Rehuviljaa entistä edullisemmin

Abstract

Raportti kokoaa yhteen Rehuviljaa entistä edullisemmin -hankkeen tutkimusten tulokset. Ensimmäinen artikkeli käsittelee ruisvehnän, ohran ja vehnän eri lajikkeiden satoja ja ruokinnallista laatua kokoviljasäilörehuksi korjattuna. Toinen artikkeli kokoaa tulokset kasvavien lihanautojen ruokintakokeesta, jossa selvitettiin kevätruisvehnästä korjatun kokoviljasäilörehun tuotantovaikutusta. Tulosten perusteella sonnit kompensoivat kokoviljasäilörehun nurmisäilörehua heikompaa sulavuutta rehun syöntiä lisäämällä. Kevätruisvehnä näyttäisi soveltuvan kohtuullisen hyvin sonnien ruokintaan varsinkin seoksena nurmisäilörehun kanssa. Kustannusvertailussa kokoviljat olivat kilpailukykyinen karkearehuvaihtoehto. Lisäksi kokoviljat sopivat hyvin nurmen esikasviksi. Raportin artikkelit 3–6 käsittelevät murskeviljan säilöntää. Murskesäilönnässä viljan jyvät murskataan niin, että jyvän pinta rikkoutuu ja pakataan ilmatiiviisti siiloon tai muovituubiin. Rehussa muodostuva maitohappo ja mahdolliset säilöntäaineen mukana lisätyt hapot laskevat pH:ta niin, että rehu saavuttaa mikrobiologisesti vakaan tilan. Murskeviljan säilönnässä voidaan käyttää samoja säilöntäaineita kuin säilörehun säilönnässä. Tulosten perusteella kuivahkon murskeviljan säilöntälaatua ja aerobista stabiilisuutta pystyttiin parantamaan muurahais- ja propionihappopohjaisia säilöntäaineita käyttäen. Lisäksi muurahaishappopitoisuuden määrän lisääminen paransi säilöntäaineen tehoa, joten haastavissa säilöntätilanteissa säilöntäaineen määrän lisääminen parantaa säilöntävarmuutta. Vaikka propionihappoa sisältävä säilöntäaine on tarkoitettu ensisijaisesti kuivahkon viljan säilöntään, kun pääasiallinen haaste on homeiden torjunta, tulosten perusteella sitä voidaan käyttää myös kosteammalla viljalla ehkäisemään puidun viljan lämpenemistä, mikäli murskaus viivästyy. Edellytyksenä kuitenkin on, että säilöntäainekäsittely tehdään joko puinnin yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen. Tilanäytteisiin perustuvassa selvityksessä havaittiin, että säilöntäaineen levittymistasaisuus vaihtelee. Tämän vuoksi siihen olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota. Vaikka säilöntäaineen keskimääräinen käyttömäärä olisi tavoitteenmukainen, säilöntäaineen määrän vaihtelut saattavat kuitenkin olla suuria, jos säilöntäaineen levittymistasaisuudessa on eroja. Tämä on riski tuoreviljan säilönnän onnistumiselle. Raportin seitsemäs artikkeli käsittelee eri tavoilla tuoresäilötyn ohran tuotantovaikutuksia maitorotuisten sonnien ruokinnassa kuivattuun ohraan verrattuna. Kokeessa havaittiin, että tuoreviljaruokinnoilla olleet sonnit söivät enemmän seosrehua kuin kuivattua viljaa saaneet sonnit, minkä seurauksena niiden energian saanti oli suurempaa. Tämän seurauksena tuoreviljaruokinnoilla olleiden sonnien kasvutulokset olivat hieman paremmat kuin kuivattua viljaa saaneilla sonneilla. Kahdeksas artikkeli käsitteli tutkimusta, jossa selvitettiin, onko viljakasvuston kehitysasteella vaikutusta hometoksiinien määriin. Tutkittavaksi viljaksi valittiin kaura, jolla ilmiön oletettiin näkyvän parhaiten. Kauranäytteitä kerättiin 10 Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalta tilalta syksyinä 2017–2018. Näytteiden perusteella vaikuttaa sille, että punahometta aiheuttavien Fusarium-sienten ja niiden muodostamien toksiinien pitoisuudet lisääntyvät kasvustossa syksyn edetessä. Edellytyksenä kuitenkin on, että sää on ollut kostea kauran kukinnan aikaan ja puintia edeltävänä aikana. Punahome- ja toksiiniongelmien taustalla vaikuttaa lukuisa joukko eri tekijöitä. Pienestä tilamäärästä johtuen tässä tutkimuksessa eri tekijöille ei löydetty selkeitä syy-seurausyhteyksiä säätekijää lukuun ottamatta.