Kuhan rysäpyynti talvella

Abstract

Kuha on sisävesialueen kaupallisen kalastuksen taloudellisesti tärkein kalalaji. Vuonna 2020 sisävesien kaupallisen kalastuksen kuhasaaliin arvo oli 5,7 miljoonaa euroa eli noin 40 % kokonaissaaliin arvosta. Huomattava osa sisävesien kuhasaaliista kalastetaan talviverkoilla. Ammattikalastajilla olisi kuitenkin suurta kiinnostusta kehittää rysällä tapahtuvaa kuhan talvipyyntiä verkkojen vaihtoehtona. Rysän etuja ovat muun muassa se, että kalat säilyvät siinä pidempään hyväkuntoisina kuin verkoissa. Lisäksi alamittaisten kalojen vapauttaminen rysistä onnistuu helpommin ja oleellisesti vähäisemmin vaurioin kuin verkoista. On kuitenkin laajasti tiedossa, että kuhaa ei saada nykyisin käytössä olevilla rysillä kylmän veden aikana, vaikka tarve sellaisille rysille olisi suuri. Syyt tähän eivät ole selviä ja järvimittakaavan testien suunnittelu on siksi vaikeaa. Tieto kuhien käyttäytymisestä kylmän veden koeolosuhteissa auttaisi talvirysien kehittämistä.

Tässä hankkeessa tutkittiin erilaisten rysärakenteiden (nielun koko ja sijainti) sekä valon ja virtauksen houkutusvaikutusta kontrolloiduilla testeillä kuhien käyttäytymiseen talviolosuhteissa. Tutkimus suunniteltiin yhteistyössä kalastajien kanssa ja se toteutettiin Luonnonvarakeskuksen Kainuun kalantutkimusaseman koealtaissa Paltamossa. Testeissä käytettiin Oulujärvestä pyydystettyjä kuhia, joiden käyttäytymistä seurattiin PIT-merkintöjen ja testialueelle asennettujen antennien avulla. Varsinaiset syksyn ja talven testit ajoittuivat syyskuun alun ja huhtikuun puolivälin väliselle ajalle.

Tulosten perusteella kuhat olivat aktiivisimmillaan joulu-tammikuussa sekä huhtikuussa tehdyissä testeissä. Kuhayksilöiden välinen vaihtelu oli kuitenkin suurta eivätkä havaitut erot mitatuissa muuttujissa olleet tilastollisesti merkitseviä eri testeissä.

Testatuista rysän rakenteista selkeimmin vaikutti nielun nousun alkamiskohta. Nopeimmin (keskimäärin 73 min) kalat löysivät rysän nielun sisäänmenoaukolle niiden vapauttamisen jälkeen, jos nielun nousu alkoi suoraan altaan pohjalta. Mikäli nielun nousu alkoi 40 cm korkeudelta pohjasta kuhat löysivät sisäänmenoaukon vasta selkeästi pidemmän ajan kuluttua (keskimäärin 124 min).

Nielun sisäänmenoaukon halkaisija (normaali 25 cm vs. kiristetty 13 cm) ei vaikuttanut rysän sisälle uimiseen käytetyn ajan pituuteen. Nielun rakenne ei myöskään vaikuttanut kuhien karkaamiseen rysästä, sillä vain yksi kuha tuli pois rysästä nielun läpi mentyään.

Tulosten perusteella oli selvää, että käytetyllä vihreällä LED-valolla ei ollut houkuttelevaa vaikutusta kuhille. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että mikäli koeympäristöön ohjautui heikko veden virtaus rysärakenteiden sisältä kuhien vapautusalueelle, kuhat löysivät rysän nielulle nopeammin kuin koeympäristössä, jossa ei ollut vastaavaa virtausta. Siten rysän sisältä nielun läpi tulevalla pienellä veden virtauksella voi olla kuhia houkutteleva tai ohjaava vaikutus.

Tulosten perusteella kuhat olivat suhteellisen aktiivisia koko talvitestijakson ajan, minkä perusteella kuhia olisi mahdollista pyydystää rysillä myös kylmän veden aikana, mikäli kalat saadaan ohjattua tai houkuteltua rysään. Rysän nielun läpi tulevan houkutusvirtauksen testaaminen luonnon ympäristössä voisi edistää kuhan talvirysäkalastuksen kehittämistä. Testiin voisi kytkeä talvirysän rakenteen, jossa nielun nousu alkaisi suoraan pohjan tuntumasta, jolloin rysän perä makaisi järven pohjalla. Tämä voisi edistää aivan pohjan tuntumassa liikkuvien kuhien ohjautumista rysään. Suuliina puolestaan ohjaisi pohjan yläpuolella liikkuvia kaloja alempana olevaan rysään.