Kemikaalittomia vaihtoehtoja kevätrypsin ja -rapsin taimivaiheen tuhohyönteisten hallintaan
Ketola, Jarmo (2019)
Ketola, Jarmo
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
91/2019
Sivut
25 s.
Luonnonvarakeskus
2019
© Luonnonvarakeskus
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-890-6
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-890-6
Tiivistelmä
Öljykasvien rypsin ja rapsin viljely alkoi kasviöljyjen teollista tuotantoa varten Suomessa 1950-luvun alussa, mistä lähtien niiden viljelyala kasvoi lähes yhtäjaksoisesti 1970-luvun lopulle asti. Kolmen viime vuosikymmenen aikana öljykasvien viljelyalat ovat Suomessa vaihdelleet huomattavasti. Ajanjaksolla 1980–2010 öljykasvien viljelyala oli vuosittain keskimäärin 73 500 ha, mutta joka vuosi vähintään 52 500 ha. Toistaiseksi suurin pudotus öljykasvien viljelyalassa tapahtui 2010-luvulla, kun viljelyala oli koko viljelyhistorian suurin, 158 100 ha, vuonna 2010 ja vastaavasti pienin, 31 100* ha, vuonna 2019, pienin vuoden 1979 jälkeen.
Öljykasvien viljelyalojen vaihteluihin ovat vaikuttaneet monet tekijät. Yksi tärkeimmistä syistä, joka on välillisesti vaikuttanut öljykasvien viljelyyn, on kasveja vioittavien tuhohyönteisten runsaus ja epävarmuus niiden torjunnassa ja hallinnassa. Öljykasvien viljelyssä käytetyt viljelykselliset ja kemialliset kasvinsuojelun keinot eivät ole olleet läheskään aina riittävän tehokkaita. Heikot hehtaarisadot ovat johtuneet osittain myös kevään liiasta kuivuudesta ja toisinaan liiasta märkyydestä pellon kylvökerroksessa. Kumpikin tekijä voi hidastaa kasvien kasvua ja altistaa ne pahoille tuholaisvioituksille. Heikoissa taimettumisolosuhteissa kasvit kestävät huonommin tuhohyönteisten vioituksia ja kasvuston sadontuottokyky alenee vastaavasti. Tuhohyönteisten vioitukset jatkuvat usein vielä öljykasvien kukinnan aikaan ja joinain vuosina vielä kasvien ollessa lituvaiheessa. Syysöljykasvit ovat tuottaneet viime vuosina kevätkylvöisiin öljykasveihin verrattuna hyviä satoja toisinaan jopa kokonaan ilman tai ainakin selvästi vähemmällä kemiallisten torjunta-aineiden käytöllä. Tämä julkaisu perustuu kirjoittajan kokemusperäiseen tietoon kevätöljykasvien tuhohyönteisten torjuntakokeiden vastaavana järjestäjänä ja tutkijana MTT:ssä ja sittemmin Lukessa vuodesta 1990 lähtien. Julkaisussa käsitellään kevätrypsin ja -rapsin tavanomaisen ja soveltuvin osin myös luomuviljelyn keinoja, joilla pyritään torjumaan keväisin kasvien taimia tuhoavia kirppoja (Phyllotreta sp.).
Öljykasvien viljelyn tavoite on määrältään ja laadultaan hyvä sato, joka on taloudellisesti kannattavasti ja ympäristön kannalta kestävästi tuotettu. Kevätöljykasvien viljely onnistuu yleensä hyvin, jos kasvit kyetään suojaamaan kasvintuhoojilta taimi-, kukinta- ja lituvaiheessa. Kasvien taimettumisen ja kasvun onnistumiseen vaikutetaan ennakoivan torjunnan keinoin sekä luomutuotannossa että integroitua kasvinsuojelua (IPM) noudattavassa tuotannossa. Viljelyn onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa pellon kasvukunto, maan muokkaus, kylvömäärä ja kylvösiemenen laatu, sääolosuhteet, taimivaiheen tuhohyönteisten runsaus ja käytettävissä olevat viljelykasvin kasvinterveyden turvaamisen keinot, kuten kemiallinen ja biologinen sekä mekaaninen kasvinsuojelu. Mikäli öljykasvien taimettuminen on heikkoa ja kasvusto jää harvaksi, jää silloin hyödyntämättä myös syväjuuristen öljykasvien kasvinvuorotuksen hyöty eli niiden maan rakennetta parantava juuristovaikutus. Kasvinvuorotuksella ja viljelykierrolla, jossa rypsi ja rapsi ovat viljelyssä samalla tai viereisellä peltolohkolla 4–5 vuoden välein, saadaan kirppakannan runsastuminen ja möhöjuuren leviäminen vähenemään.
Tavanomaisessa kevätrypsin ja -rapsin viljelyssä on yleisesti käytetty kemiallisella tuhohyönteisten torjunta-aineella peitattua kylvösiementä ja tarvittaessa sen vaikutusta on tehostettu taimivaiheessa tuhohyönteisten torjunta-aineruiskutuksilla. Luomutuotannossa tärkein kirppojen torjuntakeino on kylvöajan säätely, jossa kevätrypsin kylvö ajoitetaan ennen tai jälkeen arvioitua kirppojen pellolle tuloa, mikä yleisimmin tapahtuu touko-kesäkuun vaihteessa.
Viljelyn kehittämiseksi tarvitaan uutta käytännön viljelyyn soveltuvaa tutkimustietoa, kokeita ja kokeiluja houkutuskasvikaistojen käytöstä, öljykasvien siementen itämisen nopeuttamisesta esikäsittelyjen avulla sekä eri muokkausmenetelmien vaikutuksesta taimettumiseen vaihtelevissa kevään olosuhteissa. Suopursusta peräisin olevien karkotusaineiden vaikutus rypsin ja rapsin kirppoihin tulisi selvittää. Samoin tarvitaan tutkimusta ja yhteistyötä ennustemenetelmien ja kasvintuhoojien havainnointimenetelmien kehittämisessä, esimerkiksi lennätettävien dronien, uusien digitaalisten tekniikoiden ja niihin sopivien käyttäjäystävällisten ja tarkoituksenmukaisten sekä kustannustehokkaiden sovellutusten avulla.
* 31 100 ha on vuoden 2019 rypsin ja rapsin korjuuala. Lopullinen viljelyala tarkentuu maaliskuussa 2020. Lähde: Luonnonvarakeskus 22.11.2019
Öljykasvien viljelyalojen vaihteluihin ovat vaikuttaneet monet tekijät. Yksi tärkeimmistä syistä, joka on välillisesti vaikuttanut öljykasvien viljelyyn, on kasveja vioittavien tuhohyönteisten runsaus ja epävarmuus niiden torjunnassa ja hallinnassa. Öljykasvien viljelyssä käytetyt viljelykselliset ja kemialliset kasvinsuojelun keinot eivät ole olleet läheskään aina riittävän tehokkaita. Heikot hehtaarisadot ovat johtuneet osittain myös kevään liiasta kuivuudesta ja toisinaan liiasta märkyydestä pellon kylvökerroksessa. Kumpikin tekijä voi hidastaa kasvien kasvua ja altistaa ne pahoille tuholaisvioituksille. Heikoissa taimettumisolosuhteissa kasvit kestävät huonommin tuhohyönteisten vioituksia ja kasvuston sadontuottokyky alenee vastaavasti. Tuhohyönteisten vioitukset jatkuvat usein vielä öljykasvien kukinnan aikaan ja joinain vuosina vielä kasvien ollessa lituvaiheessa. Syysöljykasvit ovat tuottaneet viime vuosina kevätkylvöisiin öljykasveihin verrattuna hyviä satoja toisinaan jopa kokonaan ilman tai ainakin selvästi vähemmällä kemiallisten torjunta-aineiden käytöllä. Tämä julkaisu perustuu kirjoittajan kokemusperäiseen tietoon kevätöljykasvien tuhohyönteisten torjuntakokeiden vastaavana järjestäjänä ja tutkijana MTT:ssä ja sittemmin Lukessa vuodesta 1990 lähtien. Julkaisussa käsitellään kevätrypsin ja -rapsin tavanomaisen ja soveltuvin osin myös luomuviljelyn keinoja, joilla pyritään torjumaan keväisin kasvien taimia tuhoavia kirppoja (Phyllotreta sp.).
Öljykasvien viljelyn tavoite on määrältään ja laadultaan hyvä sato, joka on taloudellisesti kannattavasti ja ympäristön kannalta kestävästi tuotettu. Kevätöljykasvien viljely onnistuu yleensä hyvin, jos kasvit kyetään suojaamaan kasvintuhoojilta taimi-, kukinta- ja lituvaiheessa. Kasvien taimettumisen ja kasvun onnistumiseen vaikutetaan ennakoivan torjunnan keinoin sekä luomutuotannossa että integroitua kasvinsuojelua (IPM) noudattavassa tuotannossa. Viljelyn onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa pellon kasvukunto, maan muokkaus, kylvömäärä ja kylvösiemenen laatu, sääolosuhteet, taimivaiheen tuhohyönteisten runsaus ja käytettävissä olevat viljelykasvin kasvinterveyden turvaamisen keinot, kuten kemiallinen ja biologinen sekä mekaaninen kasvinsuojelu. Mikäli öljykasvien taimettuminen on heikkoa ja kasvusto jää harvaksi, jää silloin hyödyntämättä myös syväjuuristen öljykasvien kasvinvuorotuksen hyöty eli niiden maan rakennetta parantava juuristovaikutus. Kasvinvuorotuksella ja viljelykierrolla, jossa rypsi ja rapsi ovat viljelyssä samalla tai viereisellä peltolohkolla 4–5 vuoden välein, saadaan kirppakannan runsastuminen ja möhöjuuren leviäminen vähenemään.
Tavanomaisessa kevätrypsin ja -rapsin viljelyssä on yleisesti käytetty kemiallisella tuhohyönteisten torjunta-aineella peitattua kylvösiementä ja tarvittaessa sen vaikutusta on tehostettu taimivaiheessa tuhohyönteisten torjunta-aineruiskutuksilla. Luomutuotannossa tärkein kirppojen torjuntakeino on kylvöajan säätely, jossa kevätrypsin kylvö ajoitetaan ennen tai jälkeen arvioitua kirppojen pellolle tuloa, mikä yleisimmin tapahtuu touko-kesäkuun vaihteessa.
Viljelyn kehittämiseksi tarvitaan uutta käytännön viljelyyn soveltuvaa tutkimustietoa, kokeita ja kokeiluja houkutuskasvikaistojen käytöstä, öljykasvien siementen itämisen nopeuttamisesta esikäsittelyjen avulla sekä eri muokkausmenetelmien vaikutuksesta taimettumiseen vaihtelevissa kevään olosuhteissa. Suopursusta peräisin olevien karkotusaineiden vaikutus rypsin ja rapsin kirppoihin tulisi selvittää. Samoin tarvitaan tutkimusta ja yhteistyötä ennustemenetelmien ja kasvintuhoojien havainnointimenetelmien kehittämisessä, esimerkiksi lennätettävien dronien, uusien digitaalisten tekniikoiden ja niihin sopivien käyttäjäystävällisten ja tarkoituksenmukaisten sekä kustannustehokkaiden sovellutusten avulla.
* 31 100 ha on vuoden 2019 rypsin ja rapsin korjuuala. Lopullinen viljelyala tarkentuu maaliskuussa 2020. Lähde: Luonnonvarakeskus 22.11.2019
Collections
- Julkaisut [85621]