Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 2020
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
33/2020
Sivut
74 s.
Luonnonvarakeskus
2020
© Luonnonvarakeskus
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-967-5
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-967-5
Tiivistelmä
Koronapandemia kurittaa taloutta, elpyminen on hidasta
Koronaviruksen aiheuttama pandemia on aiheuttanut ennennäkemättömän pysähdyksen kansainvälisessä taloudessa. Se on lisännyt epävarmuutta, sekoittanut yritysten tuotantoketjuja ja johtanut useissa maissa erittäin voimakkaisiin toimenpiteisiin, joilla on yhtäältä rajoitettu viruksen etenemistä ja toisaalta pyritty turvaamaan talouksien elpyminen kriisin jälkeen.
Suomen talouden ennustetaan supistuvan kuluvana vuonna noin 6–10 prosenttia. Arvio perustuu oletuksiin, että toisen neljänneksen romahduksen jälkeen rajoituksia vähitellen poistetaan, julkiset elvytyspaketit auttavat akuutin kriisivaiheen yli ja talous alkaa hitaasti kasvaa loppukesän aikana. Epävarmuus pandemian tukahduttamisen onnistumisesta on kuitenkin edelleen suuri. Merkittävä talouden elpyminen edellyttäisi keskeisten vientimaiden kysynnän kasvua, mitä ei ole näköpiirissä ennen loppuvuotta.
Peruselintarvikkeiden kysyntä kasvaa lisäarvotuotteiden kustannuksella
Koronaepidemian vaikutukset maa- ja elintarviketalouteen voidaan jakaa lyhytaikaisiin ja pitkän aikavälin vaikutuksiin. Aivan alkuvaiheessa ruokamarkkinoilla näkyi kysyntäshokki, joka ilmeni siirtymisenä ruokakauppoihin ja pitkään säilyviin peruselintarvikkeisiin. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa huonelämmössä säilyvät riisi, pasta, puurohiutaleet, näkkileipä ja säilykkeet.
Pitkällä aikavälillä vaikutukset maatalous- ja elintarvikesektoriin tulevat puolestaan siitä, että taloustaantumasta seuraa lomautuksia, työttömyyden kasvua, ansioiden menetystä ja epävarmuutta. Tämän myötä lisäarvotuotteiden kysyntä laskee, ja kulutus siirtyy yhä enemmän peruselintarvikkeisiin. Lisäarvotuotteiden kysynnän laskiessa ruokaketjuun tulee vähemmän rahaa, mikä heikentää alan kannattavuutta.
Vaikutukset ruokasektorilla saattavat jäädä suhteellisen pieniksi, jos kriisi jää muutaman kuukauden mittaiseksi ja talous saadaan uudelleen kasvu-uralle. Mitä voimakkaampi isku yleiseen talouskehitykseen kohdistuu, sitä isommat ovat vaikutukset myös ruokasektorilla.
Elintarvikkeiden kotimaan hinnat pysyvät vakaina
Maailman ruokaturvan tilanne on heikentymässä. Koronapandemian ohella vaeltavat heinäsirkkaparvet aiheuttavat kiusaa jo ennestään ruokaturvan kannalta kriittisissä maissa. Koronan vaikutukset näkyvät maailmalla epätavallisen voimakkaina hintavaihteluina esimerkiksi kahvin hinnassa, koska sitä heiluttaa nyt sekä tarjonta- että kysyntämuutokset. Myös hedelmien ja vihannesten hintaheilahtelut saattavat voimistua.
Suomessa elintarvikkeiden hinnat pysyvät koronapandemiasta huolimatta suhteellisen vakaina. Elintarvikkeiden hinnat ovat olleet yhtäjaksoisesti hienoisessa nousussa tammikuusta 2018 lähtien.
Vuoden 2020 ensimmäisen neljänneksen vähittäismyyntitilastoissa koronapandemian vaikutukset ilmenevät säilöttyjen, pakastettujen sekä viljatuotteiden myynnin euromääräisenä kasvuna. Säilöttyjen kala- ja äyriäistuotteiden sekä pakastettujen hedelmien ja marjojen osalta myynnin kasvu on jopa yli 25 prosenttia. Vähittäiskaupan juomista rypäleviini sekä alkoholittomat ja vähäalkoholiset oluet olivat myös reippaassa kasvussa.
Merkittävää yli 15 prosentin kasvua on myös riisin, jauhojen, pastan ja muiden viljatuotteiden sekä säilöttyjen vihannesten myynnissä. Vuoden toisella neljänneksellä elintarvikemyynti vielä kasvaa, mutta tasaantuu koronapandemiarajoitusten hellittäessä.
Elintarvikevienti on kasvanut ennätysvauhtia
Suomen elintarvikeviennissä saavutettiin kaikkien aikojen ennätys vuonna 2019. Elintarvikkeita vietiin Suomesta yhteensä 1 716 milj. euron arvosta, mikä oli peräti 13 prosenttia edellisvuotista enemmän. Viennin arvoa kasvatti uusien markkinoiden lisäksi vientimäärien ja -hintojen nousu. Venäjän asettamat pakotteet ovat vaikeuttaneet elintarvikevientiä viime vuosina, mutta saaneet yritykset kohdistamaan katseensa muille markkinoille.
Vienninedistämisessä on silti tehtävää, sillä vuonna 2019 elintarvikkeita tuotiin Suomeen 5 279 milj. euron arvosta. Tuonti kasvoi vain hieman, noin neljällä miljoonalla eurolla. Tuonnin kasvu on kuitenkin hidastunut vuodesta 2013 lähtien ja jopa lähes pysähtynyt aivan viime vuosina.
Erikoiskauratuotteilla hyvät vientimahdollisuudet
Suomen viljasektori on omavarainen kaikkien viljojen osalta. Viljaa jalostava teollisuus turvautuu satunnaisia mylly- ja rehueriä lukuun ottamatta täysin kotimaiseen raaka-aineeseen. Suomen viljavarastot ovat kansainvälisessä vertailussa korkeita. Tämä mahdollistaa sen, että pitkälti edellisvuosien varastoilla selvitään myös heikommasta satovuodesta.
Korkea omavaraisuusaste, runsaat varastot ja viennin kilpailuhaitat sekä kehittymättömät vientikanavat ovat kuitenkin saaneet aikaan Euroopan hintoihin nähden matalahkon kotimaan hintatason.
Eniten vientipotentiaalia on kauralla. Varsinkin erikoiskauratuotteilla on hyviä mahdollisuuksia vientimarkkinoilla. Viljan kulutus on siirtymässä vehnästä terveellisempiin viljoihin kuten kauraan, jonka kulutusta on siivittänyt elintarvikekäyttöön liittyvät innovaatiot, korkeatasoinen tutkimus ja monipuolinen tuotevalikoima.
Sianlihalla vientikysyntää Kiinaan
Lihantuotannossa Suomi on lähes omavarainen. Sianlihan ja siipikarjanlihan tuotanto on määrältään kattanut kotimaisen kysynnän viime vuosina, naudanlihan tuotanto puolestaan vastaa suunnilleen 80 prosenttia kulutuksesta.
Vuoden 2020 alkuvuoden aikana kotimaisen lihan kulutus on kasvanut suhteessa tuontiin, sillä tuontilihan suurimman käyttäjän, hotelli- ja ravintola-alan ammattikeittiöiden eli HoReCa:n, osuus on pienentynyt koronarajoitusten takia. Tuonnin vuosivolyymiin tulee vaikuttamaan se, kuinka nopeasti tilanne HoReCa-sektorilla ja suurkeittiöissä vakiintuu koronarajoitusten poistuessa.
Kotimaan lihan kulutuksessa on ensimmäistä kertaa näkyvissä laskun merkkejä, jotka kohdistuvat melkein yksinomaan sianlihaan. Sianlihan tuotantoa siivittää kuitenkin syksyllä 2019 alkanut sianlihan vienti Kiinaan, joka on jatkunut vakaana myös kuluvana vuonna. Naudanlihan kotimainen kulutus pysyy melko vakaana ja siipikarjanlihan kulutus kasvaa voimakkaasti.
Maitotuotteiden vienti vahvistuu
Maidontuotannon määrä kääntyi vuonna 2015 lasku-uralle ja sopeutuu edelleen markkinakysyntää vastaavalle tasolle. Maidontuotannon omavaraisuus on Suomessa maitovalkuaisen mukaan laskettuna silti selvästi yli 100 prosenttia.
Loppuvuodesta 2019 maidon keskimääräinen tuottajahinta puhkaisi 40 sentin rajan, ensimmäistä kertaa vuoden 2015 jälkeen. Tuottajahintaa vahvistivat maitotuotteiden tuonnin vakiintuminen ja viennin arvon vahvistuminen. Erityisesti vienti Kiinaan on kasvanut.
Koronaviruksen aiheuttama markkinoiden epävarmuus heikentää kuitenkin hintojen nousuodotuksia. Maidon globaalikysyntä jää pandemian takia tuotantoa alhaisemmaksi ja voi johtaa melko suureen varastojen kumuloitumiseen. Suomessa vaikutukset jäänevät kuitenkin maltillisiksi.
Kotimainen kysyntä on pysynyt yleisesti ottaen vakaana nestemaitojen kulutuksen trendin mukaista vähennystä lukuun ottamatta. Meijereiden keskeinen haaste on ollut koronaepidemian aikaan sopeutumisessa maitotuotteiden markkinoiden uudelleenjärjestymiseen HoReCa-tukkukaupan kysynnän vähentyessä ja kotikulutuksen kasvaessa. Eräissä maissa on ollut suuria ongelmana ottaa vastaan tuottajilta kerättyä maitoa, kun jalostuskapasiteetti ei ole pystynyt sopeutumaan kysynnän muutokseen.
Työvoimapulaa puutarhatiloilla
Puutarha-alaa varjostaa kuluvana vuonna koronaepidemian aiheuttama poikkeustilanne sekä puutarhayrittäjien ja työntekijöiden mahdolliset sairastumiset. Poikkeustila aiheuttaa myös työvoimapulaa puutarhatiloilla. Lisäksi epävarmuutta voi esiintyä tuontituotteiden saatavuudessa. Omavaraisuusasteemme esimerkiksi tuoreissa vihanneksissa on ollut viime vuosina noin 60-70 prosenttia.
Kurkku nousi viime vuonna tärkeimmäksi kasvihuonevihannekseksi ohitettuaan tomaatin. Kasvihuonetuotannon pinta-ala pysyy tänä vuonna suurin piirtein viime vuoden tasolla. Erityisesti paprikan viljelyala kasvaa huomattavasti.
Puutarhatuotteiden tuottajahinnoille on tyypillistä voimakas kausittainen ja vuosittainen vaihtelu. Avomaalla kasvatettavien tuotteiden hintaan kasvukauden sää vaikuttaa enemmän kuin kasvihuonevihannesten. Tuottajahinta on yleensä alhaisin pääsatokaudella, ja varastoitavien tuotteiden tuottajahinta kohoaa varastointikauden edetessä. Myös kasvihuonevihannesten, etenkin kurkun ja tomaatin, hinnat yleensä romahtavat pääsatokautena kesä-heinäkuussa, kun markkinat ruuhkautuvat.
Keskitilakoko kasvaa
Suomessa oli vuonna 2019 noin 46 800 maatalous- ja puutarhayritystä. Vuodesta 2010 tilojen määrä on vähentynyt noin viidenneksellä ja keskimääräinen tilakoko kasvanut 10 hehtaarilla. Vuonna 2019 tiloilla oli keskimäärin 49 hehtaaria peltoa. Reilu kolmasosa pellosta on vuokrattua.
Yhtenä syynä tilamäärän vähenemiseen on sukupolvenvaihdosten väheneminen. Kun entistä harvempi tila siirtyy jatkajalle, nuorten viljelijöiden osuus viljelijöistä pienenee ja viljelijäväestö ikääntyy. Erityisesti yli 65-vuotiaiden viljelijöiden osuus on kasvanut. Viljelijöiden keski-ikä oli viime vuonna 53 vuotta.
Maatalouden kannattavuus laskee
Yrityskoon kasvusta huolimatta maa- ja puutarhatalouden kannattavuustrendi on ollut laskeva koko 2000-luvun ajan.
Luonnonvarakeskuksen kannattavuustutkimuksen mukaan sekä tilojen peltoala että eläinmäärä ovat kasvaneet, samoin maatalouden kokonaistuotto. Tästä huolimatta hehtaaria kohti saadun tuoton reaaliarvo on keskimäärin pienentynyt. Kehitys on seurausta muun muassa heikosta tuottajahintakehityksestä, hintojen vaihtelusta ja tuotantopanosten hintojen noususta.
Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan maatilojen yrittäjätulo pieneni vuonna 2019 edellisvuodesta noin 20 prosenttia ollen alle 14 000 euroa yritystä kohti. Yrittäjätulo riitti kattamaan vajaat 40 prosenttia tavoitteina olleista 16 euron tuntipalkasta yrittäjäperheen tekemälle maataloustyölle ja oman pääoman korkotuotosta.
Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen budjettiraamit auki
Suomen maatalouspolitiikan tulevaisuus on katkolla, kun EU päättää vuoden 2020 aikana siitä, millaiseksi EU:n budjetti laaditaan seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Tuen perustan muodostavat EU:n kokonaan tai osittain rahoittamat tuet, joiden osuus on noin 80 prosenttia Suomen maatalouden saamasta kokonaistuesta. Siksi maatalousrahoituksen turvaaminen on yksi Suomen tärkeimmistä poliittisista prioriteeteista rahoituskautta 2021–2027 koskevissa EU:n budjettineuvotteluissa.
Ratkaisusta vuoden 2020 jälkeiseksi EU:n budjettiraamiksi sekä maatalouspolitiikaksi on neuvoteltu EU:ssa jo pari vuotta, mutta poliittista yhteisymmärrystä vuosien 2021–2027 budjetista ei ole onnistuttu saavuttamaan. Päätösten viivästymisen seurauksena EU:n uusi yhteinen maatalouspolitiikka ei tule voimaan EU:ssa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vuoden 2021 alusta, vaan tulossa on jopa kak¬si¬vuo-ti¬nen siirtymäaika. Tämä tarkoittaa, että uudistettua maatalouspolitiikkaa ryhdytään toteuttamaan EU:ssa aikaisintaan vuonna 2023.
Ajankohtaisia ilmiöitä
Katsauksen erityisteemat vievät lukijan tarkastelemaan lähemmin koronapandemian vaikutuksia ruokaketjussa. Toisessa erityisteemassa selvitetään eläinmaailman pandemian eli afrikkalaisen sikaruton (AFS) vaikutuksia sianlihan markkinoihin. Kolmas erityisteema käsittelee ympäristöarviointia ja yleensä tiedolla johtamista ja toisaalta sen erityislaatuisuutta politiikassa. Tiedolla johtaminen on toimintaa, joka tapahtuu kulloinkin parhaan mahdollisen saatavilla olevan tiedon perusteella.
Koronaviruksen aiheuttama pandemia on aiheuttanut ennennäkemättömän pysähdyksen kansainvälisessä taloudessa. Se on lisännyt epävarmuutta, sekoittanut yritysten tuotantoketjuja ja johtanut useissa maissa erittäin voimakkaisiin toimenpiteisiin, joilla on yhtäältä rajoitettu viruksen etenemistä ja toisaalta pyritty turvaamaan talouksien elpyminen kriisin jälkeen.
Suomen talouden ennustetaan supistuvan kuluvana vuonna noin 6–10 prosenttia. Arvio perustuu oletuksiin, että toisen neljänneksen romahduksen jälkeen rajoituksia vähitellen poistetaan, julkiset elvytyspaketit auttavat akuutin kriisivaiheen yli ja talous alkaa hitaasti kasvaa loppukesän aikana. Epävarmuus pandemian tukahduttamisen onnistumisesta on kuitenkin edelleen suuri. Merkittävä talouden elpyminen edellyttäisi keskeisten vientimaiden kysynnän kasvua, mitä ei ole näköpiirissä ennen loppuvuotta.
Peruselintarvikkeiden kysyntä kasvaa lisäarvotuotteiden kustannuksella
Koronaepidemian vaikutukset maa- ja elintarviketalouteen voidaan jakaa lyhytaikaisiin ja pitkän aikavälin vaikutuksiin. Aivan alkuvaiheessa ruokamarkkinoilla näkyi kysyntäshokki, joka ilmeni siirtymisenä ruokakauppoihin ja pitkään säilyviin peruselintarvikkeisiin. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa huonelämmössä säilyvät riisi, pasta, puurohiutaleet, näkkileipä ja säilykkeet.
Pitkällä aikavälillä vaikutukset maatalous- ja elintarvikesektoriin tulevat puolestaan siitä, että taloustaantumasta seuraa lomautuksia, työttömyyden kasvua, ansioiden menetystä ja epävarmuutta. Tämän myötä lisäarvotuotteiden kysyntä laskee, ja kulutus siirtyy yhä enemmän peruselintarvikkeisiin. Lisäarvotuotteiden kysynnän laskiessa ruokaketjuun tulee vähemmän rahaa, mikä heikentää alan kannattavuutta.
Vaikutukset ruokasektorilla saattavat jäädä suhteellisen pieniksi, jos kriisi jää muutaman kuukauden mittaiseksi ja talous saadaan uudelleen kasvu-uralle. Mitä voimakkaampi isku yleiseen talouskehitykseen kohdistuu, sitä isommat ovat vaikutukset myös ruokasektorilla.
Elintarvikkeiden kotimaan hinnat pysyvät vakaina
Maailman ruokaturvan tilanne on heikentymässä. Koronapandemian ohella vaeltavat heinäsirkkaparvet aiheuttavat kiusaa jo ennestään ruokaturvan kannalta kriittisissä maissa. Koronan vaikutukset näkyvät maailmalla epätavallisen voimakkaina hintavaihteluina esimerkiksi kahvin hinnassa, koska sitä heiluttaa nyt sekä tarjonta- että kysyntämuutokset. Myös hedelmien ja vihannesten hintaheilahtelut saattavat voimistua.
Suomessa elintarvikkeiden hinnat pysyvät koronapandemiasta huolimatta suhteellisen vakaina. Elintarvikkeiden hinnat ovat olleet yhtäjaksoisesti hienoisessa nousussa tammikuusta 2018 lähtien.
Vuoden 2020 ensimmäisen neljänneksen vähittäismyyntitilastoissa koronapandemian vaikutukset ilmenevät säilöttyjen, pakastettujen sekä viljatuotteiden myynnin euromääräisenä kasvuna. Säilöttyjen kala- ja äyriäistuotteiden sekä pakastettujen hedelmien ja marjojen osalta myynnin kasvu on jopa yli 25 prosenttia. Vähittäiskaupan juomista rypäleviini sekä alkoholittomat ja vähäalkoholiset oluet olivat myös reippaassa kasvussa.
Merkittävää yli 15 prosentin kasvua on myös riisin, jauhojen, pastan ja muiden viljatuotteiden sekä säilöttyjen vihannesten myynnissä. Vuoden toisella neljänneksellä elintarvikemyynti vielä kasvaa, mutta tasaantuu koronapandemiarajoitusten hellittäessä.
Elintarvikevienti on kasvanut ennätysvauhtia
Suomen elintarvikeviennissä saavutettiin kaikkien aikojen ennätys vuonna 2019. Elintarvikkeita vietiin Suomesta yhteensä 1 716 milj. euron arvosta, mikä oli peräti 13 prosenttia edellisvuotista enemmän. Viennin arvoa kasvatti uusien markkinoiden lisäksi vientimäärien ja -hintojen nousu. Venäjän asettamat pakotteet ovat vaikeuttaneet elintarvikevientiä viime vuosina, mutta saaneet yritykset kohdistamaan katseensa muille markkinoille.
Vienninedistämisessä on silti tehtävää, sillä vuonna 2019 elintarvikkeita tuotiin Suomeen 5 279 milj. euron arvosta. Tuonti kasvoi vain hieman, noin neljällä miljoonalla eurolla. Tuonnin kasvu on kuitenkin hidastunut vuodesta 2013 lähtien ja jopa lähes pysähtynyt aivan viime vuosina.
Erikoiskauratuotteilla hyvät vientimahdollisuudet
Suomen viljasektori on omavarainen kaikkien viljojen osalta. Viljaa jalostava teollisuus turvautuu satunnaisia mylly- ja rehueriä lukuun ottamatta täysin kotimaiseen raaka-aineeseen. Suomen viljavarastot ovat kansainvälisessä vertailussa korkeita. Tämä mahdollistaa sen, että pitkälti edellisvuosien varastoilla selvitään myös heikommasta satovuodesta.
Korkea omavaraisuusaste, runsaat varastot ja viennin kilpailuhaitat sekä kehittymättömät vientikanavat ovat kuitenkin saaneet aikaan Euroopan hintoihin nähden matalahkon kotimaan hintatason.
Eniten vientipotentiaalia on kauralla. Varsinkin erikoiskauratuotteilla on hyviä mahdollisuuksia vientimarkkinoilla. Viljan kulutus on siirtymässä vehnästä terveellisempiin viljoihin kuten kauraan, jonka kulutusta on siivittänyt elintarvikekäyttöön liittyvät innovaatiot, korkeatasoinen tutkimus ja monipuolinen tuotevalikoima.
Sianlihalla vientikysyntää Kiinaan
Lihantuotannossa Suomi on lähes omavarainen. Sianlihan ja siipikarjanlihan tuotanto on määrältään kattanut kotimaisen kysynnän viime vuosina, naudanlihan tuotanto puolestaan vastaa suunnilleen 80 prosenttia kulutuksesta.
Vuoden 2020 alkuvuoden aikana kotimaisen lihan kulutus on kasvanut suhteessa tuontiin, sillä tuontilihan suurimman käyttäjän, hotelli- ja ravintola-alan ammattikeittiöiden eli HoReCa:n, osuus on pienentynyt koronarajoitusten takia. Tuonnin vuosivolyymiin tulee vaikuttamaan se, kuinka nopeasti tilanne HoReCa-sektorilla ja suurkeittiöissä vakiintuu koronarajoitusten poistuessa.
Kotimaan lihan kulutuksessa on ensimmäistä kertaa näkyvissä laskun merkkejä, jotka kohdistuvat melkein yksinomaan sianlihaan. Sianlihan tuotantoa siivittää kuitenkin syksyllä 2019 alkanut sianlihan vienti Kiinaan, joka on jatkunut vakaana myös kuluvana vuonna. Naudanlihan kotimainen kulutus pysyy melko vakaana ja siipikarjanlihan kulutus kasvaa voimakkaasti.
Maitotuotteiden vienti vahvistuu
Maidontuotannon määrä kääntyi vuonna 2015 lasku-uralle ja sopeutuu edelleen markkinakysyntää vastaavalle tasolle. Maidontuotannon omavaraisuus on Suomessa maitovalkuaisen mukaan laskettuna silti selvästi yli 100 prosenttia.
Loppuvuodesta 2019 maidon keskimääräinen tuottajahinta puhkaisi 40 sentin rajan, ensimmäistä kertaa vuoden 2015 jälkeen. Tuottajahintaa vahvistivat maitotuotteiden tuonnin vakiintuminen ja viennin arvon vahvistuminen. Erityisesti vienti Kiinaan on kasvanut.
Koronaviruksen aiheuttama markkinoiden epävarmuus heikentää kuitenkin hintojen nousuodotuksia. Maidon globaalikysyntä jää pandemian takia tuotantoa alhaisemmaksi ja voi johtaa melko suureen varastojen kumuloitumiseen. Suomessa vaikutukset jäänevät kuitenkin maltillisiksi.
Kotimainen kysyntä on pysynyt yleisesti ottaen vakaana nestemaitojen kulutuksen trendin mukaista vähennystä lukuun ottamatta. Meijereiden keskeinen haaste on ollut koronaepidemian aikaan sopeutumisessa maitotuotteiden markkinoiden uudelleenjärjestymiseen HoReCa-tukkukaupan kysynnän vähentyessä ja kotikulutuksen kasvaessa. Eräissä maissa on ollut suuria ongelmana ottaa vastaan tuottajilta kerättyä maitoa, kun jalostuskapasiteetti ei ole pystynyt sopeutumaan kysynnän muutokseen.
Työvoimapulaa puutarhatiloilla
Puutarha-alaa varjostaa kuluvana vuonna koronaepidemian aiheuttama poikkeustilanne sekä puutarhayrittäjien ja työntekijöiden mahdolliset sairastumiset. Poikkeustila aiheuttaa myös työvoimapulaa puutarhatiloilla. Lisäksi epävarmuutta voi esiintyä tuontituotteiden saatavuudessa. Omavaraisuusasteemme esimerkiksi tuoreissa vihanneksissa on ollut viime vuosina noin 60-70 prosenttia.
Kurkku nousi viime vuonna tärkeimmäksi kasvihuonevihannekseksi ohitettuaan tomaatin. Kasvihuonetuotannon pinta-ala pysyy tänä vuonna suurin piirtein viime vuoden tasolla. Erityisesti paprikan viljelyala kasvaa huomattavasti.
Puutarhatuotteiden tuottajahinnoille on tyypillistä voimakas kausittainen ja vuosittainen vaihtelu. Avomaalla kasvatettavien tuotteiden hintaan kasvukauden sää vaikuttaa enemmän kuin kasvihuonevihannesten. Tuottajahinta on yleensä alhaisin pääsatokaudella, ja varastoitavien tuotteiden tuottajahinta kohoaa varastointikauden edetessä. Myös kasvihuonevihannesten, etenkin kurkun ja tomaatin, hinnat yleensä romahtavat pääsatokautena kesä-heinäkuussa, kun markkinat ruuhkautuvat.
Keskitilakoko kasvaa
Suomessa oli vuonna 2019 noin 46 800 maatalous- ja puutarhayritystä. Vuodesta 2010 tilojen määrä on vähentynyt noin viidenneksellä ja keskimääräinen tilakoko kasvanut 10 hehtaarilla. Vuonna 2019 tiloilla oli keskimäärin 49 hehtaaria peltoa. Reilu kolmasosa pellosta on vuokrattua.
Yhtenä syynä tilamäärän vähenemiseen on sukupolvenvaihdosten väheneminen. Kun entistä harvempi tila siirtyy jatkajalle, nuorten viljelijöiden osuus viljelijöistä pienenee ja viljelijäväestö ikääntyy. Erityisesti yli 65-vuotiaiden viljelijöiden osuus on kasvanut. Viljelijöiden keski-ikä oli viime vuonna 53 vuotta.
Maatalouden kannattavuus laskee
Yrityskoon kasvusta huolimatta maa- ja puutarhatalouden kannattavuustrendi on ollut laskeva koko 2000-luvun ajan.
Luonnonvarakeskuksen kannattavuustutkimuksen mukaan sekä tilojen peltoala että eläinmäärä ovat kasvaneet, samoin maatalouden kokonaistuotto. Tästä huolimatta hehtaaria kohti saadun tuoton reaaliarvo on keskimäärin pienentynyt. Kehitys on seurausta muun muassa heikosta tuottajahintakehityksestä, hintojen vaihtelusta ja tuotantopanosten hintojen noususta.
Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan maatilojen yrittäjätulo pieneni vuonna 2019 edellisvuodesta noin 20 prosenttia ollen alle 14 000 euroa yritystä kohti. Yrittäjätulo riitti kattamaan vajaat 40 prosenttia tavoitteina olleista 16 euron tuntipalkasta yrittäjäperheen tekemälle maataloustyölle ja oman pääoman korkotuotosta.
Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen budjettiraamit auki
Suomen maatalouspolitiikan tulevaisuus on katkolla, kun EU päättää vuoden 2020 aikana siitä, millaiseksi EU:n budjetti laaditaan seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Tuen perustan muodostavat EU:n kokonaan tai osittain rahoittamat tuet, joiden osuus on noin 80 prosenttia Suomen maatalouden saamasta kokonaistuesta. Siksi maatalousrahoituksen turvaaminen on yksi Suomen tärkeimmistä poliittisista prioriteeteista rahoituskautta 2021–2027 koskevissa EU:n budjettineuvotteluissa.
Ratkaisusta vuoden 2020 jälkeiseksi EU:n budjettiraamiksi sekä maatalouspolitiikaksi on neuvoteltu EU:ssa jo pari vuotta, mutta poliittista yhteisymmärrystä vuosien 2021–2027 budjetista ei ole onnistuttu saavuttamaan. Päätösten viivästymisen seurauksena EU:n uusi yhteinen maatalouspolitiikka ei tule voimaan EU:ssa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vuoden 2021 alusta, vaan tulossa on jopa kak¬si¬vuo-ti¬nen siirtymäaika. Tämä tarkoittaa, että uudistettua maatalouspolitiikkaa ryhdytään toteuttamaan EU:ssa aikaisintaan vuonna 2023.
Ajankohtaisia ilmiöitä
Katsauksen erityisteemat vievät lukijan tarkastelemaan lähemmin koronapandemian vaikutuksia ruokaketjussa. Toisessa erityisteemassa selvitetään eläinmaailman pandemian eli afrikkalaisen sikaruton (AFS) vaikutuksia sianlihan markkinoihin. Kolmas erityisteema käsittelee ympäristöarviointia ja yleensä tiedolla johtamista ja toisaalta sen erityislaatuisuutta politiikassa. Tiedolla johtaminen on toimintaa, joka tapahtuu kulloinkin parhaan mahdollisen saatavilla olevan tiedon perusteella.
Collections
- Julkaisut [86219]