Vuoksen lohikalakannat ja niiden käytön ja hoidon kehittäminen

Abstract

RiverGo-hankkeessa selvitettiin monipuolisesti Vuoksen luontoarvoja ja jokiluonnon käyttöä. Tässä hankkeen osaraportissa, ”Vuoksen lohikalakannat ja niiden käytön ja hoidon kehittäminen.”, kuvataan ja käytetään hankkeessa syntynyttä tietoa kalakantojen hoidon ohjaamiseksi. Pääpaino on lohikalakannoissa (järvilohi, taimen ja harjus) ja niiden elinympäristöissä Vuoksessa ja sen sivuvesissä. Vuoksi oli 1800-luvun lopulla merkittävä vaelluskalajoki, ja sen yläosan kosket, erityisesti Imatrankoski, kansainvälisesti tunnettu luontomatkailukohde. Imatrankosken yläpuolelle laskeutui Saimaan järvilohi ja järvitaimen, alapuolelle nousi Laatokan järvilohi ja järvitaimen. Kalastamoiden lohisaaliit olivat suuria, ja alueelle perustettiin myös yksi maailman ensimmäisistä kansainvälisistä urheilukalastuskerhoista, The Wuoksi Fishing Club. Voimakas teollistuminen 1900-luvun alkupuolelta lähtien vaati veronsa. Joki padottiin vesivoimantuotantoon, yläosan kosket perattiin, ja teollisuuden jätevedet pilasivat veden laadun. Tämän myötä vaelluskalakannat taantuivat, ja luontomatkailu ja kalastus loppuivat. Vuoksen kalat olivat 1970-luvulla makuhaittojen ja jäämien vuoksi lähes syömäkelvottomia. Tämän jälkeen alkoi Vuoksen toipuminen, teollisuuden jätevesien puhdistusteknologian kehittymisen myötä Vuoksen vesi on nykyisin hyvänlaatuista, ja parantuneen vedenlaadun myötä myös kalasto ja kalastus ovat elpyneet hieman. Joessa on edelleen neljä vesivoimalaitosta, kaksi Suomen ja kaksi Venäjän puolella. Voimalaitoksista kukin muodostaa täydellisen vaellusesteen kaloille, ja Suomen puolella virtaaman lyhytaikaissäätely on voimakasta. Vuoksen kalakannoista Saimaan järvilohi on nykyisin äärimmäisen uhanalainen. Järvilohi esiintyy nykyisin Vuoksessa esimerkiksi kirjanpitokalastajien ja ajoittain myös sähkökalastuksen saaliissa. Järvitaimen on erittäin uhanalainen. Pääosa Vuoksen taimensaaliista on Vuokseen istutettuja ja Saimaasta laskeutuvia istutettuja taimenia. Silmälläpidettäväksi luokitellun harjuksen kannan tilasta tiedot Vuoksen pääuomassa Suomen puolella perustuvat pääosin kirjanpitokalastukseen ja kalastajien havaintoihin. Nykyisin harjuskanta on ilmeisen elinvoimainen ja harjus esiintyy suhteellisen yleisesti saaliissa virkistyskalastuksessa. Laatokan järvilohi nousee edelleen Vuoksen koskiin kutemaan, sähkökalastuksissa poikasia saadaan säännöllisesti saaliiksi mm. Kiviniemenkoskesta. Laatokan järvilohi on kuitenkin nykyisin uhanalainen, ja kutukanta on pienentynyt voimakkaasti. Laatokasta nousee Vuokseen myös järvitaimen, jonka kutualueet ovat pääuoman virtapaikoissa ja sivujoissa, kuten Saijanjoessa ja Viisjoessa. Vuoksen sivujoet Venäjän puolella ovat myös merkittäviä harjuksen lisääntymis- ja kalastuspaikkoja. Vuoksessa Suomen puolella oli padotuksen ja perkauksien jälkeen suhteellisen vähän lohikalojen poikastuotantoon soveltuvia alueita jäljellä. Pääasiallinen kalakantojen hoitomuoto on edelleen järvitaimenen istutukset. Nykyisen poikastuotannon arvioimiseksi pääuoman ja sivuvesien lohikalojen poikastuotantoon soveltuvia alueita sähkökalastettiin projektin aikana. Venäjän puolella on voimalaitosten padottaman alueen alapuolella joitakin lähes luonnontilaisia koskia, kuten Paakkolankoski, Kiviniemenkoski ja Taipaleenjoen kosket. Venäjän puolelle Vuokseen lohikalaistutuksia ei viime vuosina ole tehty siikaistutuksia lukuun ottamatta. Suomen puolella kalastuksen järjestämisestä vastaa Imatran kaupunki. Venäjän puolella kalastus ei vaadi lupaa, mutta kalastusrajoituksia tulee noudattaa. Raportissa esitetään kalastusalueet, kalastuksen järjestäminen ja kalastussäännöt molemmin puolin rajaa. Kaikki kalastus Vuoksessa on nykyisin virkistyskalastusta. Vapakalastuksen saaliita seurataan kirjanpitokalastajien avulla, yksikkösaaliita on kerätty yhtenäisin menetelmin vuodesta 2013. Taimenen yksikkösaaliit ovat hyvällä tasolla vapakalastuksessa, mutta muiden kuin kohdelajien (taimen, ahven) saaliit tulevat ns. sivusaaliina, eivätkä yksikkösaaliit luotettavasti kerro näiden lajien kehityksestä. Kirjanpitokalastajien taimen saaliissa on havaittu luonnonkalojen (rasvaevällisten) kalojen osuuden lisääntyminen. Tämä kertoo luonnonlisääntymisen parantumisesta elinympäristökunnostusten seurauksena. Vuoksessa on pienessä määrin kunnostettu sekä pääuomaa (esim. Mellonlahden matalikko) ja sivu-uomia (esim. Unterniskanjoki, Voimanpuro) sekä rakennettu Imatralle Kaupunkipuro. Sähkökalastustulokset kertovat että Vuoksen pääuomassa lohikalojen tiheydet ovat alhaisia ja vaihtelevia vuodesta toiseen. Tähän tulokseen vaikuttaa vahvimmin virtaaman lyhytaikaissäätö, jolloin vesisyvyys ja virran nopeus poikastuotantoalueilla vaihtelee voimakkaasti. Sivu-uomissa kunnostukset ovat onnistuneet paremmin. Venäjän puolella järvilohi ja järvitaimen ovat ns. Punaisen kirjan lajeja, joiden kalastus on Vuoksessa kielletty. Projektin tulosten mukaan salakalastus on yleistä jopa kaikista tiukimmin suojelluissa kohteissa. Projektissa tehdyn saalisselvityksen mukaan yleisten saaliskalalajien joukossa Venäjän puolella ovat hauki, ahven, lahna, särki ja kuha. Harjus saaliskalana mainitaan jokivarressa tehdyissä haastatteluissa, mutta saalisraporteissa harjusta ei mainita, ilmeisesti jotta harjuksen pyyntipaikkoja ei paljasteta. Lohta ja taimenta ei mainita, koska niiden kalastus on kielletty. Hankkeessa tehdyn DNA tarkastelun perusteella Vuoksen ja Hiitolanjoen järvilohipopulaatiot olivat geneettisten etäisyyksien perustella lähellä toisiaan, mutta kuitenkin omia erillisiä populaatioita. Järvilohipopulaatioista kaikkein erilaisin perimältään oli Saimaan lohi, jonka perinnöllinen muuntelu on hyvin vähäistä, ja erosi selvästi useimmista muista tutkituista populaatioista. Kaikki Vuoksen pääuoman näytteet sekä sivu-uomien näytteet ryhmittyivät suurimmalta osin varsin tiiviisti yhteen Vuoksen viljelykannan kanssa. Voimanpuron alkuperäinen taimenpopulaatio katosi voimalaitospadon patokorjaustöiden yhteydessä sattuneiden päästöjen takia ja on korvautunut lähellä istutuskantaa olevilla taimenilla. Venäjän puolen taimen populaatiot erosivat Suomen puoleisista. Vuoksen harjuspopulaatiot ryhmittyivät geneettisen samankaltaisuutensa perusteella omaan ryhmäänsä ja Venäjän puolen harjuspopulaatiot omaansa pääuomaa lukuun ottamatta. Työssä annettiin suosituksia Vuoksen kalakantojen tarkkailuohjelma kehittämiseksi, kalastuksen järjestämiseksi ja hoitotoimenpiteiksi.