Nautatilojen kuivikehuolto

Abstract

Raportti kokoaa yhteen Nautatilojen kuivikehuolto -hankkeen tutkimusten tulokset. Raportissa käsitellään oljen irtosäilöntää, eri kuivikemateriaalien vertailua lihanaudoilla, sonnien mieltymyksiä eri kuivikemateriaalien välillä, kuivalannan käyttöä peltoviljelyssä sekä nautojen lantaisuuden yleisyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Ensimmäinen artikkeli käsittelee oljen irtosäilöntää, jossa säilöntätapoina olivat varastointi tiivistäen katon alle, ilmatiivis säilöntä säilöntäainetta käyttäen laakasiiloon ja tiivistämätön varastointi peltoaumoihin säilöntäaineella ja ilman. Sateisesta syksystä johtuen olkea ei saatu korjattua niin kuivana kuin oli tavoite, mikä osaltaan heikensi oljen säilyvyyttä. Oljen säilöntä ilmatiivisti laakasiiloon osoittautui varteenotettavaksi säilöntävaihtoehdoksi ja kyseinen menetelmä näyttäisi soveltuvan melko kosteankin oljen säilöntään. Toinen artikkeli kokoaa tulokset neljästä kasvavilla lihanaudoilla tehdystä kuivikevertailujaksosta. Niissä vertailtiin turvetta, viljan olkea, ruokohelpeä, heinää, kartonkihylsyä ja kompostoimatonta turvepohjaista hevosenlantaa lihanautojen makuualueen kuivituksessa. Vaikka kuivikemateriaalien kuiva-ainepitoisuuksissa oli melko suuriakin eroja, erot eivät näkyneet kuivikepatjojen kuiva-ainepitoisuuksissa. Erityisesti ruokohelpi ja myös olki osoittautuivat hyvin lämpöä tuottaviksi kuivikemateriaaleiksi. Heikoiten lämpöä tuottava materiaali oli hevosenlanta yhdessä oljen tai turpeen kanssa käytettäessä. Kolmas artikkeli käsittelee nuorten sonnien mieltymyksiä kuivikkeena käytettyjen oljen, ruokohelven ja hevosen kuivikelannalla välillä. Mittareina olivat eri kuivikepohjilla vietetty aika ja makuulla olon todennäköisyys. Ruokohelpi ja olki olivat mieluisia makuualustoja. Hevosen kuivikelanta oli selkeästi muita kuivikkeita epäsuositumpi alusta makaamiselle. Kokeen edetessä hevosen kuivikelannan suosio makuualustana kuitenkin lisääntyi. Neljännessä artikkelissa on koottuna kuivikelannan lannoituskäyttöön liittyvät kokeet, joissa verrattiin kuivikevertailuissa kertyneitä kuivalantoja. Kokeet tehtiin viljalla ja nurmella. Viljasato korjattiin sekä kokoviljana että jyväsatona. Kuivikelantojen satoja verrattiin toisiinsa ja kokeissa mukana olleisiin lietelantaan ja väkilantaan. Kuivikelannoista parhaan ohrasadon antoi molempina koevuosina olkiturvekuivikelanta. Kokeen tulosten mukaan kuivikelanta kannatti kuiva-ainesadon määrän ja lannoituksissa käytetyn typen hyväksikäytön kannalta levittää mieluummin kasvukauden aikana kuin edellisenä syksynä. Säilöntäkokeen perusteella kuivikelannan levitys ei vaikuttanut haitallisesti ensimmäisen säilörehusadon laatuun. Viidennessä artikkelissa käsitellään nautojen lantaisuutta. Selvitysten perusteella lantaisuutta esiintyi erityisesti kosteina ja pimeinä talvikuukausina. Lisäksi ryhmässä alakynteen jäävät eläimet olivat muita alttiimpia likaantumaan. Tilastoselvitysten mukaan eläinten kokonaishyvinvoinnin kannalta hyvät olosuhteet, kuten kuivikepohjat, lisäsivät lantaisuusriskiä, mutta rakenneyhtälömalleissa mukavan ja pehmeän makuualueen eli onnistuneen kuivituksen hyvinvointiriskiä ja sitä kautta lantaisuutta vähentävä vaikutus osoittautui merkitykselliseksi. Lantaisuutta voidaan vähentää tehokkaimmin ongelmatiloille kohdistetulla erillisellä neuvonnalla, lantasakkokäytännöllä sekä yleisillä ohjeistuksilla.