RantaRAS – Selvitys rantaan sijoitettavan kiertovesilaitoksen ja kalojen talvivarastoinnin mahdollisuuksista Suomen rannikolla

Suomessa kiinnostus ruokakalan tuottamiseksi suurissa avomerilaitoksissa on lisääntynyt ja useita uu-sia avomerilupia on haettu viimeisten vuosien aikana. Rannikolla on kuitenkin vain rajallinen poikas-tuotantokapasiteetti eikä paljoakaan kasvupotentiaalia, mikä saattaa muodostua avomerikasvatuksen pullonkaulaksi. Meren rantaan sijoitettavalla kiertovesilaitoksella voisi olla mahdollista parantaa avo-merilaitosten poikasten saatavuutta ja pienentää ympäristöön päätyvää ravinnekuormitusta. Esimerkiksi Norjassa kiertovesilaitokset ovat yleistyneet nimenomaan poikastuotannossa ja poikasen toimituskoko merelle on kasvanut. Kiertovesilaitosten avulla turvataan poikasten tasainen saatavuus ympäröivistä luonnonolosuhteista riippumatta. Suuremmalla poikasella taas lyhennetään merikasva-tusaikaa, mikä pienentää verkkoallaskasvatukseen liittyviä riskejä, kuten lohitäitä tai myrskyjen aiheut-tamia vahinkoja. Suomessa suurella noin puolen kilon painoisella kirjolohen poikasella on mahdollista saavuttaa tuo-tanto, jossa merikasvatus kestää vain yhden kasvatuskauden. Suuria poikasia voitaisiin kasvattaa ran-nan tuntumassa sijaitsevissa kiertovesilaitoksissa, jolloin suuria poikasia ei tarvitsisi kuljettaa isoja määriä sisämaasta. Jatkokasvatus tapahtuisi avomerilaitoksissa, joissa voidaan tuottaa suuria biomas-soja, jolloin tuotanto on kustannustehokkaampaa ja taloudellisesti kannattavaa. Tässä raportissa kartoitettiin yhdistetyn avomeri- ja kiertovesiviljelyn haasteita sekä jatkoselvitystar-peita ja arvioitiin konseptin kannattavuutta. Suurimmat haasteet liittyvät osaavan työvoiman saata-vuuteen, alan koulutukseen, kalojen siirtämiseen kiertovesilaitoksesta merelle sekä tuotannon kannat-tavuuteen. Työssä on esitetty tuotantoperiaate RantaRAS-konseptille ja arvioitu tuotannon kannatta-vuutta. Arvion perusteella itse tuotetulla kiertovesipoikasella voidaan avomerikasvatuksessa tehdä kannattavaa liiketoimintaa, kunhan tuotannossa ei tapahdu odottamattomia tuotannonkeskeytyksiä ja kirjolohen tuottajahinnat eivät merkittävästi laske nykyisestä.