Perinteistä muovia korvaavat materiaalit ja ratkaisut
Leinonen, Ilkka; Kataja, Kirsi; Vares, Sirje; Immonen, Kirsi; Räty, Tarmo; Viitala, Esa-Jussi; Verkasalo, Erkki; Lähtinen, Katja; Hagner, Marleena; Heräjärvi, Henrik; Viitanen, Jari; Yadav, Pooja; Harlin, Ali (2022)
Leinonen, Ilkka
Kataja, Kirsi
Vares, Sirje
Immonen, Kirsi
Räty, Tarmo
Viitala, Esa-Jussi
Verkasalo, Erkki
Lähtinen, Katja
Hagner, Marleena
Heräjärvi, Henrik
Viitanen, Jari
Yadav, Pooja
Harlin, Ali
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
28/2022
Sivut
104 p.
Luonnonvarakeskus
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-403-6
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-403-6
Tiivistelmä
Hankkeessa arvioitiin laajasti erilaisten perinteistä muovia korvaavien materiaalien ja ratkaisujen ominaisuuksia ja ympäristövaikutuksia. Erityisesti arvioitiin korvaavien materiaalien ja ratkaisujen käytön potentiaalia perinteisen muovin korvaajina, materiaalien käytettävyyttä ja käyttökohteiden rajoituksia, sekä materiaalien ja niitä sisältävien tuotteiden ominaisuuksia ja vaikutuksia ympäristön kannalta (ml. mahdollinen biohajoavuus ja kompostoitavuus). Myös materiaalien ja niitä sisältävien tuotteiden kierrätettävyyttä ja suhdetta SUP-direktiiviin sekä muihin materiaaleja ja tuotteita koskeviin vaatimuksiin arvioitiin.
Hanke tuotti yksityiskohtaisia tuloksia viidelle esimerkkituoteryhmälle, jotka olivat (1) kertakäyttöinen muovinen salaattipakkaus, (2) yksittäispakattu makeistuote, (3) polystyreenivaahdosta valmistettu eristelevy, (4) suojamuovi betonille tai puurakenteelle ja (5) kateviljelyn katepeite.
Tarkasteltavaksi valitut ruokapakkaukset (esimerkkituoteryhmät 1 ja 2) kuuluvat pääosin SUP-direktiivin piiriin, jolloin niihin kohdistuu SUP-direktiivin tuoteryhmäkohtaiset vaatimukset, mikä vaikutti oleellisesti korvaavien materiaalien arviointiin. Tutkimus toi selkeästi esiin sen, että ruokapakkauksiin sopivia biopohjaisia korvaavia muovilajeja ja kuitupohjaisia materiaaleja löytyy huomattavan useita. Niiden laajamittaisessa käyttöönotossa on monia hidasteita, joista esimerkkeinä monien korvaavien materiaalien korkeampi hinta ja rajoitettu saatavuus, sekä nykyisen muovinkierrätysprosessin asettamat esteet niiden kierrätykselle uusiksi tuotteiksi (jolloin siirtyvät energiajätteeksi).
Yksi hankkeen tavoitteista oli tarkastella sitä, ovatko mahdolliset korvaavat ratkaisut ympäristön kannalta kestäviä, ja erityisesti sitä, mikä on niiden ilmastovaikutus verrattuna perinteisiin ratkaisuihin. Tähän tarkoitukseen valittiin LCA-lähestymistapa, juuri sen kokonaisvaltaisuuden vuoksi. Tarkasteluun valittu laaja tuotevalikoima mahdollisti aikaisempaa huomattavasti kattavamman ilmastovaikutusten arvioinnin tuoteryhmien sisällä. LCA-tuloksissa korostui erityisesti fossiilisten ja biopohjaisten materiaalien erot laskennallisessa ilmastovaikutuksessa. LCA-tarkastelu toi myös esille kierrätyksen ilmastohyödyt.
Yleisesti hankkeen tutkimus toi kokonaisvaltaista konkreettista tietoa siitä, mitä asioita on otettava huomioon perinteisen muovin korvaamiseen liittyvissä toimenpiteissä kussakin esimerkkituoteryhmässä. Uusien tuotteiden materiaalikoostumukset ja ympäristövaikutukset vaativat kuitenkin lisää selvityksiä, ja uutta tutkimusta tarvitaan erityisesti siihen, miten biopohjaisten tuotteiden valmistamiseen liittyvät biomassan ja maaperän hiilivarastojen muutokset (sekä hiilipäästöt että hiilen sitominen) saataisiin paremmin huomioitua tuotetason ilmastovaikutusten arvioinnissa.
Hanke tuotti yksityiskohtaisia tuloksia viidelle esimerkkituoteryhmälle, jotka olivat (1) kertakäyttöinen muovinen salaattipakkaus, (2) yksittäispakattu makeistuote, (3) polystyreenivaahdosta valmistettu eristelevy, (4) suojamuovi betonille tai puurakenteelle ja (5) kateviljelyn katepeite.
Tarkasteltavaksi valitut ruokapakkaukset (esimerkkituoteryhmät 1 ja 2) kuuluvat pääosin SUP-direktiivin piiriin, jolloin niihin kohdistuu SUP-direktiivin tuoteryhmäkohtaiset vaatimukset, mikä vaikutti oleellisesti korvaavien materiaalien arviointiin. Tutkimus toi selkeästi esiin sen, että ruokapakkauksiin sopivia biopohjaisia korvaavia muovilajeja ja kuitupohjaisia materiaaleja löytyy huomattavan useita. Niiden laajamittaisessa käyttöönotossa on monia hidasteita, joista esimerkkeinä monien korvaavien materiaalien korkeampi hinta ja rajoitettu saatavuus, sekä nykyisen muovinkierrätysprosessin asettamat esteet niiden kierrätykselle uusiksi tuotteiksi (jolloin siirtyvät energiajätteeksi).
Yksi hankkeen tavoitteista oli tarkastella sitä, ovatko mahdolliset korvaavat ratkaisut ympäristön kannalta kestäviä, ja erityisesti sitä, mikä on niiden ilmastovaikutus verrattuna perinteisiin ratkaisuihin. Tähän tarkoitukseen valittiin LCA-lähestymistapa, juuri sen kokonaisvaltaisuuden vuoksi. Tarkasteluun valittu laaja tuotevalikoima mahdollisti aikaisempaa huomattavasti kattavamman ilmastovaikutusten arvioinnin tuoteryhmien sisällä. LCA-tuloksissa korostui erityisesti fossiilisten ja biopohjaisten materiaalien erot laskennallisessa ilmastovaikutuksessa. LCA-tarkastelu toi myös esille kierrätyksen ilmastohyödyt.
Yleisesti hankkeen tutkimus toi kokonaisvaltaista konkreettista tietoa siitä, mitä asioita on otettava huomioon perinteisen muovin korvaamiseen liittyvissä toimenpiteissä kussakin esimerkkituoteryhmässä. Uusien tuotteiden materiaalikoostumukset ja ympäristövaikutukset vaativat kuitenkin lisää selvityksiä, ja uutta tutkimusta tarvitaan erityisesti siihen, miten biopohjaisten tuotteiden valmistamiseen liittyvät biomassan ja maaperän hiilivarastojen muutokset (sekä hiilipäästöt että hiilen sitominen) saataisiin paremmin huomioitua tuotetason ilmastovaikutusten arvioinnissa.
Collections
- Julkaisut [86927]