Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 2021

Abstract

Suomen talousnotkahdus ennakoitua pienempi Suomen talous selvisi ensimmäisestä koronavuodesta varsin hyvin moniin muihin maihin verrattuna. Talous supistui vuonna 2020 vajaat kolme pro¬senttia, mikä on selvästi vähemmän kuin keväällä 2020 ennakoitiin. Suurin vaikutus hyvään kehitykseen on sillä, että epidemiatilanne pysyi Suomessa kurissa. Talouden elpyminen niin Suomessa kuin maailmalla on nyt ensisijaisesti kiinni rokotusten nopeasta etenemisestä ja koronapandemian onnistuneesta taltuttamisesta. Kansalliset elvytystoimet ja myöhemmin toteutuva EU:n elvytyspaketti tukevat osaltaan talouden kasvua. Elvytystä ennakoidaan tulevan erityisesti palvelukysynnän kasvusta, kun kotitalouksien patoutunut kulutushalukkuus alkaa epidemian väistyttyä purkautua. Tämä helpottaisi myös kovimmat koronaiskut kokeneen foodservicealan, ravintoloiden ja ulkona syömisen nousemista takaisin jaloilleen. Koronavuosi vaikutti ruoan osto- ja kulutuskäyttäytymiseen Koronavuosi lisäsi kotona tapahtuvaa ruoan valmistusta ja leivontaa. Kotitalouksiin ostettiin enemmän ruokaa päivittäistavarakaupasta. Elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien myynnin kasvu oli 7 % ja tiettyjen elintarvikkeiden myynti kasvoi jopa yli 15 %. Kasvu on seurausta myynnin kasvusta. Luken ravintotaseen ennakkotietojen perusteella ruoan kokonaiskulutusmuutokset ovat vuonna 2020 kuitenkin edellisvuosien tapaan maltillisia. Kulutuksen ennakoidaan polarisoituvan, sillä kysyntää on samanaikaisesti edullisilla peruselintarvikkeilla kuin myös lisäarvotuotteilla. Erityisesti maustetusta ruoasta haetaan elämyksellisyyttä ruoanlaittoon. Luomutuotteiden myynti kasvoi viime vuonna lähes 10 %, vaikkakin kokonaismyynnistä osuus on vielä pieni, 3 %. Kauppataseen alijäämä supistui Suomen elintarvikeviennin arvo kasvoi hieman vuonna 2020. Elintarvikkeita vietiin Suomesta yhteensä 1 739 milj. euron arvosta, mikä oli 1,3 prosenttia edellisvuotista enemmän. Elintarvikkeita tuotiin Suomeen 5 295 milj. euron arvosta, mikä on käytännössä vuoden 2019 tasoa, kasvua on vain vajaa 0,1 prosenttia. Vuosituhannen vaihteen kovien kasvuvuosien jälkeen tuonnin kasvu hidastui vuodesta 2013 lähtien ja lähes pysähtynyt vuoden 2017 jälkeen. Yhteinen maatalouspolitiikka uudistuu Eurooppa-neuvoston sopu EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä heinäkuussa 2020 vei neuvotteluja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuk¬sesta ratkaisevasti eteenpäin. Uutta politiikkaa ryhdytään toteuttamaan EU-maissa kuitenkin vasta vuonna 2023. Vuosina 2021-2022 toimitaan uuden rahoituskauden 2021-2027 budjetilla, mutta harjoitetaan edelleen edellisen kauden 2014-2020 maatalouspolitiikkaa. Suomen maatalouden rahoitus kasvaa saavutetun budjettisopimuksen myötä alkaneella rahoi¬tuskaudella. Maatalouspolitiikan kansallista strategiasuunnitelmaa valmistellaan vuoden 2021 aikana. EU:n komission odotetaan käsittelevän ja vahvistavan suunnitelman vuonna 2022. Syysvehnän osuus vilja-alasta kasvaa Viljan tuotanto Suomessa on vakaata ja ylittää kotimaan tarpeen. Ohra ja kaura ovat tuotantomäärältään edelleen selvästi suurimmat viljalajit. Niiden viljelyaloihin ei ennakoida suuria muutoksia tulevan satokauden aikana. Vehnän kokonaisviljelyala syysvehnän osuus kasvaa. Ruista tuotetaan yhä enemmän tuotantosopimusten turvin. Kauran vienti kasvaa voimakkaasti sekä jyvänä että myllyteollisuuden tuotteina. Maatilat erikoistuvat, tilamäärä vähenee, tuotanto pysyy ennallaan Suomessa oli vuonna 2020 noin 45 400 maatalous- ja puutarhayritystä mikä on 1 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tilamäärän vähenemisellä ei kuitenkaan ole ollut merkittävää vaikutusta tuotannon määrään. Lopettavien tilojen pellot ovat siirtyneet jatkaville tiloille, ja kotieläintilojen yksikkökoko on kasvanut. Tilat ovat myös erikoistuneet ja kasvattaneet tuotantoaan. Esimerkiksi lihantuotanto on lisääntynyt 2000-luvulla, vaikka kotieläintilojen määrä on vähentynyt. Samoin maidontuotanto on vähentynyt vain muutamia prosentteja, vaikka maitotiloja on lähes puolet vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten ja lypsylehmienkin määrä on vähentynyt 2000-luvulla yli neljänneksen. Yhdistelmätilojen osuus on vähentynyt kaikissa kotieläintalouden tuotantosuunnissa. Kustannusten kasvu syö maatalouden kannattavuutta Luonnonvarakeskuksen kannattavuustutkimus kertoo, että maatilayritykset eivät keskimäärin tuota lisäarvoa niihin sijoitetulle pääomalle. Kokonaispääoman tuottoprosentti on ollut koko 2000-luvun ajan alhaisempi kuin pitkien valtionlainojen korot. Maatalousyrittäjän työtunnille on viime vuosina jäänyt palkkaa 7 euroa ja omalle pääomalle korkoa 1,6 prosenttia. Kannattavuuden heikkeneminen vaikuttaa myös lainanhoitokykyyn. Maatilojen suhteellinen velkaantuneisuus onkin 2000-luvulla kohonnut lähes 90 prosenttiin. Kehityksen suunta on huolestuttava, sillä yksikkökoon kasvu sitoo yhä lisää velkapääomaa. Samanaikaisesti tuottajahinnat nousevat vain hitaasti ja kustannusten kasvu syö tulosta ja kannattavuuden edellytyksiä. Maatilojen kustannukset ovat tuottoihin nähden varsin suuret. Yrittäjätulo reagoikin voimakkaasti kustannusmuutoksiin. Jos kaikki kustannukset kasvavat yhden prosentin, maatilojen keskimääräisestä yrittäjätulosta leikkautuu lähes yhdeksän prosenttia. Päätuotantosuunnista herkimpiä kustannusten muutoksille ovat vilja- ja naudanlihatilat. Turpeelle etsitään kuumeisesti korvaajia Energiaturpeen käytön vähentyessä myös maatilojen energia- ja kuivikekäyttö muuttuvat ja vaikutukset heijastuvat maataloustuotannon ohella myös puutarhatalouteen ja erityisesti kasvihuonetuotantoon. Muutokset energiankulutuksessa eivät todennäköisesti kuitenkaan merkittävästi heikennä maa- ja puutarhatalouden toimintaedellytyksiä Suomessa. Kas¬vualustana käytettävän pintaturpeen hinta kuitenkin nousee, ja sitä kautta paine löytää turvetta korvaavia ratkaisuja kasvualustakäytössä kasvaa. Turpeella on runsaasti hyviä ominaisuuksia myös eläinten kuivikkeena ja virikkeenä, ja näitä on vaikea korvata muilla vaihtoehdoilla. Turpeen korvaajia etsitään erityisesti maa- ja metsätalouden sivuvirroista. Eläinten hyvinvoinnin merkitys korostuu Eläinten hyvinvoinnin merkitys ruoan markkinoinnissa on lisääntynyt ja aihe kiinnostaa sekä kuluttajia että yrityksiä. Vaikka hyvinvointia on alettu korostaa eläinperäisen ruuan markkinoinnissa, ei Suomen markkinoilla vielä ole kattavaa eläinten hyvinvointimerkintää. Eläinten hyvinvointimerkinnän menestymisen näkökulmasta on tärkeää, että kuluttajat ovat kiinnostuneita ja tietoisia hyvinvointimerkinnästä, arvoketjun toimijat osallistuvat laatutyöhön riittävän laajasti ja että elinkeinolla on valmiudet riittävään avoimuuteen. Eläinten hyvinvointi on taloudellisen ja ympäristökestävyyden ohella tärkeä osa eläintuotantoa.