasoinen ja sen jalostusohjelma perustuu kokonaisvaltaiseen tuotoksen, terveyden, hedelmällisyyden, kestävyyden ja muiden ns. käyttöominaisuuksien jalostamiseen. Nämä ovat tärkeitä tekijöitä sekä ympäristökestävyyden että eläinten hyvinvoinnin kannalta.
Vaikka tuotantomme on monin tavoin kestävää, kehitettäviäkin osa-alueita löytyy. Näitä ovat eläinten hyvinvoinnin parantaminen, tuotannon taloudellisen kestävyyden parantaminen ja kiertotalouden vahvistaminen. Tavallisia hyvinvointiongelmia ovat mm. korkea eläintiheys lihanautojen rakolattiakasvattamoissa sekä kova ja liukas lattiamateriaali. Lypsykarjan laiduntamisen vähentymisen suuntaus pitäisi saada pysäytettyä ja myös suurempien ja lypsyrobotilla käyvien karjojen lehmien laiduntamiseen tulisi löytää toimivia käytäntöjä. Lypsykarjan vasikoiden vierihoidon mahdollistaminen vaatii tutkimusta, jotta nykyisestä varhaisvieroituksesta voidaan siirtyä vierihoitoon, joka huomioi nykyistä paremmin sekä vasikoiden että emojen psyykkisen hyvinvoinnin. Nupoutus on yleisin kipua aiheuttava toimenpide, mutta genomitestauksen ansiosta syntymänupot eläimet ovat alkaneet yleistyä, minkä ansiosta nupoutuksen tarve todennäköisesti vähenee tulevaisuudessa selvästi.
Monet hyvinvoinnin puutteet ovat yhteydessä kustannuksiin. Parempi hyvinvoinnista huolehtiminen tarkoittaa lisää kustannuksia. Tällöin myös kuluttajien pitäisi olla valmiita maksamaan paremmasta laadusta tuotantokustannukset kattava hinta. Maidon- ja naudanlihantuotannon heikko kannattavuus on ollut pitkäaikainen haaste. Lisäksi vuosina 2021 ja 2022 tuotantopanosten hinnat nousivat koko maailmassa rajusti raaka-aineiden tarjonnan ja kysynnän sekä geopoliittisen kehityksen takia. Suomessa tuotteiden hinnat nousivat kuitenkin vasta selvällä viiveellä elintarvikeketjun markkinarakenteiden, sopimuskäytäntöjen sekä teollisuusyritysten myyntiportfolioiden takia. On tärkeää, että jatkossa kustannusten hinnankorotuksia pyrittäisiin viemään eteenpäin elintarvikkeiden tarjontaketjuissa nopeammin, jotta tuotantokustannusten ja lopputuotteiden hinnankehityksiin ei synny isoja poikkeamia. Myös maatalouden ulkoisista panoksista riippuvuutta on syytä vähentää eri keinoin.
Maatilojen biokaasutuotanto tarjoaa yhden ratkaisun taloudellisen kestävyyden kohentamiseksi. Biokaasutuotanto on myös merkittävä mahdollisuus vahvistaa kiertotaloutta, parantaa tilojen energia- ja lannoiteomavaraisuutta ja se voi tuoda keinoja vähentää jopa liikenteen ja teollisuuden riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Lannassa on suuri energiapotentiaali sen lisäksi, että se on tärkeä lannoite. Nautakarjatiloilla muodostuu yleensä myös runsaasti erilaisia nurmimassoja, joista rehukäytön ylittävän osan voisi johtaa lannan lisäsyötteeksi biokaasulaitoksiin. Maatilojen potentiaali biokaasutuotannossa on merkittävä: vuoteen 2050 mennessä lantabiokaasuna voitaisiin tuottaa 1,2–1,6 TWh energiaa, josta naudan lantojen osuus olisi noin 70 %. Potentiaalin hyödyntäminen vaatii kuitenkin valtion tukea, jotta laitosten perustaminen nykyisessä haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa on mahdollinen.
Globaalin ruoantuotannon ilmastovaikutusten realistisin vähentämisvaihtoehto on jatkuva määrätietoinen työ parantaa eläinperäisten tuotteiden kestävyyttä samaan aikaan kuin mahdollistetaan kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen sen valitseville. Tämä edellyttää kasvipohjaisten elintarvikkeiden tarjontaketjujen maailmanlaajuista kehittämistä. Se edellyttää myös ruoantuotantoon liittyvän ympäristötietoisuuden leviämistä maailman kuluttajille ja sitä, että heillä on varaa tehdä parempia valintoja. Kokonaisvaltaista ympäristövaikutusta pienentäisi myös nautakarjatuotannon painopisteen suhteellinen siirtäminen vesirikkaisiin ja kestävää tuotantoa jatkuvasti edistäviin maihin kuten Suomeen. Esimerkkiä näyttämällä ja hyviä tuotantotapoja levittämällä voimme pyrkiä vaikuttamaan globaalisti kestävyyteen, mutta varsinaista vaikutusta saamme varmimmin aikaan vain omalla tuotannollamme, etenkin jos sen painoarvo kasvaa. Kestävyystarkastelumme perusteella katsomme, että suomalaisen nautakarjatalouden kehittäminen osana kotimaista ruoantuotantoa ja globaalia ruokahuoltoa on perusteltua Suomen tuotanto-olosuhteissa myös tulevaisuudessa.
Suomen maatalouden toimintaa määrittelevät pohjoinen sijainti, viileä ilmasto ja runsaat vesivarat. Tällaiset olosuhteet sopivat erityisesti nurmiviljelyyn. Leipäviljan viljely keskittyy eteläisempään Suomeen. Nurmiviljelyn myötä nautakarjatalouden merkitys on ollut Suomessa suuri, koska naudat ovat fysiologialtaan nimenomaan karkearehujen, kuten nurmien, hyödyntäjiä. Pötsinsä ansiosta naudat muuntavat nurmen korkealaatuisiksi maito- ja lihatuotteiksi. Nurmiviljelyyn liittyy monia etuja. Nurmet parantavat maan rakennetta, ylläpitävät ja lisäävät maan hiilivarastoja. Nurmet sitovat tehokkaasti ravinteita ja vähentävät tällä tavoin vesistövaikutuksia. Maaperän ympäristövaikutusten ja luonnon monimuotoisuuden kannalta monivuotiset nurmet ja nautakarjatalous ovat parempi vaihtoehto kuin jatkuva yksivuotisten kasvien viljely.
Suomen nautakarjataloudessa on muutenkin paljon vahvuuksia. FAO:n tilastojen perusteella sekä maidon- että naudanlihantuotantomme kasvihuonekaasupäästöt sekä päästöjen intensiteetti ovat 30 vertailumaan joukon parhaimmistoa. Tähän on monia selittäviä tekijöitä. Tärkeä osa ekologista kestävyyttä on se, että eläintiheys on Suomessa suhteellisen matala, joten nautakarjatuotannon suorat ilmastovaikutukset sekä myös vesistövaikutukset ovat maltillisia. Tuotannollemme tyypillistä on myös resurssien tehokas käyttö. Koska valtaosa (noin 80 %) naudanlihasta saadaan lypsykarjasektorilta sekä poistolehminä että ylimääräisinä, teuraaksi kasvatettavina vasikoina, tuotantomme kasvihuonekaasupäästöt ovat selvästi matalammat kuin tuotantotavassa, jossa naudanliha tulisi pääasiassa tähän erikoistuneelta lihakarjasektorilta. Lisäksi lypsykarjamme on perinnölliseltä tasoltaan erittäin korkeatasoinen ja sen jalostusohjelma perustuu kokonaisvaltaiseen tuotoksen, terveyden, hedelmällisyyden, kestävyyden ja muiden ns. käyttöominaisuuksien jalostamiseen. Nämä ovat tärkeitä tekijöitä sekä ympäristökestävyyden että eläinten hyvinvoinnin kannalta.
Vaikka tuotantomme on monin tavoin kestävää, kehitettäviäkin osa-alueita löytyy. Näitä ovat eläinten hyvinvoinnin parantaminen, tuotannon taloudellisen kestävyyden parantaminen ja kiertotalouden vahvistaminen. Tavallisia hyvinvointiongelmia ovat mm. korkea eläintiheys lihanautojen rakolattiakasvattamoissa sekä kova ja liukas lattiamateriaali. Lypsykarjan laiduntamisen vähentymisen suuntaus pitäisi saada pysäytettyä ja myös suurempien ja lypsyrobotilla käyvien karjojen lehmien laiduntamiseen tulisi löytää toimivia käytäntöjä. Lypsykarjan vasikoiden vierihoidon mahdollistaminen vaatii tutkimusta, jotta nykyisestä varhaisvieroituksesta voidaan siirtyä vierihoitoon, joka huomioi nykyistä paremmin sekä vasikoiden että emojen psyykkisen hyvinvoinnin. Nupoutus on yleisin kipua aiheuttava toimenpide, mutta genomitestauksen ansiosta syntymänupot eläimet ovat alkaneet yleistyä, minkä ansiosta nupoutuksen tarve todennäköisesti vähenee tulevaisuudessa selvästi.
Monet hyvinvoinnin puutteet ovat yhteydessä kustannuksiin. Parempi hyvinvoinnista huolehtiminen tarkoittaa lisää kustannuksia. Tällöin myös kuluttajien pitäisi olla valmiita maksamaan paremmasta laadusta tuotantokustannukset kattava hinta. Maidon- ja naudanlihantuotannon heikko kannattavuus on ollut pitkäaikainen haaste. Lisäksi vuosina 2021 ja 2022 tuotantopanosten hinnat nousivat koko maailmassa rajusti raaka-aineiden tarjonnan ja kysynnän sekä geopoliittisen kehityksen takia. Suomessa tuotteiden hinnat nousivat kuitenkin vasta selvällä viiveellä elintarvikeketjun markkinarakenteiden, sopimuskäytäntöjen sekä teollisuusyritysten myyntiportfolioiden takia. On tärkeää, että jatkossa kustannusten hinnankorotuksia pyrittäisiin viemään eteenpäin elintarvikkeiden tarjontaketjuissa nopeammin, jotta tuotantokustannusten ja lopputuotteiden hinnankehityksiin ei synny isoja poikkeamia. Myös maatalouden ulkoisista panoksista riippuvuutta on syytä vähentää eri keinoin.
Maatilojen biokaasutuotanto tarjoaa yhden ratkaisun taloudellisen kestävyyden kohentamiseksi. Biokaasutuotanto on myös merkittävä mahdollisuus vahvistaa kiertotaloutta, parantaa tilojen energia- ja lannoiteomavaraisuutta ja se voi tuoda keinoja vähentää jopa liikenteen ja teollisuuden riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Lannassa on suuri energiapotentiaali sen lisäksi, että se on tärkeä lannoite. Nautakarjatiloilla muodostuu yleensä myös runsaasti erilaisia nurmimassoja, joista rehukäytön ylittävän osan voisi johtaa lannan lisäsyötteeksi biokaasulaitoksiin. Maatilojen potentiaali biokaasutuotannossa on merkittävä: vuoteen 2050 mennessä lantabiokaasuna voitaisiin tuottaa 1,2–1,6 TWh energiaa, josta naudan lantojen osuus olisi noin 70 %. Potentiaalin hyödyntäminen vaatii kuitenkin valtion tukea, jotta laitosten perustaminen nykyisessä haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa on mahdollinen.
Globaalin ruoantuotannon ilmastovaikutusten realistisin vähentämisvaihtoehto on jatkuva määrätietoinen työ parantaa eläinperäisten tuotteiden kestävyyttä samaan aikaan kuin mahdollistetaan kasvipainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen sen valitseville. Tämä edellyttää kasvipohjaisten elintarvikkeiden tarjontaketjujen maailmanlaajuista kehittämistä. Se edellyttää myös ruoantuotantoon liittyvän ympäristötietoisuuden leviämistä maailman kuluttajille ja sitä, että heillä on varaa tehdä parempia valintoja. Kokonaisvaltaista ympäristövaikutusta pienentäisi myös nautakarjatuotannon painopisteen suhteellinen siirtäminen vesirikkaisiin ja kestävää tuotantoa jatkuvasti edistäviin maihin kuten Suomeen. Esimerkkiä näyttämällä ja hyviä tuotantotapoja levittämällä voimme pyrkiä vaikuttamaan globaalisti kestävyyteen, mutta varsinaista vaikutusta saamme varmimmin aikaan vain omalla tuotannollamme, etenkin jos sen painoarvo kasvaa. Kestävyystarkastelumme perusteella katsomme, että suomalaisen nautakarjatalouden kehittäminen osana kotimaista ruoantuotantoa ja globaalia ruokahuoltoa on perusteltua Suomen tuotanto-olosuhteissa myös tulevaisuudessa.
Collections
- Julkaisut [86932]