Poronhoidon muutokset ja sopeutumiskeinot eri maankäyttömuotojen ristipaineissa

Abstract

Pohjoisten luonnonvarojen hyödyntämisen tehostuessa poronhoidolle sovelias laidunympäristö on laajasti vähentynyt, heikentynyt ja pirstoutunut. Samalla poronhoito on joutunut tukeutumaan yhä enemmän porojen talviaikaiseen tarha- ja maastoruokintaan. Talviruokintaan liittyvien haasteiden ja vaikutusten ohella suojelualueiden ulkopuolelle sijoittuvien, jäljellä olevien poronhoidolle hyvin soveltuvien yhtenäisten ja rauhallisten laidunalueiden väheneminen on muodostunut poronhoidon toimintaan monella tavalla vaikuttavaksi, yhä keskeisemmäksi kysymykseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida metsätalouden, luonnonvarojen käytön, rakentamisen ja muun maankäytön kumulatiivisia vaikutuksia porolaidunten määriin, laatuun ja käytettävyyteen sekä poronhoidon toimintaedellytyksiin, käytänteisiin ja poronhoitokulttuuriin. Hankkeen tavoitteena oli myös tuottaa tietopohjaa, aineistoja, menetelmiä, työkaluja ja toimintatapoja, joilla maankäytön vaikutuksia poronhoitoon voidaan arvioida aikaisempaa kattavammin ja myös suunnitella ja kehittää laidunten käyttöä poronhoidossa. Saatavilla olevia porojen GPS-seuranta-aineistojen avulla analysoitiin neljässä tutkimuspaliskunnassa, millaisia laiduntyyppejä ja maankäytön alueita porot suosivat tai välttävät liikkuessaan eri vuodenaikoina käyttämillään laidunalueilla. Tutkimuspaliskunnista tehtiin myös laidunten laatua ja käytettävyyttä kuvaavat indeksikartat. Maankäytön vaikutuksia poronhoitoon kartoitettiin myös tutkimuspaliskuntien poroisäntien/hallituksen haastatteluilla ja Webropol-kyselyllä kaikille paliskunnille. Hankkeessa täydennettiin ja koottiin myös paikkatietopohjaisia laidun-, maankäyttö- ym. aineistoja sekä niihin liittyviä tilastoaineistoja Liiteri-palveluun. Näiden aineistojen käyttöä helpottavia työkaluja ja karttakokoelmia tuotettiin Liiteri-palveluun. Järjestämällä koulutustilaisuuksia ja opastemateriaali paliskunnille tuettiin Liiteri-palvelun hyödyntämistä. Tilastoanalyysien perusteella erityyppisten laidunten ja infrastruktuurin peitto- ja vaikutusalueiden suosimisessa ja käytössä oli tutkimuspaliskunnissa sekä yhtäläisyyksiä että eroja, jotka riippuvat käytettävissä olevien laidunten laadusta, maakäytön ja infrastruktuurin sijoittumisesta ja laajuudesta sekä porojen hoito- ja ruokintatavoista paliskunnissa. Kesällä porot suosivat pääosin tuoreempia laiduntyyppejä ja soita, kun taas syksyllä ja talvella puustoltaan eri ikäiset jäkäliköt ja osin myös tuoreemmat kankaat muodostivat suosituimmat laiduntyypit. Kevätalvella kaivuolosuhteiden vaikeutuessa varttuneiden ja vanhojen metsien suosiminen lisääntyi, koska porot siirtyivät käyttämään kaivettavan ravinnon ohella luppojäkäliä. Metsätalouden muuttamissa laidunmetsissä joudutaan kuitenkin laiduntamaan maastoruokinnan avulla paljon myös eri ikäisiä käsiteltyjä talousmetsiä, jotka eivät ole laadultaan varttuneiden ja vanhojen metsien veroisia talvilaitumia. Maankäytön osalta analyysit osoittivat, että porot käyttivät useimmiten vähemmän infrastruktuurin ja ihmistoiminnan ympärille sijoittuvia häiriöalueita kuin niiden ulkopuolella olevia rauhallisempia etäalueita. Ihmistoimintaan ja häiriötekijöihin tottuneet porot liikkuivat ja laidunsivat kuitenkin paljon myös infrastruktuurin ja ihmistoiminnan vaikutusalueilla, erityisesti silloin kun niitä on runsaasti eri puolilla paliskuntaa. Porojen talviruokinta tarhoissa ja niiden ympäristössä etenkin lähellä asutusta totuttaa poroja vähitellen ihmistoimintaan ja erilaisiin häiriötekijöihin. Pilottikokeiluna tehtiin porojen keväästä syksyyn käyttämistä laidunalueista Oraniemen paliskunnasta indeksikartat, jotka kuvasivat verrattain hyvin laidunten laadun ja maankäytön vaikutuksia laidunten käytettävyyteen. Paliskuntien haastattelujen ja kyselyn perusteella varsinkin petotilanne, ulkopaikkakuntalaisten metsästys ja metsätalous koetaan poronhoidossa ongelmallisina. Metsätalous, kaivostoiminta, kullankaivuu ja matkailu nähdään erityisellä poronhoitoalueella suurempana ongelmana kuin muulla poronhoitoalueella. Vastaavasti maatalous ja tuulivoima koetaan isompana ongelmana muulla poronhoitoalueella. Erot selittyvät osin sillä, mitä toimintoja eri alueilla esiintyy. Toisaalta metsätaloutta ei nähdä etelämpänä yhtä ongelmallisena kuin pohjoisempana. Useimmilla maankäyttömuodoilla katsotaan olevan varsin kielteinen vaikutus poronhoitoon, poikkeuksena matkailu sekä luonnonsuojelu. Maankäytön kumulatiivisiin vaikutuksiin sopeutumisessa porojen ruokinta nähtiin tärkeäksi keinoksi, mutta myös erilaiset paliskuntien yhteistyön, sosiaalisen kanssakäymisen ja poliittisen vaikutuksen keinot korostuivat muina sopeutumis- ja vaikuttamiskeinoina. Maankäytön ristiriitojen ja poromiesten kuormittumisen arvioidaan lisääntyvän, mutta poronhoitajat kokivat silti oman työnsä mielekkääksi ja antoisaksi. SYKE:n sähköinen Liiteri-palvelu tarjoaa kartta- ja tilastotietoa alueidenkäytöstä ja ympäristön tilasta sekä sen kehityksestä. Näiden tietoaineistojen ohella Liiteri-palvelussa sijaitsevat myös poronhoidon paikkatiedot mm. laitumista ja niiden käytöstä, poronhoidon rakenteista ja tilastoista. Paliskuntien haastatteluiden perusteella Liiteri-palvelu koettiin tarpeelliseksi välineeksi poronhoidon operatiivisessa toiminnassa sekä tilannekuvan saamisessa maankäytön kokonaistilanteesta. Selkein käyttötarve on erilaisten karttakokonaisuuksien sujuva tarkastelu ja käyttö. Hankkeessa keskityttiinkin poronhoitoon ja muuhun maankäyttöön liittyvien aineistojen lisäämiseen Liiteri-palveluun ja niiden käytön helpottamiseen. Hankkeessa koottiin mm. keskeisimmistä paikkatietoaineistoista valmiita karttayhdistelmiä, nk. palvelupaketteja ja mahdollistettiin aineistojen hyödyntäminen muilla työkaluilla. Liiteri-palvelun käytöstä järjestettiin paliskunnille useita koulutustilaisuuksia ja tuotettiin käyttöä helpottavaa opastemateriaalia. Tutkimuksen tekijät näkevät tärkeäksi, että poronhoitoalueen eri maankäyttömuotojen, elinkeinojen ja toimintojen yhteensovittamisessa huomioidaan vanhojen peruselinkeinojen, myös poronhoidon, toimintaedellytykset ja tarpeet monipuolisesti ja objektiivisesti sekä arvioidaan erityisesti uusien maankäyttöhankkeiden vaikutuksia riittävän kattavasti myös kumulatiivisten vaikutusten osalta. Alueiden käytön yhteensovittamisessa ei tulisi heikentää näiden peruselinkeinojen toimintaedellytyksiä. Keskeistä on tiedostaa se, millaisia todellisia vaikutuksia maankäyttömuodoilla on tosiinsa ja miten myös oma toiminta vaikuttaa alueen muihin toimijoihin. Tutkimuksessa kokeiltuja indeksikarttoja kehittämällä voidaan parantaa poronhoidolle tärkeiden laidunalueiden huomioimista maakäytön suunnittelussa ja tehostaa myös laidunten käytön suunnittelua poronhoidossa. Maankäytön yhteensovittamista parantaisi myös sellaisen paikkatieto- ja ilmoitusjärjestelmän kehittäminen, joka velvoittaisi maankäyttäjiä vähäistä suuremmissa tapauksissa ilmoittamaan suunnitellut toimensa jo ennen niiden käynnistämistä yhteiseen maankäytön suunnittelun seurantajärjestelmään