Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen kotieläintuotannon laadun ja kilpailukyvyn edistäjänä

Abstract

Eläinten hyvinvointi on tärkeä eläintuotannon kestävyyden osa-alue. Eläinten hyvinvointia voidaan arvioida eläinperäisillä mittareilla havainnoimalla eläintä itseään mm. käyttäytymisen, terveyden ja tuotoksen avulla. Tuotantoeläinten hyvinvointia voidaan edistää poistamalla eläimen hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä sekä lisäämällä eläimen elämään positiivisia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Eläinten hyvinvointia voidaan arvioida myös eläimen käytettävissä olevien resurssien pohjalta. Koska eläinten hyvinvointi on monitahoinen kokonaisuus, sitä tulisi tarkastella riittävän laajasti ja useita näkökohtia huomioon ottaen. Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen kotieläintuotannon kilpailukyvyn ja laadun edistäjänä -hankkeen tavoitteena oli selvittää eläinten hyvinvointimerkinnän toteuttamismahdollisuuksia Suomessa maidon, naudan-, sian-, siipikarjan- ja lampaanlihan sekä kananmunien tuotannossa. Eläinten hyvinvointimerkintä on vapaaehtoinen laatu- ja tuotantotapamerkintä, jonka tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia, auttaa tuotannon kehittämisessä ja lisäarvon realisoinnissa sekä viestiä kuluttajille laadusta. Kuluttajat liittävät eläinten hyvinvointiin luonnollisuuden ja eläinten inhimillisen kohtelun. Moni kuluttaja kokee, että eläintuotanto ei toteuta näiden käsitteiden ajatuksia riittävässä määrin. Euroopan markkinoilla on joukko erilaisia eläinten hyvinvoinnista kertovia laatumerkintöjä. Ne poikkeavat toisistaan ja painottavat eri tekijöitä. Monitasoisten merkintöjen korkeimmat laatutasot mukailevat pääsääntöisesti luomutuotannon elintilavaatimuksia. Alin taso on usein asemoitu kyseisen maan tavanomaisen hyvän tuotantotavan tasolle tai sen yläpuolelle. Eri maissa toimivat hyvinvointimerkinnät on yleensä suunnattu kotimaansa markkinoille. Joukossa on sekä marginaaliseksi jääneitä että merkittävän markkinaosuuden saavuttaneita merkintöjä. Esimerkiksi Alankomaissa Beter leven-lihan markkina-arvo oli vuonna 2020 noin 2,5 miljardia euroa. Tehdyn kyselytutkimuksen vastaajista 71 % koki eläinten hyvinvointimerkityn tuotteen ostamisen miellyttäväksi, 73 % koki ostamisen hyväksi ja 76 % koki ostamisen positiiviseksi. Lisäksi 21–26 % vastaajista koki ostamisen neutraaliksi asiaksi. Vastaajille tärkeimpiä eläinten hyvinvoinnin osa-alueita olivat perustarpeisiin liittyvät tekijät, kuten janon, nälän, sairauksien ja vammojen vähäisyys, ja näihin liittyvien eläimen tarpeiden tyydyttäminen. Tämän jälkeen tärkeydessä olivat pääosin pitoympäristöön liittyvät tekijät, ja lopuksi pääosin käyttäytymiseen liittyvät tekijät. Kaikki tekijät olivat kuitenkin melko tärkeitä selvälle enemmistölle vastaajista. Tulokset viittasivat siihen, että eläimen käyttäytymiseen liittyviä näkökohtia tärkeänä pitävä vastaaja oli muita todennäköisemmin huolissaan eläinten hyvinvoinnista, koki sosiaalista painetta hyvinvointimerkittyjen tuotteiden ostamiseen ja oli kiinnostunut niiden ostamisesta. Eläinten hyvinvointi oli tuotteen päiväyksen, kotimaisuuden, hinnan ja alkuperämaan jälkeen tärkeä tuotteen valintaan vaikuttava tekijä. Kyselyn perusteella tunnistettiin kuluttajille tärkeitä eläinlajikohtaisia hyvinvointimerkinnän laatukriteereitä. Valintakokeen ja contingent valuation-kysymysten perusteella suomalaiset olivat valmiita maksamaan eläinten hyvinvoinnista ja valintakoemenetelmän avulla tunnistettiin maksuhalukkuudeltaan erilaisia kuluttajaryhmiä. Maitotuotteessa maksuhalukkuus hyvinvointiominaisuudesta nousi ensimmäiselle tutkitulle laatutasolle siirryttäessä enemmän kuin ensimmäiseltä toiselle tasolle siirryttäessä. Suhteellinen maksuhalukkuus hyvinvointiominaisuudesta broilerin fileessä nousi toiselle tasolle siirryttäessä enemmän kuin jogurttituotteessa. Sika- ja lammastuotteilla prosentuaalinen lisähinta, jotka vastaajat olivat valmiita maksamaan, oli pienempi kuin broilerilla tai maitotuotteella. Asenne eläinten hyvinvointia kohtaan ja nykyiset korkeamman eläinten hyvinvoinnin tuotteiden ostotottumukset olivat yhteydessä korkeampaan maksuhalukkuuteen. Kuluttajat suosivat malleja, joissa hyvinvointimerkinnän tuotot menevät tuottajille. Kuluttajat olivat myös jokseenkin yhtä mieltä siitä, että hyvinvointimerkintä on tarpeellinen. Tämä kertoo siitä, että merkinnän kehittämiselle on tarvetta. Käytäntöön vietäessä mallin kannattaa olla yksinkertainen, tuotoista merkittävän osan tulee ohjautua tuottajille ja sen on järkevää perustua käytäntöihin, jotka eivät vaadi uudenlaisten järjestelmien kehittämistä tai omaksumista. Hankkeen tulosten perusteella laadittiin ehdotus kolmitasoiseksi laatumerkinnäksi, joka voi tarjota lähtökohdan eläinten hyvinvointimerkinnän jatkotyöstämiselle: • Peruslaatutason laatumerkintä kuvaa hyvää suomalaista tuotantotapaa, jossa on keskeisiä eläinten hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä ja joka mahdollistaa eläinten hyvinvoinnin huomioon ottamisen melko laajassa tilajoukossa ja suurelle eläinmäärälle. • Toisen tason laatumerkintä kuvaa hyvää suomalaista tuotantotapaa, jota on parannettu nostamalla vaatimustasoa joidenkin hyvinvointia edistävien toimenpiteiden osalta. Tämän tason merkintä tuo lisää resursseja ja kiinnittää enemmän huomiota eläinperäisiin mittareihin. Toisen tason tuotantotapaan voi sisältyä hyvinvointitoimenpiteitä, jotka ovat vasta yleistymässä ja se voi kannustaa tuottajia näiden toimenpiteiden käyttöönottoon • Kolmannen laatutason merkintään sisältyy kunnianhimoisia toimenpiteitä, jotka tähtäävät vaativien asiakkaiden markkinaan. Nämä vaatimukset edellyttävät useimmilta tiloilta merkittäviä panostuksia, elleivät ne vielä käytä kyseisiä toimenpiteitä. Laatumerkintä kattaa useita eri eläinlajeja ja tuotteita: nauta (naudanliha, maitotuotteet), sika (sianliha), siipikarja (kananmuna, broilerinliha) ja lammas (lammastuotteet). Eri eläinlajeilla hyvinvointitekijät ryhmiteltiin siten, että merkinnässä on huomioitu eläinten hyvinvoinnin eri osa-alueita: terveys, ruokinta, ympäristö ja käyttäytyminen. Merkinnän peruspilariksi nostettiin ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, joka on suomalaisen tuotannon vahvuus ja etenkin maidon, sianlihan ja naudanlihan tuotannossa voitaisiin saavuttaa merkittäviä synergiahyötyjä Nasevan ja Sikavan luomaa tietopohjaa hyödyntämällä. Lisäksi eläimiä tulee kohdella hyvin, ottaen huomioon ihmisen ja eläimen välinen suhde ja eläimen kokemaa kipua ja stressiä tulee välttää tai lievittää. Muita eri tasoille ehdotettuja läpileikkaavia teemoja ovat liikkumisen vapauden lisääminen, lajityypillisten tarpeiden huomioiminen eläinten pidossa esimerkiksi käyttäytymisen ja ravinnon kautta, ja eläinten hyvinvoinnin tarkasteleminen sekä eläinten käytettävissä olevien resurssien että eläimistä itsestään mitattavien tunnuslukujen avulla. Hyvinvointivaatimuksilla ei myöskään saa vaarantaa tuoteturvallisuutta. Hankkeessa laadittu ehdotus tarjoaa lähtökohdan merkinnän jatkotyöstämiselle. Jatkotyöstössä merkinnän sisältöä ja kriteerejä tulisi kuitenkin tarkentaa, selkiyttää, ja tarvittaessa mukauttaa niin, jotta merkinnän ominaisuudet ovat mahdollisimman yksiselitteiset, konkreettiset ja hyvinvointimerkinnän käyttöönottoa edistävät. Hankkeessa tehdyn tuotekokeilun mukaan kuluttajat ovat kiinnostuneita hyvinvointimerkityistä tuotteista. Merkintä sai kuluttajien keskuudessa myönteisen vastaanoton. Niiltä kansalaisilta, jotka eivät kuluttaneet maito- tai lihatuotteita, merkintä sai myös kritiikkiä. Hyvinvointimerkinnän toiminnan on oltava dokumentoitua ja riippumattoman tahon todentamaa. Menestyäkseen merkintä vaatii riittävää ja selkeää kuluttajaviestintää. Toiminnassa on kuitenkin huomioitava lainsäädännön asettamat reunaehdot, joiden mukaan tuotetta ei voi markkinoida ominaisuuksilla, joita sillä ei ole, markkinointi ei saa olla harhaanjohtavaa, vertailuväitteiden on oltava todennettavissa, eikä tuotetta saa markkinoida ominaisuuksilla, joita voidaan olettaa olevan muillakin tuotteilla. Merkinnän toteuttajaksi ehdotetaan toimijaa, joka tuottaisi tuotetietoa eläinten hyvinvoinnista, kehittäisi merkinnän sisältöä sidosryhmien kanssa, sekä vastaisi merkintään liittyvästä viestinnästä ja tiedotuksesta. Merkinnän laatuvaatimusten taso vaikuttaa siihen, miten suuria kustannuksia merkintä aiheuttaa eri toimijoille. Kustannukset vaihtelevat yrityskohtaisesti. Osa tässä raportissa ehdotetuista toimenpiteistä on helposti toteutettavissa, osa on vaikea toteuttaa esimerkiksi niin, että arvioinnin tulos on tasalaatuinen. Joihinkin näkökohtiin liittyy myös riski, että yksittäinen eläin tai tuotantoerä ei täytä asetettavia vaatimuksia. Lisäksi osa toimenpiteistä, kuten eläinmäärän vähentämiseen johtavat toimenpiteet, hidaskasvuinen broilerirotu tai emakoiden vapaatiineytys ja -porsitus, virikkeet, liikkumisen vapaus, ulkoilu ja tilakohtaiset auditoinnit voivat aiheuttaa tiloille merkittäviä lisäkustannuksia tai edellyttää investointeja. Sekä kotieläintiloilla että niiden tuotteita jalostavilla yrityksillä on erilaisia toimintatapoja ja strategioita, jotka vaikuttavat kustannuksiin. Yksittäisellä kotieläintilalla lisäkustannuksia laskee se, jos tilalla on jo käytössä nautojen laidunnuksen, runsaan elintilan määrän ja kestokuivitettujen karsinoiden tai vapaaporsituksen kaltaisia hyvinvointia tuotantotapoja. Tila, jolla näitä ei käytetä, joutuisi investoimaan ja muuttamaan tuotantotapaansa, mikäli näitä toimenpiteitä olisi hyvinvointimerkinnän edellytyksenä. Investointeja vaativia toimenpiteitä ei välttämättä kannata toteuttaa tilalla, ellei tuotantokapasiteetti ole elinkaarensa loppuvaiheessa. Suureen markkinaosuuteen tähtäävä merkintä on mahdollista hyvälle suomalaiselle tuotantotavalle, joka voisi sijoittua ensimmäiselle laatutasolle. Tällöin päähuomio olisi toiminnan varmentamisessa ja hyvässä tuotantotavassa. Osa toimenpiteistä antaa tuottavuushyötyjä ja osa ei. Eläinten hyvän hoidon, ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ja tuottajien osaamisen kehittämisen kannattanee pääsääntöisesti itsessään, ja niillä saadaan monissa tapauksissa tuottavuushyötyjä. Lisäksi joidenkin toimenpiteiden kustannuksiin (esim. vapaaporsitus) on mahdollista saada eläinten hyvinvointikorvausta, Neuvo 2000-neuvontakorvausta tai investointitukea. Tällöin eläinten hyvinvointimerkinnän ja tukijärjestelmien välille voi olla synergiahyötyjä. Myös mahdollisuus hyödyntää eläinten terveydenhuollon järjestelmiä (Sikava, Naseva) on resurssien käytön näkökulmasta tärkeää. Henkilöresurssien tarve merkintäorganisaatiossa on sitä suurempi, mitä enemmän kotieläintiloja ja tuotantoa merkintä kattaa. Merkintäorganisaation voidaan kuitenkin odottaa saavan mittakaavaetuja, jos merkinnän kattavuus laajenee. Eläintuotteita jalostaville yrityksille aiheutuvien kustannusten suuruudesta laadittiin hypoteettisia kustannusskenaarioita. Kustannusten voidaan odottaa kasvavan merkinnän markkinaosuuden kasvaessa, mutta samalla saavutetaan mittakaavaetuja, mikä laskee kustannuksia per tuoteyksikkö. Laatumerkintöjen keskiössä on toiminnan kehittäminen. Tämän vuoksi hyvinvointimerkinnällä tulisi olla lyhyen aikavälin tavoitteita, jotka ovat kohtuudella saavutettavissa, sekä vaativampia pidemmän aikavälin tavoitteita. Jatkuva kehittäminen auttaa ylläpitämään kuluttajien mielenkiintoa ja hyvinvointimerkittyjen tuotteiden markkinoita. Tärkeitä perusedellytyksiä merkinnän menestymiselle ovat elinkeinon halu kertoa tuotantotoiminnasta, arvoketjun mukanaolo, mukaan lukien vähittäiskauppa, ja kuluttajien tietoisuus merkinnästä.