Sosiaalipedagoginen hevostoiminta
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
78/2019
Sivut
88 s.
Luonnonvarakeskus
2019
© Luonnonvarakeskus
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7
Tiivistelmä
Eläinavusteiset hyvinvointia ja kuntoutumista tukevat menetelmät voivat olla vaikuttava ratkaisu erilaisiin hyvinvointihaasteisiin. Hevosen avulla toteutetaan monia sosiaalisen kasvun ja kuntoutumisen tueksi tarkoitettuja palveluja, joiden viitekehyksenä on sosiaalipedagogiikka. Tätä varten koulutettuja ammattilaisia on Suomessa jo satoja. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on yksi vakiintuneimmista luonto- ja eläinavusteisen toiminnan muodoista Suomessa.
Tämän julkaisun tekemiseen on osallistunut useita sosiaalipedagogisen hevostoiminnan kehittäjiä ja ammatillisia asiantuntijoita. Teoksen artikkelit kuvaavat sosiaalipedagogisen hevostoiminnan syntyä ja sen taustalla olevaa teoreettista viitekehystä, ohjaajan ja hevosen roolia toiminnassa, hevostoiminnan asemaa kasvatus- ja sosiaalipalveluiden kentässä sekä tuovat esille sen sovelluskohteita.
Julkaisun alkuosan puheenvuorot käsittelevät sosiaalipedagogisen hevostoiminnan teoreettista taustaa. Juha Hämäläinen ja Kari Koistinen kertovat aloituspuheenvuorossaan kuinka kaikki sai alkunsa erään työmatkan aikana.
Seuraavaksi Sosiaalipedagogisen hevostoimintayhdistyksen puheenjohtajina toimineet Maija Lipponen ja Nina Fagerström jäsentävät sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asemaa kasvatus- ja sosiaalipalveluiden kentässä. Seija Okulov kuvaa artikkelissaan sosiaalipedagogiikan teorialle rakentuvaa hevostoimintaohjaajan ammatillisuutta.
Elina Vehmasto kokoaa kansainvälisten tieteellisten katsausten tuloksia eläinavusteisten kuntoutusmenetelmien vaikuttavuudesta ja pohtii miten sosiaalipedagogisen hevostoiminnan interventioita voitaisiin tutkia. Maija Lipposen kyselytutkimus sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajille valottaa hevostoiminnan käytännön sisältöjä ja toteutustapoja.
Jemina Pietilä kuvaa hevosen toimijuuden merkitystä asiakastyössä. Hevosen näkökulman avaamista jatkavat Teea Ekola ja Anna Kilpeläinen, joiden artikkeli käsittelee asiakastyössä käytettävän hevosen hyvinvoinnin edellytyksiä ja lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteutumisen mahdollistamista.
Teoksen loppupuolella paneudutaan käytännön sovelluksiin tapausesimerkkien kautta sosiaali-pedagogisen hevostoiminnan ohjaajien kuvaamana. Käytännön esimerkit edustavat aiemmin mainittuja, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ”portaita” eli sitä, miten orientaatiota voidaan hyödyntää eri tuen tason palveluissa.
Heidi Kotilainen avaa hevostoiminnan tärkeän elementin — yhteisöllisyyden — merkitystä sosiaalisen kasvun tukemisessa. Ritva Mickelsson kirjoittaa, miten koulun opetussuunnitelmaa toteutetaan hevostoiminnan avulla. Annika Mikkola ja Anu Virtanen kertovat tapausesimerkin Forssan seudulta hevostoimintaryhmästä sosiaalihuollon palveluna. Satu Valkas kuvaa sosiaalipedagogista hevostoimintaa ADHD-oireisten ryhmäkuntoutusmuotona.
Artikkelien kautta jäsentyvät sosiaalipedagogisen hevostoiminnan työote sekä palveluiden ”portaat” sosiaalisen kasvun tukemisessa, oppimisen apuna, sosiaalipalveluissa ja kuntoutuksessa. Teoksen toimittajat Maija Lipponen ja Elina Vehmasto esittelevät johtopäätökset teoksen lopussa.
Tämän julkaisun tekemiseen on osallistunut useita sosiaalipedagogisen hevostoiminnan kehittäjiä ja ammatillisia asiantuntijoita. Teoksen artikkelit kuvaavat sosiaalipedagogisen hevostoiminnan syntyä ja sen taustalla olevaa teoreettista viitekehystä, ohjaajan ja hevosen roolia toiminnassa, hevostoiminnan asemaa kasvatus- ja sosiaalipalveluiden kentässä sekä tuovat esille sen sovelluskohteita.
Julkaisun alkuosan puheenvuorot käsittelevät sosiaalipedagogisen hevostoiminnan teoreettista taustaa. Juha Hämäläinen ja Kari Koistinen kertovat aloituspuheenvuorossaan kuinka kaikki sai alkunsa erään työmatkan aikana.
Seuraavaksi Sosiaalipedagogisen hevostoimintayhdistyksen puheenjohtajina toimineet Maija Lipponen ja Nina Fagerström jäsentävät sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asemaa kasvatus- ja sosiaalipalveluiden kentässä. Seija Okulov kuvaa artikkelissaan sosiaalipedagogiikan teorialle rakentuvaa hevostoimintaohjaajan ammatillisuutta.
Elina Vehmasto kokoaa kansainvälisten tieteellisten katsausten tuloksia eläinavusteisten kuntoutusmenetelmien vaikuttavuudesta ja pohtii miten sosiaalipedagogisen hevostoiminnan interventioita voitaisiin tutkia. Maija Lipposen kyselytutkimus sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajille valottaa hevostoiminnan käytännön sisältöjä ja toteutustapoja.
Jemina Pietilä kuvaa hevosen toimijuuden merkitystä asiakastyössä. Hevosen näkökulman avaamista jatkavat Teea Ekola ja Anna Kilpeläinen, joiden artikkeli käsittelee asiakastyössä käytettävän hevosen hyvinvoinnin edellytyksiä ja lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteutumisen mahdollistamista.
Teoksen loppupuolella paneudutaan käytännön sovelluksiin tapausesimerkkien kautta sosiaali-pedagogisen hevostoiminnan ohjaajien kuvaamana. Käytännön esimerkit edustavat aiemmin mainittuja, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ”portaita” eli sitä, miten orientaatiota voidaan hyödyntää eri tuen tason palveluissa.
Heidi Kotilainen avaa hevostoiminnan tärkeän elementin — yhteisöllisyyden — merkitystä sosiaalisen kasvun tukemisessa. Ritva Mickelsson kirjoittaa, miten koulun opetussuunnitelmaa toteutetaan hevostoiminnan avulla. Annika Mikkola ja Anu Virtanen kertovat tapausesimerkin Forssan seudulta hevostoimintaryhmästä sosiaalihuollon palveluna. Satu Valkas kuvaa sosiaalipedagogista hevostoimintaa ADHD-oireisten ryhmäkuntoutusmuotona.
Artikkelien kautta jäsentyvät sosiaalipedagogisen hevostoiminnan työote sekä palveluiden ”portaat” sosiaalisen kasvun tukemisessa, oppimisen apuna, sosiaalipalveluissa ja kuntoutuksessa. Teoksen toimittajat Maija Lipponen ja Elina Vehmasto esittelevät johtopäätökset teoksen lopussa.
Collections
- Julkaisut [86513]