Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi EU-luettelon toisen täydennysluettelon lajeille

Abstract

Vieraslajit ovat ihmisen mukana uusille alueille tahattomasti tai tarkoituksella levinneitä lajeja. EU:n vieraslajiasetuksen mukaan vieraslajia pidetään haitallisena, jos sen tuonnin tai leviämisen on todettu uhkaavan tai haittaavan luonnon monimuotoisuutta. Haitallisten vieraslajien leviämistä ja runsastumista pyritään estämään. Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa EU-HAVI3-hankkeessa (EU:n haitallisten vieraslajien 2. täydennyslistan lajien levinneisyys, leviämisväylät, riskit ja torjuntatoimien priorisointi) selvitettiin EU:n vieraslajiluettelon toisen täydennysluetteloon (voimaan 15.8.2019) kuuluvien 17 haitallisen vieraslajin esiintymistä Suomessa ja koottiin suositukset siitä, mihin toimenpiteisiin lajien osalta pitäisi ryhtyä. Samassa yhteydessä tehtiin EU:n vieraslajiasetuksen mukaisesti analyysi lajeja koskevista tahallisista ja tahattomista leviämisväylistä sekä laadittiin em. tiedon pohjalta toimintasuunnitelmaehdotus. Selvityksessä sovellettiin samaa lähestymistapaa ja samoja menetelmiä kuin aiemmissa EU-HAVI- ja EU-HAVI2-hankkeissa. Toimenpidesuosituksissa pyrittiin kohdentamaan haitallisten vieraslajien torjunta ja leviämisen ehkäisy kustannustehokkaasti kiireellisimpiin ja tärkeimpiin kohteisiin. Hankkeen tulokset ja toimenpidesuositukset muodostavat ehdotuksen vieraslajilain 9 pykälässä mainituille vieraslajien hallintatoimenpiteitä koskevalle suunnitelmalle (EU:n vieraslajiasetuksen 19 artikla) ja vieraslajien leviämisväyliä koskevalle toimintasuunnitelmalle (EU:n vieraslajiasetuksen 13 artikla). Lajien levinneisyyden, leviämisriskin ja tarvittavien ensisijaisten hallintatoimenpiteiden perusteella lajit jaettiin kolmeen ryhmään: 1) Vakiintuneet lajit – välittömät torjuntatoimenpiteet (aurinkoahven) , 2) Suomessa tavatut puutarha- ja akvaariokasvit – valistus maahantuontikiellosta ja ympäristöön päästämiskiellosta sekä kasvustojen hävittäminen (haisujumaltenpuu, japaninhumala, brasilianvesiasteri) ja 3) Pienen leviämisriskin lajit – levinneisyyden seuranta ja valistus (ilmapalloköynnös, kampakiipijäsaniainen, kapinnyppyheinä, kiinanpensasapila, kiinantalipuu, meksikonmeskite, oranssivarrasheinä, poimukellussaniainen, rusopampaheinä, siniakaasia, juovakorallimonni, pihamaina ja uudenseelanninlattana). Ensimmäiseen ryhmään kuuluvalle aurinkoahvenelle on esitetty tarkemmat tiedot levinneisyydestä sekä lajikohtaiset priorisoidut hallintatoimenpiteet. Tiedotus ja valistus riskeistä, haitallisia vieraslajeja koskevista rajoituksista ja niiden perusteluista on tärkein yleinen vieraslajien hallintatoimenpide. Toimenpide-ehdotukset on lueteltu raportin alussa laajennetussa tiivistelmässä. Raportti sisältää hallintatoimenpide-ehdotusten taustatiedot riskien, leviämisväylien ja nykylevinneisyyden sekä käytettävissä olevien hallintatoimien osalta.