Kohti biokaasun liikennekäyttöä Pohjois-Savossa : FarmGas-PS 2 -hankkeen raportti hajautetusta biokaasuntuotannosta

Abstract

Suomi tavoittelee kunnianhimoisesti kasvavaa biokaasuntuotantoa ja tehokkaampaa ravinteiden kierrätystä. Merkittävimmät biokaasuntuotantoon käyttökelpoiset, vielä vähäisellä käytöllä olevat biomassat, ovat maataloudessa. Tämä korostuu Pohjois-Savon kaltaisella maatalousvaltaisella alueella. Biokaasulaitosten määrän kasvua myös maatilamittakaavassa ovat kuitenkin hidastaneet kannattavuuden haasteet. Tässä hankkeessa tarkasteltiin hajautetun biokaasuntuotannon mallia, jossa useissa maatilalaitoksissa tuotettu biokaasu hyödynnetään keskitetyn jakelupisteen kautta liikenteen polttoaineena. Hankkeen laskelmien mukaan Pohjois-Savossa on kustannustehokkainta tuottaa biometaania keskitettyyn jakeluun siten, että biokaasu jalostetaan ja paineistetaan jokaisella konseptissa mukana olevalla biokaasulaitoksella. Sen jälkeen paineistettu biometaani kuljetetaan autokuljetuksena keskitettyyn jakelupisteeseen. Siellä biometaani voidaan edelleen nesteyttää raskaan liikenteen käyttöön. Konseptin kokonaiskustannuksista noin 70 % kohdistuu tilakohtaisille biokaasulaitoksille. Kuitenkin myös kuljetuksen ja varastoinnin kustannukset ovat merkittävät verrattuna suuren keskitetyn laitoksen biometaanin tuotantoon. Muodostuvaan kuluttajahintaan ja biometaanin myynnistä saataviin tuottoihin vaikuttaa merkittävästi myös jakeluvelvoite ja sen mukana tuleva tikettikauppa, jonka merkitystä hintoihin on kirjoitushetkellä vaikea arvioida. Tilojen näkökulmasta keskitetty biometaanin jakelu tuo yhden suuren ja vakaan asiakkaan, jonka vastuulla on tuotteen varastointi, markkinointi ja jakelu loppukäyttäjälle. Suuri investointi voi kuitenkin olla tiloille haastava. Myös tilakoon on oltava keskimääräistä pohjoissavolaista tilakokoa suurempi tai lisäsyötteiden määrä merkittävä, jotta päästään kannattavuuden kannalta tarpeeksi suureen laitoskokoon. Jakelijan näkökulmasta hajautettu tuotanto mahdollistaa monipuolisten raaka-aineiden käytön biometaanin tuotannossa. Jakelija voi myös keskittyä biometaanin myyntiin, kun biokaasulaitoksia operoivat viljelijät, ja mädäte ravinteineen jää tilojen omaan käyttöön. Mahdollinen tarve siirtää ravinteita tilalta tai alueelta toiselle on kuitenkin arvioitava erikseen, sillä alueittaiset olosuhteet vaihtelevat merkittävästi. Politiikkaympäristö on lähtökohtaisesti biokaasua kohtaan myönteinen, ja biokaasun käyttöä pyritään edistämään sekä kansallisella tasolla että maakunta- ja kuntatasoilla. Tietoisuus biokaasun mahdollisuuksista kasvaa jatkuvasti, ja toimivilla esimerkeillä on suuri rooli biokaasuliiketoiminnan edistämisessä. Keskeisimmät hidasteet biokaasukentälle syntyvät tuotannon heikosta kannattavuudesta, biokaasun tulevaisuuteen liittyvistä epävarmuuksista sekä ohjauskeinojen monimutkaisuudesta ja ennakoimattomuudesta. Maatilamittakaavassa maatilojen heikentynyt taloustilanne ja jaksaminen ovat viime aikoina hidastaneet investointeja. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on tärkeää, että viljelijät saavat tunnustusta niistä päästövähennyksistä, jotka on osaltaan mahdollistettu viljelijöiden investoinneilla ja työpanoksella. Näin siitä huolimatta, että tiloilla tuotettu biokaasu käytettäisiin maatalouden ja maatilojen ulkopuolella.