Tuottava nautatilan nurmi

Abstract

Raportti kokoaa yhteen Tuottava nautatilan nurmi -hankkeen tutkimusten tulokset. Raportissa käsitellään suomalaisten säilörehujen mykotoksiinikartoitusten tuloksia, säilöntäaineiden ja säilörehun tiivistämisen vaikutuksia säilörehun laatuun, nurmen sängen korkeuden vaikutusta sadon määrään ja D-arvoon sekä vähemmän viljeltyjen nurmikasvilajien perustumista, talvehtimista sekä sadon määrää ja laatua havaintoruutumittakaavassa. Ensimmäinen artikkeli käsittelee mykotoksiinien esiintymistä suomalaisissa säilörehuissa. Mykotoksiinikartoituksessa selvitettiin 32 eri mykotoksiinin esiintymistä tilasäilörehuissa Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan sekä Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan nautatiloilla. Analysoitavia säilörehuja oli yhteensä 43, joista kuusi oli kokoviljasäilörehuja ja muut nurmisäilörehuja. Näytteitä oli yhteensä 102. Lähes kaikissa säilörehunäytteissä oli mykotoksiineja ja niiden pitoisuuksissa oli paljon vaihtelua. Erityisesti homeisissa näytteissä oli erittäin korkeita pitoisuuksia. Yleisin mykotoksiini nurmisäilörehuissa oli beauverisiini ja kokoviljasäilörehuissa roquefortine C. Ruokaturvallisuutta heikentävää, mahdollisesti maitoon siirtyvää aflatoksiinia ei löytynyt. Useiden eri mykotoksiinien yhtäaikainen esiintyminen yksittäisissä näytteissä oli yleistä. Tilanäytteiden lisäksi mykotoksiinien esiintymistä kartoitettiin muutamien naudoilla tehtyjen ruokintakokeiden säilörehuista. Säilörehuiksi valittiin sellaisten kokeiden rehuja, joissa oli ollut syönnin vähentymistä, ja jolle ei ollut löytynyt selkeää syytä säilörehujen rehuanalyysituloksista. Mykotoksiinien osuutta ruokintakokeissa havaittuihin odotettua pienempiin rehujen syönteihin ja heikentyneisiin tuotantotuloksiin oli vaikea osoittaa. Kuitenkaan niiden mahdollista vaikutusta ei voitu täysin sulkea pois. Toinen artikkeli käsittelee timotei-nurminatakasvustosta ja puna-apilavaltaisesta kasvustosta tehdyn säilörehun säilöntää kolmella eri kaupallisella säilöntäainevalmisteella. Säilöntäainekäsittelyinä olivat kontrolli ilman säilöntäainetta, suolatyyppinen aine, maitohappobakteeriymppi sekä muurahais- ja propionihappoa sisältävä valmiste. Lisäksi tutkittiin rehun normaalin ja löyhän tiivistämisen vaikutusta säilörehun laatuun. Rehut säilöttiin pilottimittakaavan siiloihin. Kahdella eri tiivistämistavalla saatiin vain vähäisiä eroja. Syynä siihen, ettei selkeitä eroja saatu, saattoi olla käytetty pilottisiilomenetelmä, joka on varsin ilmatiivis, joten löyhässäkään rehumassassa hapen vaikutuksia siilossa ei pystytty jäljittelemään käytännön olosuhteita vastaavasti. Säilörehun säilöntäaineilla voidaan vaikuttaa rehujen käymisprofiiliin, tappioiden määrään ja jälkilämpenemiseen. Säilöntäaineiden erot rehujen käymislaadussa olivat samantyyppisiä molemmissa kasviraaka-aineissa, mutta huomattavasti voimakkaampia heinissä kuin puna-apilassa. Haastavassa, niukasti sokereita sisältävässä apilaruohossa vain muurahaishappopohjainen säilöntäaine pystyi selvästi parantamaan käymislaatua. Kolmannessa artikkelissa käsitellään laidunsimulaatiokoetta, jossa selvitettiin, kuinka lyhyt ja pitkä sängenkorkeus vaikuttivat nurmisadon määrään ja D-arvoon eri nurmiseoksilla ja puhdaskasvustoilla. Koe toteutettiin kahtena peräkkäisenä kasvukautena. Pidempi sängenkorkeus tuotti paremman kokonaissadon molempina vuosina. Kasvilajeissa oli satoeroja, jotka näkyivät vasta toisena vuonna. Timotein ja rehukattaran puhdaskasvustojen sato jäi kontrollina käytettyä timotei-nurminataseosta heikommaksi. Kasvilaji, sängenkorkeus sekä näiden yhdistelmä vaikuttivat vaihtelevasti rehun D-arvoon korjuukerrasta riippuen. Neljännessä artikkelissa tarkastellaan vähemmän viljeltyjen nurmikasvilajien perustumista, talvehtimista sekä sadon määrää ja laatua havaintoruutumittakaavassa. Viljellyt kasvit olivat keltamaite, mailaset, rohtomesikkä, vuohenherne, valkoapila, sikuri ja erilaiset yrtit puhdaskasvustoina tai seoksina. Keltamaite ja vuohenherne vakiintuivat vasta toisena satovuonna. Rohtomesikkä ja yrtit eivät puolestaan selvinneet talvesta. Parhaan kokonaissadon tuottivat mailaset. Ruokinnallisen laadun osalta valkoapilat osoittautuivat sulaviksi ja valkuaisrikkaiksi rehukasveiksi, joiden laatu pysyi tasaisena pitkään. Lajien erot perustumisessa ja talvehtimisessa on syytä huomioida nurmikasvustoja perustettaessa.