Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ja niiden kustannukset : Synteesiraportti
Ahvenjärvi, Seppo; Lehtonen, Heikki; Lång, Kristiina; Lidauer, Martin; Mehtiö, Terhi; Huhtanen, Pekka; Nousiainen, Juha; Hietala, Sanna; Bloch, Victor; Suomi, Pasi; Lötjönen, Timo; Latukka, Arto; Kaukovirta, Anu; Tolvanen, Anne (2022)
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
48/2022
Sivut
16 s.
Luonnonvarakeskus (Luke)
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-444-9
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-444-9
Tiivistelmä
Suomen nykyisen hallituksen ohjelmaan on vuonna 2019 kirjattu tavoite, jonka mukaan Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää päästövähennystoimien nopeuttamista ja hiilinielujen vahvistamista. Tässä tiivistelmäraportissa esitellään kustannustehokkaimmat toimenpiteet maataloudesta lähtöisin olevien kasvihuonekaasu (KHK) -päästöjen vähentämiseksi. Raportti keskittyy nykyisen maatalouden tukijärjestelmän mahdollistamiin keinoihin, eikä siten sisällä oletusta merkittävästä järjestelmämuutoksesta tai esimerkiksi ruokavalioiden merkittävästä muuttumisesta.
Vuonna 2019 maataloudesta peräisin olevat päästöt olivat yhteensä 16 Mt CO2-ekv. v-1. Suurin osa maatalouden päästöistä (53 %) oli peräisin LULUCF-sektorilla raportoitavasta maaperän hiilivarastojen hajoamisesta. Tätä hiilivarastojen hajoamista voidaan hidastaa lukuisten toimenpiteiden avulla. Nykyiseen tilanteeseen verrattuna näiden toimenpiteiden arvioitiin yhdessä vähentävän maatalouden LULUCF-sektorin päästöjä 17 %, 22 % ja 27 % vuosina 2030, 2035 ja 2040. Kotieläinten ruuansulatuksen metaanipäästöjen määrä oli 13 % maataloudesta peräisin olevien KHK-päästöjen kokonaismäärästä. Nautojen metaanipäästöjä voidaan vähentää välittömästi ruokinnan muutosten (3–4 %) ja rehun lisäaineiden avulla (3-Nitrooxypropanol, n. 25 %). Näiden toimenpiteiden ohella suomalaisen maidontuotannon KHK-päästöt vähenevät eläinjalostuksen ansiosta. Suomessa tuotetun maidon hiilijalanjälki on tällä hetkellä 3,8 Mt CO2-ekv. v-1. Jos eläinjalostus jatkuu nykyisellään ja maitomäärä pysyy ennallaan, maidontuotannon hiilijalanjälki pienenee 8 % vuoteen 2035 mennessä ja 14 % vuoteen 2050 mennessä. Lisätoimin ja -investoinnein maidontuotannon päästöjä voidaan vähentää vielä jonkin verran tätäkin enemmän.
Maatalouden energian käytöstä syntyviä päästöjä (0,9 Mt CO2-ekv. v-1 vuonna 2019) voidaan vähentää kehittyvän teknologian avulla. Siirtymällä dieseltraktoreista sähkötraktoreiden käyttöön fossiilisten polttoaineiden päästöistä voitaisiin vähentää n. 2/3. Lyhyellä aikavälillä realistisia vaihtoehtoja sähkötraktorille voisivat olla biodieselin käyttö nykyisen kaluston polttoaineena tai biokaasutraktori. Maatalouden energian käytön päästöjä voidaan vähentää myös viljan tuoresäilönnän avulla ja luopumalla fossiilisten polttoaineiden käytöstä viljan kuivauksessa. Maatalouden päästövähennystoimenpiteiden kustannukset vaihtelevat merkittävästi. Osa toimenpiteistä on hyvinkin kustannustehokkaita, mutta esim. maatalouskoneiden sähköistymisen avulla saavutetut päästövähennykset ovat vielä kalliita. Suomalaisten maatilojen välillä on suuria eroja peltohehtaaria tai eläinyksikköä kohti tuotettujen KHK-päästöjen määrissä. Eroja selittävät tilan eloperäisten peltojen määrä, tuotantosuunta ja rehuomavaraisuus. Näiden syiden vuoksi yksittäisten tilojen mahdollisuus vähentää päästöjään vaihtelee merkittävästi.
Vuonna 2019 maataloudesta peräisin olevat päästöt olivat yhteensä 16 Mt CO2-ekv. v-1. Suurin osa maatalouden päästöistä (53 %) oli peräisin LULUCF-sektorilla raportoitavasta maaperän hiilivarastojen hajoamisesta. Tätä hiilivarastojen hajoamista voidaan hidastaa lukuisten toimenpiteiden avulla. Nykyiseen tilanteeseen verrattuna näiden toimenpiteiden arvioitiin yhdessä vähentävän maatalouden LULUCF-sektorin päästöjä 17 %, 22 % ja 27 % vuosina 2030, 2035 ja 2040. Kotieläinten ruuansulatuksen metaanipäästöjen määrä oli 13 % maataloudesta peräisin olevien KHK-päästöjen kokonaismäärästä. Nautojen metaanipäästöjä voidaan vähentää välittömästi ruokinnan muutosten (3–4 %) ja rehun lisäaineiden avulla (3-Nitrooxypropanol, n. 25 %). Näiden toimenpiteiden ohella suomalaisen maidontuotannon KHK-päästöt vähenevät eläinjalostuksen ansiosta. Suomessa tuotetun maidon hiilijalanjälki on tällä hetkellä 3,8 Mt CO2-ekv. v-1. Jos eläinjalostus jatkuu nykyisellään ja maitomäärä pysyy ennallaan, maidontuotannon hiilijalanjälki pienenee 8 % vuoteen 2035 mennessä ja 14 % vuoteen 2050 mennessä. Lisätoimin ja -investoinnein maidontuotannon päästöjä voidaan vähentää vielä jonkin verran tätäkin enemmän.
Maatalouden energian käytöstä syntyviä päästöjä (0,9 Mt CO2-ekv. v-1 vuonna 2019) voidaan vähentää kehittyvän teknologian avulla. Siirtymällä dieseltraktoreista sähkötraktoreiden käyttöön fossiilisten polttoaineiden päästöistä voitaisiin vähentää n. 2/3. Lyhyellä aikavälillä realistisia vaihtoehtoja sähkötraktorille voisivat olla biodieselin käyttö nykyisen kaluston polttoaineena tai biokaasutraktori. Maatalouden energian käytön päästöjä voidaan vähentää myös viljan tuoresäilönnän avulla ja luopumalla fossiilisten polttoaineiden käytöstä viljan kuivauksessa. Maatalouden päästövähennystoimenpiteiden kustannukset vaihtelevat merkittävästi. Osa toimenpiteistä on hyvinkin kustannustehokkaita, mutta esim. maatalouskoneiden sähköistymisen avulla saavutetut päästövähennykset ovat vielä kalliita. Suomalaisten maatilojen välillä on suuria eroja peltohehtaaria tai eläinyksikköä kohti tuotettujen KHK-päästöjen määrissä. Eroja selittävät tilan eloperäisten peltojen määrä, tuotantosuunta ja rehuomavaraisuus. Näiden syiden vuoksi yksittäisten tilojen mahdollisuus vähentää päästöjään vaihtelee merkittävästi.
Collections
- Julkaisut [87083]